Koskikaran kierros Leivonmäen kansallispuistossa

Päivämäärä: 31.7.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 347
Reitin pituus: 3,5 km
Kohokohdat: Leppoisat jokimaisemat ja kuohuvat kosket
Parkkipaikka: Rutalahden vanhan koulun pihassa, osoite Koskelantie 128. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Varmasti kosteaa keväisin ja syksyisin. Nyt kesällä vain pari kosteaa kohtaa, pärjäisi millä jalkineilla tahansa.
Keskivaativa, jopa helpohko reitti.
Ei tulipaikkaa

Keski-Suomen viikonlopun viimeinen kohde oli Leivonmäen kansallispuisto. Se on taas yksi kohde, jossa olen joskus aikoinani käväissyt, mutta käynnistä on sen verran kauan, että nyt oli aika palata näihin maisemiin ja kirjoittaa blogiteksti reitistä tai kahdesta. Loppujen lopuksi aika riitti jopa kahteenkin reittiin. Ensimmäinen kohde oli Rutalahti ja Koskikaran kierros. Ajelimme sinne Oravivuoren polun jälkeen, sunnuntaina puolilta päivin. Parkkipaikaksi Luontoon.fi -sivusto kertoo entisen Rutalahden koulun, se löytyikin helposti. Opastaulut näkyvät hyvin, ne ovat Koskelantien laidassa.

Leivonmäen kansallispuiston kartassa Koskikaran kierros on melko pieni osa - eikä karttaa näin voi oikein hyödyntää maastossa kävellessä. Toki tästä näkee, että kyseessä on lyhyen janareitin ja ympyräreitin yhdistelmä.

Asfalttitien toisella puolella on reitin lähtöpiste. Kyltti kertoo matkat Soimalammelle ja Selänpohjaan, jos haluat lähteä pidemmälle patikalle. Tällöin seuraat sinisiä merkintöjä. Koskikaran kierros on merkitty keltaisella värillä.

Reitti alkaa todella mukavassa maisemassa, purolaaksossa. Tässä reitti on sorastettu ja puron yli on tehty silta, joka lienee aika tuore. Näytti siltä, että aiemmin puro olisi ylitetty kapeasta kohdasta, ehkä kiviä apuna käyttäen. Laakson kasvillisuus on rehevää. Bongasin lähistöllä mm. lehtopalsamia, jota olen nähnyt luonnossa vain muutaman kerran (mainittakoon, että sitä kasvaa kesämökkini vanhan tunkion ympäristössä, mistä lie sinne levinnyt). Myös rantayrtti saatiin tunnistettua puhelimen kasvisovelluksen avulla.

Sata metriä ja saavutaan Rutakosken itärannalle. Se on kuvauksellinen paikka. Otimme paljon kuvia (myös pääkuva otettu tässä samoilla seuduilla) ja muutaman lyhyen videonpätkän. Sääkin suosi kuvausta. Koski on varmasti vielä komeampi keväisin. Talvisin täällä voi ilmeisesti tavata koskikaran, siitä reitin nimikin.

Kosken itälaidalla kuljetaan jonkin matkaa pitkospuita pitkin - uskonpa, että koski tulvii keväisin sen verran, että viereinen maasto jää veden alle ja pitkokset ovat tarpeen. Pitkoksien jälkeen koski ylitetään hienoa siltaa pitkin.

Vielä kolmisensataa metriä kosken ja joen rannan kuusikkoa, sen jälkeen joki ylitetään uudestaan ja saavutaan ympyräreitin lähtöpisteeseen. Merkinnät ovat vain yhteen suuntaan, joten kiertosuunta lienee selvä - vastapäivään.

Joen rannassa oli todella mukava tallustella. Valoisa koivikko, raukeana tässä kulkeva joki, jossain huuteleva hiirihaukka. Kävelimme hyvin hitaasti ja otimme sekä kuvia että videoita. Joen yllä lenteli kauniita sinimustia korentoja, veikkaan niitä immenkorennoiksi.

Reitti kulkee pitkän matkaa aivan joen laidassa.

Koivun rungosta löytyi tämä toukka. Saatiin jälkeenpäin tunnistettua hänet härkäpään toukaksi. On kummallista ajatella, että perhosena härkäpää muistuttaa tasapaksua harmaata oksanpätkää, kun se on toukkana näin värikäs.

Tämän kaverin tunnistusta en ole yrittänytkään. Mittarimato saapui seuraksemme evästauolla.

Eväspaikka on ennen puolentoista kilometrin täyttymistä. Se on mukavalla paikalla melko leveässä joen mutkassa. Korennot lentelivät joen yllä, oli aurinkoista, hiljaista ja rauhaisaa. Jokunen hyttynenkin maisemassa lienee ollut - hyttyssuihkepulloni nimittäin näkyy olevan pöydällä.

Parisataa metriä taukopaikan jälkeen saavutaan seuravalle koskelle ja taas sillalle. Koskikaran kierros ei kuitenkaan ylitä tätä siltaa vaan jatkuu suoraan joen itärantaa vielä aivan hetken matkaa. Pidemmät patikkareitit kurvaavat oikealle ja sillan yli.

Kohta reitti kääntyy pois rannasta, kohti itää. Käydään reitin korkeimmalla kohdalla, joka sekään ei nouse kymmentä metriä enempää joen rannasta. Pian käännytään pohjoiseen ja takaisin kohti lähtöpistettä. Nyt kuljetaan vajaa kilometri kangasmaastossa.

Ympyräreitti päättyykin kangasmaaston jälkeen. Palailimme kosken rantaan, yhä hitaasti ja luontoa ja kasveja ihmetellen. Parkkipaikan luona mittauslaite pois päältä. Matkan pituudeksi tuli n. 4 kilometriä, mutta sovelluksesta näkee, että olen tehnyt jos jonkinlaista ympyrää ja edestakaisin kävelyä - uskon, että reitti on tosiaan noin 3,5 kilometrin pituinen. Aikaa meni lyhyeksi reitiksi aika paljon, noin puolitoista tuntia. Tapasimme reitillä kymmenkunta muutakin retkeilijää.

Reitti on helpohko. Korkeuseroja ei ole paljon, ei myöskään kivikkoa. Rannassa on jonkun verran juuria ja reitillä oli yksi iso kaatunut puu, joka piti ylittää. Koskikaran kierros oli varsin ihastuttava ja luontokin taisi tänään panna meille parastaan.

Loppuun lisäsin pari videota, joissa koski- ja jokimaisema pääsevät oikeuksiinsa. Scroll down, please - ole hyvä ja vieritä alemmas!

Sijainti: N=6873989.809, E=446239.929 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.994609, GEO:lon=25.973602

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Vaarunvuoren luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle