Luutaharjun Samo Lopella

syyskuuta 08, 2018

Päivämäärä: 8.9.2018
Luontopolkumiehen reittinumero

Reitin pituus: 6,6 km
Kohokohdat: Harju- ja mäntymetsämaisemat, kulotetut alueet, Luutalammi. Kaikkea kaikille.
Opasteet ja kyltit: Melko selkeät.
Parkkipaikka: Luutalammin parkkipaikka, melko hyvin tilaa. Luutasuo-nimisen tien varrella (karttalinkki).
Varusteet/jalkineet: Hyvä reitti, ei kosteita paikkoja. Tukevat jalkineet plussaa.

Kyllä kannatti lähteä tutustumaan Komion luonnonsuojelualueen kävelyreitteihin Lopella. No, alku ei ollut kovin lupaava, sillä erehdyin laittamaan navigaattoriin osoitteeksi Kalamajantie ja ajattelin löytäväni nämä reitit sillä osoitteella. Päätös johtui Raija Hentmanin Etelä-Suomen retkeilyoppaasta, jossa hän mainitsee reittien lähtevän sieltä. Asia ei ollutkaan niin yksiselitteinen, luontopolkujen aloituspaikka olikin toisaalla. Ajeltuani muutamia hiekkateitä ees ja taas, päätin tutkia luontoon.fi -sivua ja sieltä sain vinkin etsiä Luutalammin pysäköintialuetta. Noin puolen tunnin etsiskelyn jälkeen olin vihdoin asfalttipäällysteisellä Pilpalantiellä, josta käännytään Luutasuo-nimiselle tielle. Ja noin reilun kilometrin jälkeen saavutaan parkkipaikalle, josta voi lähteä kahdelle eri reitille, joista ensin päätin kiertää Luutaharjun Samo-nimisen reitin. Parkkipaikalla oli lauantaina kymmenen aikaan jo melko paljon autoja.

Pysäköintialueella on infotaulu, josta voi lukea Komion erikoislaatuisesta geologiasta sekä luonnosta - ja luonnollisesti saa myös tietoa reiteistä.

Luutaharjun Samo starttaa pysäköintialueen luoteiskulmasta.

Matka alkaa leveähköä hiekkapolkua pitkin. Reitti on merkitty sinivalkoisilla tolpilla. Risteyspaikoissa on usein erillinen "Samo"-kyltti. (Kuten tämän tekstin aloituskuvassa)

Muutaman sadan metrin jälkeen vastaan tulee jo ensimmäinen infokyltti, jossa kerrotaan kulotuksesta. Kulotettuja alueita on reitillä useampikin. Tällä taataan luonnon monimuotoisuutta ja eliöstöön lajeja, joilla muuten on nykyisin vähän elinpaikkoja.

Muutama sata metriä lisää. Polku kapenee ja saapuu lammen rantaan. Lukkolampi on pieni metsälampi, jonka kerrotaan kasvavan umpeen sadassa vuodessa. Päätin nauttia rantaan asetetusta penkistä ja lampimaisemasta (ennen kuin lampi menee umpeen...) ja join aamukahvit penkillä.

Lammen jälkeen noustaan jyrkkä nousu mäen päälle. Alkuosa on todella suurelta osin kangasmetsää, niinpä tämänkin nousun päällä on uskomattoman tiheä riukumainen mäntymetsä. Jäin ihmettelemään sitä ja otin useammankin kuvan, polku tuskin edes näkyy mäntyjen välissä.

Sieniä en kaikkia tunnistanut, hyvä että edes jotkut niistä! Mitkähän ne nämäkin suoraan männyn runkoon kasvaneet yksilöt ovat nimeltään?

Vähän matkaa eteenpäin ja taas ihmetyksen asia. Miten voikin puu kaatua ja katketa näin taiteellisesti?

Matka jatkuu. Noin kahden kilometrin jälkeen käydään toisen kulotetun alueen laidassa. Sen jälkeen laskeudutaan laaksoon, noustaan harjanteelle, laskeudutaan laaksoon, noustaan harjanteelle. Sain tietää seisovani Ryssänvuorella.

Harjanteella tavoitin ensimmäisen kerran muita retkeilijöitä. Loppumatkalla tapasin muitakin - osalla on rinkka selässä, osalla vain sienikori kädessä. Kahta pidemmällä matkalla olevaa rinkkaselkäistä daamia autoin kartan kanssa, halusivat tarkistaa olevansa oikealla reitillä. Olivat kiertämässä 28 kilometrin Poronpolkua. Luutaharjun Samo kun on samalla tämän pidemmän retkeilyreitin osa.

Puolessa välissä noustaan Komionvuorelle. Maisemat ovat melko jylhät. Taas löytyy penkki tai useampikin (se on reitin kolmas istuskelupaikka) ja istahdin hetkeksi kahville.

Komionvuoren jälkeen on vuorossa taas laskua, nousua, laskua ja nousua. Pian tunnistin tutun maiseman - olin taas kulotetun alueen reunassa, toisella puolella kuin alkumatkasta. Aurinko alkaa samaan aikaan näkyä pilviverhon takaa ja luo tosi kauniin valon kulotettuun metsään.

Polku saapuu hiekkatielle, jota kävellään hetken matkaa. Ohitse kiitää iso lauma maastopyöräilijöitä. Lopella lienee vallan erinomaiset pyöräilyreitit, olen itsekin käynyt täällä lähistöllä työporukan kanssa maastopyöräilemässä. Vielä yksi nousu mäntymetsikköön ja kangasmaisemaan, sen jälkeen tien ylitys ja odottamani Luutasuo. Pitkospuureitti on melko hyvässä kunnossa. Tässä vaiheessa on kävelty jo 6 kilometriä.

Ja Luutasuon jälkeen on vuorossa Luutalammi. Sen rannassa on leiripaikka, jossa oli jonkin verran leiriytyjiä. Myös pyöräilijät ovat tauolla lammen rannassa.

Muutama sata metriä parkkipaikalle ja kierros on pulkassa. Pidin kierroksesta kovasti - joskin se nousujen ja laskujensa ansiosta juuri nyt flunssan jälkimainingeissa oli melko rankka. Joka tapauksessa tällä reitillä on monia niitä asioita, jotka minun mielestäni tekevät luontopolusta kävelemisen arvoisen: monenlaista metsää, monenlaista kävelyalustaa, suota, järven rantaa, istuskelupaikkoja, mielenkiintoista infoa. Lopuksi muutama kyltti reitin varrelta.