Pesäkallion luontopolku Lahdessa

Päivämäärä: 4.6.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 230
Reitin pituus: 5 km
Kohokohdat: Metsämaisemat, ennen kaikkea komeat kuusikot
Parkkipaikka: Merrasjärven uimaranta, hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtalaiset. Hieman puutteita merkinnöissä.
Varusteet/jalkineet: Hyvät jalkineet tarpeen, reitti on melko haastava

Pesäkallion luontopolku Lahdessa oli ollut jo jonkin aikaa "to do"-listallani. Täytyy myöntää, että intoa kävelyyni juuri täällä lisäsi vielä se, että olin kuullut pariltakin ihmiseltä ihan viime aikoina, että "sinne eksyy". Halusin lähteä kokeilemaan itse. Olin varmaan normaalia tarkempi reittimerkintöjen kanssa - ja selvisin hyvin reitin ympäri. Ymmärrän kuitenkin ne hankalat paikat ja yritän kartoittaa ne lukijalle tässä kertomuksessa. 

Aloitetaanpa alusta. Pesäkalliosta on olemassa esite ja sen saa myös tulostettua Lahden seudun luonnon nettisivulta. Näyttää siltä, että luontopolku ei ala suoraan miltään parkkipaikalta ja siksipä testasin ensin reitin itäpuolista lähestymistä. Ajelin Hepolammintiellä ja etsin sopivaa parkkipaikkaa. En hoksannut parkkipaikan sijaintia - ja yhdysreitti luontopolulle vaikutti menevän golfkentän läpi (näin ilmeisesti todellakin on), joten päätin kuitenkin vaihtaa lähestymistä ja ajoin Merrasjärven uimarannan parkkipaikalle, josta on helppo lähteä matkaan. Tänään oli lämmin päivä ja uimarannallakin oli jo porukkaa, mutta autolle löytyi hyvin tilaa. Uimarannan alueen takanurkasta löytyy ensimmäinen alueen kartta - tämä tosin lähinnä liikunnan harrastajille. Reittiin merkitty lenkki ei ole luontopolku, vaikka osin reitit kulkevat samaa "latua".

Leveä ulkoiluväylä vie uimarannalta itään päin. 

Seuraava Pesäkallion alueen opastaulu on noin sadan metrin päässä uimarannasta. Luonnonsuojelualueen erityispiirteiden lisäksi opastaulussa on myös kartta, mutta tähänkään karttaan luontopolkua ei ole merkitty. 

Ensimmäinen selkeä luontopolkuun viittaava opaste on noin 250 metrin kohdalla olevassa risteyksessä. Luontopolulle kaksisataa metriä. 

Sitten alkaa melkoinen nousu. Kahdensadan metrin aikana noustaan 25 metriä korkeammalle. Tähän asti leveää ulkoiluväylää pitkin, mutta nyt luontopolun opaste kääntyy kapeammalle metsäpolulle. Keltaiset maalimerkinnät alkavat tästä. (Tähän luontopolku myös palaa myöhemmin. Kiertosuunnaksi tulee melko automaattisesti kierto myötäpäivään, kun seuraat tässä opasteita.)

Nousu jatkuu yllättävän pitkään. Tunnelmallisessa kuusikossa noustaan yli 50 metriä Merrasjärven rannasta. Polku on melko haastava juurien ja kivien takia - mutta toisaalta nousu on tasaista eikä todella jyrkkiä kohtia ole. Itse selvisin hyvin, varsinkin kun pidin pari kuvaus- ja juomataukoa. 

Noin kilometri takana. Keltaisia maalimerkkejä näyttää menevän sekä vasemmalle että oikealle. Kyllä - tässä voi valita lyhyemmän ja hieman tasaisemman reitin (vasen) tai kivuta kalliolle (oikealle). Minua kiinnosti maisemat, joten lähdin kipuamaan. Tässä ollaan nousun puolivälissä, tällä kertaa mäntymetsässä. 

Taas noustaan. Tällä kertaa reilut parikymmentä metriä - reitin korkeimmalle paikalle. Varsinaista näköalapaikkaa tai taukopaikkaa ei ole, istahdin puunrungolle kahvitauolle. Ja nappasin kuvan hauskasta puuvanhuksesta ja luontopolkuvanhuksesta...

Reitti laskeutuu mäeltä suon laitaan. Tässä kohdassa ihmettelin polun kulkusuuntaa, se palaa hieman takaisin päin ennen seuraavaa risteystä. Noin sata metriä suon jälkeen on taas risteys. Jos kiersit tämän kallio/suo-reitin, niin kurvaapa taas oikealle. Kieltämättä kannustaisin luontopolun ylläpitäjää lisäämään risteyskohtiin pari opastetta! 

Kapealta polulta siirrytään hieman leveämmälle metsätielle. Jälkeen päin kuvia katsoessani mietin, että melkein jokaisessa kuvassa on tiheä kuusikko. Niitä täällä totisesti riitti!

Metsätieltä pois kääntyminen on se paikka, jossa ilmeisen helposti eksyy - eli kävelee ohi tästä risteyksestä. Keltainen merkki puunrungossa muutaman metrin päässä pysäytti minut ja hoksasin kääntyä oikealle. Jos jatkat suoraan, päädyt käsittääkseni sinne golfkentän laitaan. Tarkkana! Tässä kohdassa olin kävellyt noin kolme kilometriä.

Parisataa metriä myöhemmin bongasin rastin suuren kiven juuressa. 

Pesäkallion luontopolun taukopaikat oli melko harvassa. Kolmen ja puolen kilometrin kohdalla on tarjolla penkki, jossa voi hetkeksi istahtaa kuusien ja kallion katveeseen.

Luontopolku kurvaa takaisin ulkoilureitin laitaan. Kyltti tuntuu viittaavan siihen, että varsinainen merkitty luontopolku on tämä U-kirjaimen mallinen reitti, joka alkaa ja päättyy eri kohtiin ulkoiluväylää. Myös keltaiset maalimerkinnät loppuvat. 

Eli käännös oikeaan päin ja marssi takaisin kohti lähtöpaikkaa. Ei opasteita, mutta selkeä suora reitti. Luonnon ihmeitä: kuuntelin näissä maisemissa tuntematonta linnun ääntä - puhelimen sovellus vahvisti sen pariin kertaan pikkusiepoksi. Uskallan olla varma havainnosta, joten lintuharrastajien kielellä siitä tuli nyt "elis". 

Palailin ulkoiluväylää pitkin Merrasjärvelle. Kierrokselle tuli mittaa hieman yli viisi kilometriä ja käytin aikaa kierrokseeni noin puolitoista tuntia. Siihen sisältyi lyhyt evästauko. Muitakin retkeilijöitä oli: tapasin pari ihmistä koirien ulkoilutuksessa ja ryhmän ihmisiä leppoisasti istuskelemassa metsässä - heillä oli varmaan mukava kesäretki menossa. 

Pesäkallion esitteessä maaston mainitaan olevan yksi Lahden luontopolkujen vaikeimmista. Kallioita ja juuria on jonkin verran, mutta en pitänyt reittiä todella haastavana. Lisäksi pysyin melko hyvin reitillä, mutta tarkkana sai olla. Pesäkalliota voi pitää oikein mukavana parin tunnin kävelyreittinä - enkä varmasti ole ainoa, joka saattaa kuulla siellä uusia lintujen ääniä tai nähdä uusia kasveja. Mielenkiintoinen luonnonsuojelualue!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Linnaistensuon luontopolku
Lapakiston retkeilyreitit