Aconitum-kierros Tohmajärvellä

Päivämäärä: 28.8.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 359
Reitin pituus: 6 km
Kohokohdat: Ukonhattulehto, mahtavan upea koivikko, Kirkkoniemi
Parkkipaikka: Tohmajärven kirkon parkkipaikat, osoite Kirkkotie 590. Hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Lehtoluonto voi olla kosteaa, mutta reitti on muuten aika helppokulkuinen. Ei oikeastaan erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Tohmajärven viikonlopun päätösreissu kohdistui Kirkkoniemeen ja Aconitum-kierrokselle. Olimme siis kävelleet jo kolme mielenkiintoista reittiä Tohmajärvellä (Mikonpolku, Siirinpolku, Kemien luontopolku) ja vielä tuntui olevan aikaa ja voimia kävellä neljäs. Ajelimme Kirkkotietä viitisen kilometriä eteenpäin (Kemien luontopolun lähtöpiste oli siis sekin samalla Kirkkotiellä) ja saavuimme kirkon parkkipaikalle. Parkkipaikan reunalla on opastaulu, mutta siinä oli vain Karelianpolkujen kartta. Huomasimme kuitenkin, että tähänkin karttaan luontopolut (Kemie ja Aconitum-kierros) oli merkitty keltaisella.

Olin printannut kartan ja tiesin, että reitti kulkisi jonkin matkaa asfalttitietä eli Kirkkotietä pitkin. Karttaan oli mielestäni merkitty myös kulkusuunta - vastapäivään. Lähdimme siis kirkon ja hautausmaan ohi kohti länttä. Kemien luontopolulla näkemämme pyöräilijä suhautti jo ohi. Hän oli pitänyt vauhtia - kerkesi tänne metsäpolkuja pitkin melkeinpä samassa ajassa kuin me, jotka olimme saapuneet keskustasta autolla.

Asfalttitieosuutta lienee noin kilometri. Sitten luontopolku-kyltti näyttää reitin kääntyvän vasemmalle.

Ensimmäinen rastitaulu on polkuosuuden alussa. Rastitaulut ovat täällä erinomaisessa kunnossa. Ensimmäisessä kerrotaan kirkkopolusta, joka aikoinaan on kulkenut näillä tienoilla.

Ensimmäisen mäen päällä on heti penkki. Taisi itse asiassa olla muutaman kymmenen metrin päässä jo heti toinenkin. Taukopaikkoja oli mukava määrä. Kuvassa näkyvän toisen rastitaulun aiheena on Tohmajärven kallioperä ja sen tunnusmineraali - alumiinipitoinen stauroliitti. Näillä tienoilla on myös risteys, jossa voi halutessaan kurvata pistoreitille kohti lintutornia. Me jätimme sen tänään väliin.

Polku kulkee hetken kuusikossa. Luontopolun reittimerkinnät olivat jälleen keltaisia, vihreä viittaa Karelianpolkuihin, jotka ovat siis tarkoitettuja niin maastopyöräilyyn kuin vaikkapa polkujuoksuunkin. Kaksisuuntaisen tien varoitusmerkki keskellä metsää tuntui hassulta. Polulla oli mielestäni hyvin tilaa kohdata vastaantulijat.

Noin kaksi kilometriä kävelyä takana. Polku kulkee hetken pellon laidassa, sähköaitaa hipoen. Täällä reittiä oli selvästi niitetty ja pidetty melko leveänä, jotta pyöräilijöidenkin olisi tässä helppo kulkea.

Seuraava rastitaulu kertoo Kapakanpellosta, joka on saanut nimensä kirkkomatkan varrella sijainneesta krouvista. Papeilla oli tapana hankkia lisätuloja pitämällä kapakkatoimintaa. Tässä kohdassa on siirrytty toiselle Karelianpolulle (Piilovaara trail), jonka merkinnät ovat sinisiä. Luontopolku on merkitty komeisiin koivuihin edelleen keltaisin merkein.

Ja ne komeat koivut. Tämä koivikko vain jatkui ja parani.

Mietin tätä kirjoittaessani, että yli kolmesataa luontopolkua käveltyäni mieleeni on jäänyt pari hienoa koivikkoa. Yksi on Pääjärven lähellä Lopella (Kynnysniemen lenkillä), toinen Kolilla Kasken Kierroksen varrella. Tämä vei kuitenkin niiltä nyt ykkössijan. Mustan, valkoisen ja vihreän yhdistelmää melkeinpä niin kauas kuin silmä kantaa. Koivikon keskellä oli myös risteys, jossa sininen Piilovaaran polku jatkuu suoraan, keltainen Aconitum-kierros kääntyy vasemmalle. Tästä paikasta kuva myös blogin pääkuvassa.

