Kelventeen harjupolku Padasjoella

Päivämäärä: 6.6.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 229
Reitin pituus: n. 10 km
Kohokohdat: Venematka Kelventeelle, harjusaaren ihastuttava kävelymaasto, hiekkarannat
Parkkipaikka: Kelventeelle on lähdettävä veneellä, joten mahdollisia lähtöpaikkoja ovat mm. Lehmonkärki, Padasjoen satama, Kiuasniemi ja Karisalmi. 
Opasteet/kyltit: Selkeät ja hyvät
Varusteet/jalkineet: Mukavat kävelykengät melko pitkälle reitille. Hieman kivikkoa ja muutama jyrkkä kohta, muuten helpohko maasto.

Tämä oli pitkäaikainen haave ja suunnitelma, käynti Kelventeen harjusaarella. Nyt siirryttiin vihdoin suunnitelmasta toteutukseen. Kyselin kavereita mukaan ja lopulta saimme neljän hengen porukan kasaan ja hyvän päivämäärän, kesäkuun ensimmäisen sunnuntain, sovittua. Sääkin suosi - koko ajan näytti, että sunnuntaista tulisi lämmin ja aurinkoinen. 

Ajelimme siis Lehmonkärkeen, josta olimme varanneet venetaksin kyydin. Kelventeelle pääsee yleensä kesäisin (ainakin keskikesällä) myös reittiliikenteellä, mutta venetaksi antaa hieman vapautta vienti- ja hakupaikoissa ja lisäksi voi sopia valitsemansa kävelyajan. Lehmonkärjen ystävällinen Ari kertoi meille, että usein kulkijat yliarvoivat tarvitsemansa ajan - Kelvenne on melko helppokulkuinen ja nopeasti käveltävissä. Oma luontopolkuvauhtini on normaalisti noin 3 kilometriä tunnissa, joten uskoin kävelyn sujuvan nopeimmillaan alle neljän tunnin. Sen lisäksi halusimme hyvin aikaa tauoille, koska tarkoituksena oli kuitenkin keitellä kahvia matkalla. Sovimme hakuajaksi hieman reilut neljä ja puoli tuntia saapumisen jälkeen. Suuntamme olisi kuljettajamme Arin logistiikkaan liittyvästä syystä saaren eteläkärjestä pohjoiskärkeen. (Kannattaa myös huomioida, että venematkan hinta riippuu vienti- ja hakupaikasta, matkan pituus vaikuttaa siihen merkittävästi.)

Ei muuta kuin matkaan. Saimme hienon kyydin pulpettiveneellä Kelventeen etelärantaan, Kirkkosalmeen. Se onkin jo näkyvissä.


Rannalla tutkailimme vielä karttaa. Harjupolun pituudesta on useampi eri tieto. Kelvenne mainitaan usein noin kahdeksan kilometrin mittaiseksi. Luontoon.fi -sivustolla reitit-sivulla sanotaan "pituutta kertyvän saaren mitta" eli 8 kilometria, mutta samalta sivulta löytyvässä esitteessä se on merkitty 9,7 kilometriksi. 

Kävelyä on melko vaikea seurata kartalta. Minulla oli mukana Päijänteen kansallispuiston esite, jossa saari on melko pienikokoinen. Paremmin saaren näkee joko kännykällä otetusta kuvasta (kuten tässä) tai Luontoon.fi -sivulta löytyvästä esitteestä, joka olisi kannattanut printata mukaan.


Ensimmäisessä opasteessa saaren pohjoispäähän, Likolahteen, kerrotaan olevan 9,6 kilometriä.

Ja niinpä lähdettiin tallustelemaan. Käskettiin seurata sinisiä merkkejä. Niitä oli melko runsaasti ja polulla pysyminen oli koko ajan helppoa.

Reitti nousee heti eteläkärjestä melko korkealle harjulle. Korkeimmillaan ollaan noin 25 metriä Päijänteen pinnan yläpuolella. 

Reitin hankalin mäki oli varmaan näillä tienoin, reilun kilometrin jälkeen - harjulta tullaan hyvin jyrkästi alas (etelästä pohjoiseen päin kävellessä). Tässä mäki on jo selvitetty. 

Pieni juomatauko pidettiin ensimmäisellä taukopaikalla, Hinttolanhiekassa. Se sijaitsee Kelventeen itärannalla. Taukopaikat melkeinpä vuorottelevat länsi- ja itärannan väliä. Rannassa oli paljon veneitä, mutta tulipaikan tienoo oli rauhallinen. 

Karttaa vilkaistiin tässäkin. Matkaa takana aika lailla tasan kaksi kilometriä. 

