Hanikan luontopolku Espoossa

Päivämäärä: 5.8.2017 ja 20.8.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 8
Reitin pituus: 5,5 km
Kohokohdat: Merimaisemat, vaihteleva luonto, pitkospuut
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset
Parkkipaikka: Espoon luontopolkujen nettisivulta löytyy muutama vaihtoehto, itse kävelin Hanikan kuntoradan parkkipaikalta Suvisaarentieltä, reitin voi kätevästi aloittaa siitä. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Hyvät. Useita bussivuoroja Hanikan, Soukankallioiden tai Suinonsalmen pysäkille. Lisätietoa hsl.fi
Varusteet/jalkineet: Lenkkareilla pärjää (tosin kalliot olivat sateen jäljiltä liukkaita)
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Olen käynyt Hanikan luontopolulla monta kertaa - ensimmäisen kerran jo keväällä 2008. Hanikka oli myös ensimmäisiä luontopolkuja, joista kirjoitin blogitekstin kesällä 2017. Elokuussa 2024 päätin lähteä reitille uudestaan ja päivittää hieman valokuvia reitin varrelta. Muutoksia reitissä ei ole seitsemän vuoden aikana tapahtunut.

Auto parkkiin Hanikan kuntoradan tilavalle parkkipaikalle, täältä löytyy myös hyvä luontopolun opaste. Mahtoikohan sitä olla edellisellä kerralla? Reittikartta on selkeä. Luontotaulujen numerointi alkaa tosin länsilaidalta - minun reittini alkaisi kaakkoiskulmasta, yhdeksännen luontotaulun lähistöltä. Kierroksen voi tehdä molempiin suuntiin, numerointi on myötäpäivään. Näin olen minäkin joka kerralla kävellyt.

Lyhyt yhdyspolku vie kuntorataa pitkin luontopolulle. Näin käveltynä kierroksen alkuun osuu parhaat merenrantamaisemat. Ensimmäinen kilometri oli lähinnä rantalehtoja ja valtavien kaislikoiden rantoja. Tervaleppien oksat kaartuivat kauniisti polun ylle. Ihailin myös kasvillisuutta, rantakukat ja ranta-alpit kukkivat monin paikoin. 

Maisema Matinkylää ja Haukilahtea kohti on kivan merellinen.

Kaitalahden lintutornissa vierailin sekä elokuussa 2017 että elokuussa 2024. Tähän aikaan vuodesta lintuja ei juurikaan näkynyt.

Lintutornin maisema oli lähinnä ruovikkoa. Jonkin verran ruovikon seassa liikkui lintuja, mutta elokuussa ne eivät juurikaan laula, joten tunnistusta oli vaikea tehdä.

Lintutornin lähistöllä infotaulu kertoi linnuista, joita saattaisi täällä nähdä - nokikana, harmaasorsa, silkkiuikku.

Alkumatkalla huomioni kiinnittyi myös huomattavan pitkään pitkospuiden määrään. Katsoin matkaa parin kilometrin rantakävelyn jälkeen ja mietin kävelleeni ainakin kilometrin pitkospuita. Pitkokset ovat yhä hyvässä kunnossa ja niitä on miellyttävä kävellä. Kuva on vuodelta 2017, jolloin mesiangervot kukkivat komeasti. Blogin pääkuva on suurin piirtein samoilta seuduilta, elokuulta 2024.

Pitkospuureittienkin varrella kyltitys oli hyvä. Polku on merkitty keltaisilla maalimerkeillä (joita on suurimmaksi osaksi maalattu puihin, joitakin kiviin tai kallioihin) sekä näillä luontopolku-tolpilla. Eksymisen vaaraa ei ole. Yhden tien ylityksen kohdalla taisin vähän aikaa ihmetellä seuraavaa keltaista merkkiä, mutta löysin sen muutamassa sekunnissa.

Rantaosuuden jälkeen alitetaan Suvisaarentie ja siirrytään kallioille. Reitti on todella vaihteleva - kalliota, metsää, suon laitaa, pieni pätkä mennään kerrostalon takapihallakin. Samalla mietiskelin, miten leveitä valtateitä luontopolut täällä pääkaupunkiseudulla ovatkaan, lomalla olin kävellyt Itä-Suomessa paljon kapeampia polkuja. Reitillä on paljon käyttäjiä - lenkkeilijöitä, koiran ulkoiluttajia, luontopolkuilijoita.

Minun kierrokseni loppupuolella, neljän kilometrin kohdilla, oli Hanikan siirtolohkare, jonka jääkausi siirsi tänne Viipurin lähistöltä noin 12000 vuotta sitten.

Reitin varrella ei tainnut olla yhtään istuskelupaikkaa. Onneksi reitin varrella on paljon kallioita ja mukavia istuskelupaikkoja. Edellisellä kerralla pidin kahvitauon täällä kallioilla. Korkein kohta on muuten noin viiden kilometrin kohdilla - elokuisena iltana maisema suorastaan ihastutti.

Kallion päällä, noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella, on kaksi muinaishautaa. Niiden iäksi epäillään noin 3000 vuotta.

Lopuksi reitti laskeutuu kallioilta alas ja palailee korpimaiseman kautta kuntoradalle. Muutama sata metriä parkkipaikalle, sitten mittauslaitteet kiinni. Matkaa kertyi yli 5,5 kilometriä - itse ympyräreitti lienee hieman yli viiden kilometrin mittainen. Aikaa käytin noin kaksi tuntia.

Hanikan luontopolku on keskivaativa. Täällä on jonkin verran tiukkoja nousuja ja isohkoja askelmia kallioille nousuissa ja laskuissa. Monenkin kävelyn jälkeen Hanikka on yhä yksi suosikkejani - monipuolinen ja mielenkiintoinen. Ja helposti lähestyttävä!

Sijainti:  N=6668110.445, E=371686.196 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=60.12968310638858, lon=24.69172881576475

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen muita reittejä Espoossa:
Hannusmetsän luontopolku
Bergön luontopolku
Pentalan luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle