Pikku Samo Lopella

Päivämäärä: 8.9.2018
Luontopolkumiehen reittinumero: 38

Reitin pituus: 3,5 km
Kohokohdat: Luutalammen ranta
Opasteet ja kyltit: Melko selkeät
Parkkipaikka: Luutalammin parkkipaikka, Luutasuo-nimisen tien varrella (karttalinkki).
Varusteet/jalkineet: Täällä pärjää jopa lenkkareilla (keväällä lammen ranta saattaa tosin olla kostea).

Samalta parkkipaikalta, jolta olin lähtenyt aamulla kiertämään Luutaharjun Samo- polkua, pääsee toisesta nurkasta toiselle reitille, Pikku Samolle. Pikku Samo on kierrettävissä noin tunnissa. Sen varrella ei ollut istuskelupaikkoja - enkä myöskään nähnyt muita kävelijöitä. Se johtunee siitä, että Pikku Samo ei ole osa pidempää Poronpolku-reittiä, joka tuntuu olevan suosittu. Reitti lähtee siis parkkialueelta suoraan Luutalammin rantaan ja se on merkitty sekä "Pikku Samo"-kyltein että keltaisin muoviympyrämerkein.

Rantapolkua on mukava tallustaa. Keltaisien merkkien lisäksi reitillä on ruskea-valkoisia tolppia.

Ihmettelin kovasti veden varaan jääneitä puita, jotka muodostivat aika erikoisen näyn Luutalammin rannalla. Selvisi, että veden pintaa on nostettu noin metri vuonna 2004 samalla kun ympäröivää Luutasuota on entistetty.

Lammen rannalla oli upeita vehkan marjoja. Vehka leviää ilmeisen hyvin, kun marjat kelluvat uusille asuinpaikoille.

Luutalammin rantaa kävellään noin 600 metriä. Se oli mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisin osa reittiä. Ajattelin myös, että haluaisin ehdottomasti tulla katsomaan rantaa seuraavana keväänä, täällä kun voisi mahdollisesti nähdä vaikkapa kaakkurin (jota en tietääkseni ole vielä nähnyt). Lopulta reitti ylittää Luutalammiin laskevan ojan pientä siltaa pitkin, sitten ylitetään tie ja  käännytään kohti mäntykankaita.

Loppumatka on suurimmaksi osaksi mäntykangasta. Polku on välillä vähän kapeampi ja välillä leveämpi. Korkeuserot eivät ole niin suuria kuin Luutaharjun Samo -reitillä, mutta täälläkin kivutaan pari kertaa harjulle ja laskeudutaan harjulta alas.

Jokunen infotaulu löytyy matkan varrelta. Tämä kyltti oli kaatunut, mutta silti ihan luettavissa. 

Välillä reitin varrella on toki sekametsää ja synkkää kuusikkoakin. Sieniä näkyi riittävän. Ihan kaikki ei olleet syötävää mallia.

Viimeinen kilometri kuljetaan jälleen mäntykankaita pitkin. Matkan varrelle sattuu myös yksi erikoinen purouoma, jossa kerrotaan aikoinaan sijainneen myllyn. Siitä ei ole tosin enää mitään jäljellä muistuttamassa - kylttiä lukuunottamatta.

Kolmen kilometrin kävelyn jälkeen palataan Luutasuo-tielle. Reitti palaa hiekkatietä pitkin pysäköintipaikalle. Melko helppokulkuinen reitti, aikaa meni noin tunti.

 Syyskesäisen kävelyn varrelle mahtui jos jonkin näköistä sientä. Kauniita ovat, mutta tuskin syötäviä. Kanttarellit ja tatit lienee viety reitin varrelta parempiin suihin!

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Luutaharjun samo
Poronpolku
Kynnysniemen lenkki