Risteyksessä oleva rastitaulu kertoo Piilovaaran ukonhattulehdon sijaitsevan luonnonsuojelualueella. Siellä tulisi kulkea merkittyä polkua pitkin.

Piilovaaran ukonhattulehtoon on risteyksestä parisataa metriä. Reittiopasteet osoittavat myös kohti Turusenniemeä, jossa on reitin ainoa tulipaikka.

Ukonhattulehto sijaitsee Piilovaaran pohjoisrinteellä. Rinteessä on myös pieni lava ja penkki, jolla voi istua ihailemassa kukkivia ukonhattuja, ainakin jos vierailee täällä kesäkuun lopun ja heinäkuun lopun välisenä aikana. Nyt ukonhatun sinivioletteja kukintoja ei enää näkynyt. Lehtoa kuvaillaan lavan laidalla olevassa rastitaulussa hämäräksi, ryteikköiseksi ja tuoksuvaksi. Pitänee taas kerran tehdä lupaus: käyn täällä uudestaan parhaaseen ukonhattuaikaan keskikesällä!

Ukonhatuista jäljellä oli vain valtavia lehtiä ja kuivuneita kukintoja.

Piilovaaran päällä kuljetaan vaihtelevissa maisemissa. Pieni neva, taas lehtomaisemaa, mustikkatyypin kangasta, sitten taas valoisaa sekametsää koivuineen.

Polku laskeutuu Piilovaaralta alas vanhan hautausmaan reunaan. Hautausmaa ohitetaan sen takaa ihan muuria viistäen. Viimeisellä kulmalla on ilmeisesti hieman vanhempi opastaulu. Olisiko täällä joskus ollut lähtöpiste kohti Piilovaaraa? Tässä vaiheessa on noin neljä kilometriä kävelyä takana.

Seuraa noin puolen kilometrin hiekkatieosuus, joka johdattaa Turusenniemen taukopaikalle. Se sijaitsee Tohmajärven (siis Tohmajärvi-nimisen järven) rannan läheisyydessä. Rannalla on veneidenlaskupaikka - parempi uimapaikka on kuitenkin odotettavissa vielä loppumetreillä.

Vielä parisataa metriä hiekkatietä, sen jälkeen kurvataan viimeiselle polkuosuudelle. Todella jämerien vanhojen mäntyjen katveessa polku johdattelee kohti kirkkoa ja uimarantaa.

Reitti päättyy siis kirkon viereen. Tänne on kunnostettu hyvä uimaranta, jota mekin päädyimme hyödyntämään. Ranta on todella matala. Pitkä laituri (joka ei aivan näy kuvassa, se jää oikealle) oli pitkän kivisillan päässä - ja laiturilla varoitettiin, että sen päässä oli vain 40 senttiä vettä. Eikä ranta todellakaan syvene vauhdilla, joten käsipohja tuntui täällä mukavimmalta uintityyliltä. Erinomainen paikka luontopolku-urakan päättämiseen!

Rannalta noustaan vielä mäki parkkipaikalle. Kirkkoa voi ihailla parhaiten tästä vinkkelistä, sen itäpuolelta.Tohmajärven kirkko on Pohjois-Karjalan vanhin puukirkko, vuodelta 1756.

Niin päättyi tämä kuuden kilometrin hieno kierros. Aikaa kulutimme noin kaksi tuntia. Reitillä ei ollut muita kävelijöitä.

Aconitum-kierros ei ole kovinkaan vaativa kävelyreitti. Korkeuseroa on viitisenkymmentä metriä, mutta nousut ja laskut eivät ole jyrkkiä. Polut ovat melko leveitä ja helppokulkuisia.

Reitti oli erittäin mielenkiintoinen. Tohmajärvellä on panostettu rastitauluihin - niissä oli täälläkin paljon mielenkiintoista luettavaa. Koivikkomaisema sekä ukonhattulehto olivat suorastaan ainutlaatuisia! Tänne kannattaa varmasti tulla ennen kaikkea ukonhatun kukinta-aikaan!

Sijainti: N=6900124.586, E=676063.272 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.1915841, GEO:lon=30.3838844

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Mikonpolku
Siirinpolku
Kemien luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle