Kynnysniemen lenkki Lopella

Päivämäärä: 8.9.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 91

Reitin pituus: 4,6 km
Kohokohdat: Todella miellyttävä polku - järvenrantaa, harjuja, upeita kuusikoita, männiköitä ja koivikoita.
Parkkipaikka: Tien 2831 (Härkätie) laidassa. Tilaa alle kymmenelle autolle.
Opasteet ja kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Reitti on helppokulkuinen, melko vähän juuria tai kiviä polulla. Sateen jälkeen oli kosteaa ja pitkospuut olivat melko liukkaat, niissä pitäväpohjaiset kengät olisivat olleet tarpeen. Kuivalla säällä ei varmasti erikoisia varustevaatimuksia.

Aloitetaan kerrankin kehuilla. Tämä reitti oli kyllä yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Jos reitin varrella olisi pari penkkiä tai istuskelupaikkaa lisää, niin voisi antaa arvosanaksi vaikka täyden kympin. Valokuviakin voisin laittaa tähän blogitekstiin vaikka viisikymmentä, mutta yritin nyt rajata kuvat pariinkymmeneen.

Mutta siirrytäänpä taas kronologiaan. Suunnittelin syyskuiselle sunnuntaille luontopolkuretkeä ja päädyin siihen, että nyt tutustun vihdoinkin Pääjärven virkistysalueeseen Lopen ja Hämeenlinnan rajalla. Huomasin sattumalta, että olin vuotta aiemmin ollut täsmälleen samana päivänä toisella Lopen kunnan retkeilyalueella, Komiolla. Sielläkin on muuten suositeltavia reittejä: Luutaharjun Samo ja Pikku Samo. Ajelin sunnuntaisena aamuna Pääjärven parkkipaikalle. Yksi auto oli jo yhdeksän aikoihin parkkipaikalla. Paikalla on myös opastaulu, josta voi kuvata itselleen reittikartan mukaan.

Reittejä riittää! Pääjärven alueella on myös hieman pidempi Pääjärven kierto, josta muuten ei mainita mitään luontoon.fi -sivulla, kuten ei myöskään ole mainintaa Kynnysniemen lenkin nimestä - nettisivulla kerrotaan vain lyhyemmästä ja pidemmästä reitistä. Lähdin joka tapauksessa kävelemään tätä Kynnysniemen lenkkiä.

Reppu selkään ja menoksi. Polku suuntaa länteen, kohti Pääjärven rantaa. Reitti on merkitty keltaisin vinoneliöin tai maalitäplin.

Ja eipä tarvinnut montaa askelta ottaa, kun kuikan ääni kaikui järveltä ja Pääjärven ranta alkaa näkyä. Heti kahdensadan metrin kävelyn jälkeen päästään reitin ensimmäiselle tulipaikalle. Rannan lähettyvillä on pieni puukatos ja tulipaikka. Itse asiassa melkein rantaviivalla on vielä penkki ja kolme pientä "pölkkypallia", jos haluaa istuskella rannan tuntumassa. Minä en tarvinnut vielä kahvitaukoa, joten jatkoin matkaa.

Seuraavat puolisen kilometriä kuljetaan hyvin lähellä rantaviivaa.

Aamun valo siivilöityi rantakuusikoissa todella kauniisti...

..joten kuvia tuli napsittua yksi jos toinenkin.

Ei maisema järvelle päinkään ollut hassumpi.

Noin 800 metriä kävelty. Pienellä niemellä on toinen tulentekopaikka. Niemeltä kuului kuitenkin aamutoimien ääniä, joten jätin siellä ilmeisesti yöpyneen porukan rauhaan ja marssin eteenpäin.

Reitti kääntyy nyt kohti Kynnysniemeä. Ohitetaan Mulkolampi ja oikeastaan ensimmäisen kerran käydään sisämaassa ja noustaanpa jo vähän mäkeäkin. Korkeuserot ovat reitillä maltillisia - suuria nousuja ei todellakaan ole. 

Kahden kilometrin kohdalla pysähdyin vuorostaan kuvaamaan mäntymetsään siivilöityvää valoa.

Tältä maisema näyttää, jos vahingossa kuvaa ylöspäin. No, ensin otin vahingossa kuvan latvoista - tämän kuvan otin jo tahallani, jotta sain siihen reittimerkintäneliön mukaan.

Männikön jälkeen kuljetaan muutama sata metriä taas aivan rantaviivaa pitkin. Täällä on melko pitkä pitkospuuosuus. Pitkospuut ovat hyvässä kunnossa, joskin tänään ne olivat melko liukkaita. Tässä pitkospuut hävisivät vähän kaislikon sekaan, mutta muuten polku erottuu selvästi koko matkan ajan.

Rantamaisemat olivat todella idyllisiä.

Ja täällä oli myös tämän reitin viimeinen istuskelupaikka - penkki oli tosin aika huonokuntoisen näköinen.


Siinä kohdassa, jossa reitti tekee täyskäännöksen kohti parkkipaikkaa, karttaan on merkitty näköalapaikka. Saavuin paikalle ja ihmettelin, mistä on kyse. Veikkaan, että kyse on tästä sillasta, joka on oikeastaan satakunta metriä tämän ympyräreitin ulkopuolella. Hämeen pitkä patikkareitti, Ilvesreitti, jatkuu kapeaa kannasta pitkin ja ylittää salmen pienellä sillalla. Oli käytävä kurkkaamassa.

Takaisin reitille. Paluumatka kulkee suurilta osin pienien harjujen laella.

Ja kuusikkojen ja männikköjen jälkeen päästiin hetkeksi koivikon laidalle. Tämä oli varmasti yksi upeimpia koivikoita, joita olen missään nähnyt.

Takaisin harjun laelle. Harjukävelyä taisi tulla melkeinpä kilometri. Vasemmalla puolella on suomaisemaa, oikealla puolella vilahtaa toinen järvi, Pitkäjärvi.

Kynnysniemen lenkki on aika lailla kahdeksikon muotoinen. Kun tämä jälkimmäinen lenkki on harjujen jälkeen kierretty, palataan lähelle niemeä, jossa on tulipaikka. Tässä reitti kuitenkin taas eroaa ja viimeiset viisisataa metriä kävellään melko lähellä asfalttitietä eli Härkätietä. Vaihtelevaa maastoa. Muutama kanttarellikin lähti mukaan.

Saavuin takaisin parkkipaikalle. Aikaa retkeen meni vähän yli puolitoista tuntia. En loppujen lopuksi pitänytkään evästaukoa, kun matkalle ei osunut enää muita istuskelupaikkoja alkumatkan kahden tulipaikan jälkeen (joista toinen oli vieläpä varattu). Evästaukoineen retkeen kannattaa varata kaksi tuntia. Muita retkeilijöitä en oikeastaan nähnyt, tosin niemen tulipaikalta tosiaan kuului ääniä ja pari polkujuoksijaa taisi pamahtaa paikalle, juuri kun olin itse lopettanut kierrokseni ja nautiskelin hyvin ansaittua kahvia ja sämpylää auton vierellä.

Hyvä arvosana tulikin jo annettua. No, ne pari penkkiä voisi lisätä vaikkapa sinne kauniisiin rantamaisemiin, mutta tällaisenaankin: Luontopolkumies tykkäsi!


Luontopolkumiehen muita reittejä Lopella:
Poronpolku
Luutaharjun Samo
Pikku Samo