Hinttolanhiekan jälkeen reitti kulkee hetken matkaa itärannalla, ennen kaikkea tervaleppien reunustamassa rantametsikössä. Tässä oli useampikin kaunis kuvauspaikka. 

Sitten polku nousee taas harjulle. Ohitetaan Kelventeenlampi ja laskeudutaan vuorostaan länsirantaan. Tässä tutkittiin taas karttaa ja mietittiin mahdollista uintipaikkaa. Takana oli jo viisi kilometriä kävelyä. Uintipaikka löytyi seuraavalta taukopaikalta, nimeltään Nimetön. Keitimme kahvit, söimme itse tehtyä kaurarieskaa ja raparperipiirakkaa, kävimme uimassa. 

Nimettömän jälkeen polku nousee taas harjulle. 

Tässä oli yksi koko reitin kauneimmista metsänäkymistä. Valoisaa ja avaraa mäntymetsää.

Hetken päästä oli tarjolla toisenlaista luontoa. Pieni lehtolaikku, jossa kasvoi metsälehmusta, taikinamarjaa, kevätlinnunhernettä. 

Polku kulkee taas vaihteeksi itärannan puolella. Seuraava taukopaikka oli Koukunlahti. 

Marssimme eteenpäin. Seuraava taukopaikka oli taas länsirannalla. Karhunkämmen oli myös paikka, josta meillä oli paluukuljetus. Olimme kävelleet noin kahdeksan kilometriä ja aikaa oli kulunut hieman yli kolme tuntia. Mietimme riittäisikö aika kävellä vielä Isohietaan (jonne kyltin mukaan olisi noin kilometri) ja päätepisteeseen Likolahdelle (toinen kilometri lisää). Lopulta päädyimme siihen, että yksi meistä jäi jo Karhunkämmeneen reppujen kanssa - kolme muuta kävisi nopsan lenkin pohjoispäässä. Aikaa reilu tunti, matkaan hop!


Reippahasti käy askeleet - tässä ollaan Isohiedan lähistöllä.

Isohieta on nimensä veroinen! Komea ja pitkä hiekkaranta, jossa oli ilmeisen hyvä uimaranta. 

Veneitä riitti, moni piti piknikiä hiekkarannalla. 

Reitin toinen korkea mäki on täällä aivan pohjoispäässä Isohiedan ja Likolahden välissä. Tässäkin noustiin noin 25 metriä rannasta. Korkea mäki on kuusikkoinen ja ehkä reitin synkin metsä - eikä sekään kovin synkkä näin aurinkoisena päivänä!

Lopuksi laskeudutaan Likolahden taukopaikalle. Kelvenne kävelty päästä päähän. Täällä on yksi reitin kauneimmista maisemapaikoista. 


Kipitimme vielä takaisin Karhunkämmeneen, josta Ari meidät haki ajallaan. Neljä ja puoli tuntia riitti juuri ja juuri - oikeastaan aikaa olisi voinut olla vaikkapa tunti tai pari enemmänkin. 

Yhteenveto: Kelventeen retkipolun pituus on hyvin lähellä kymmentä kilometriä. Meillä kävelyyn meni aikaa hieman vaille neljä tuntia. Jos olisimme saaneet paistaa makkarat matkalla (metsäpalovaroitus!), niin aikaa olisi tarvittu varmasti vielä tunti lisää - nyt jouduimme hieman kiirehtimään, jotta kerkeäisimme ajoissa sovittuun hakupaikkaan. Reitti ei ole haastava, mutta muutamissa kohdissa laskeutumiset jyrkiltä harjuilta ovat kohtuullisen hankalia. Suosittelen varaamaan riittävästi aikaa, niin ei tarvitse kiirehtiä. Vielä yksi huomio: saarelta ei saa kaivovettä, kannattaa tuoda reilusti vettä tullessaan. Jätteet luonnollisesti mukaan Kelventeeltä lähtiessä, saarella ei ole jätehuoltoa!

Yllätyin kävelijöiden vähyydestä. Koko saarikävelyn aikana meitä vastaan tuli yksi ihminen, reippaileva polkujuoksija. Rannoilla oli paljon veneitä, miten paljon niitä mahtaakaan olla heinäkuussa!

Ja mikä oli parasta? Veneilyn ja kävelyn yhdistelmä. Oli hienoa tutustua Päijänteeseen venematkalla ja Kelventeen saareen kävellen. Aurinkoinen ja melko rento päivä. Kaiken kruunasi pulahdus viilentävään järveen. Kiitos Päijänne, kiitos Kelvenne!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pulkkilanharjun luontopolku 
Päijätsalon luontopolku

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meikonkierros Kirkkonummella

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Lapakiston retkeilyreitit Lahden Nastolassa