Keskuspuiston Tikankierros Espoossa

Päivämäärä: 20.10.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 99

Reitin pituus: 5 km (Alamäentien parkkipaikka - Tikankierros - parkkipaikka)
Kohokohdat: Mössenkärrin lampi, Rönnängenin niitty
Parkkipaikka: Alamäentie, n. 20 autolle. Toinen parkkipaikka Hopearinteellä.
Opasteet ja kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Syksyllä reitti oli melko kostea. Vedenpitävät jalkineet oli nyt tarpeen.

Espoossa on useita luontopolkuja ja päätin ottaa tähän loppusyksyyn ohjelmaan yhden niistä. Valinta kohdistui Espoon keskuspuistossa sijaitsevaan Tikankierrokseen, joka tuntui mukavan pituiselta (5 km) ja kulkisi netistä löytämieni blogitekstien mukaan suurelta osin polkuja pitkin eikä leveitä ulkoiluteitä.

Sovimme kaverin kanssa retkitärskyt ja ajelimme Espoon Keskuksen kautta Alamäentielle, jossa lienee kaksikin parkkipaikkaa. Tien alussa taisi nimittäin olla yksi parkkipaikka, me saimme auton tien päähän, josta pääsee muutamalla askeleella ulkoilureiteille.


Ei ollut ihan helppoa löytää tästä reitille. Kartan tutkiminen oli taas tarpeen. Matkaa luontopolulle lienee lähemmäs kilometri ja ulkoilureitillä on yksi T-risteys, jossa on valittava suunta. Kartanlukutaidolla löysimme kuitenkin oikean suunnan ja saavuimme noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen luontopolku-kyltille. Tämä ei ole luontopolun aloituspiste, vaan risteyskohta on  ykkös- ja kakkosrastin välissä. Katso karttaa tarvittaessa Espoon luontopolkujen sivulta löytyvästä pdf-kartasta.

Kurvasimme polulle. Luontopolku on merkitty keltaisin maalimerkein. Metsätyypit vaihtelivat, alussa melko jylhää havumetsää.

Risteyskohdissa tai ulkoilureittien ylityksissä on selkeät puiset luontopolku-kyltit. Tässä kohdassa, noin puolentoista kilometrin kohdalla ylitetään ulkoilureitti ja saavutaan Rönnängenin niitylle.

Niityn laidassa on istuskelupaikka, tosin hieman töhritty sellainen... Reitin varrella on muutama penkki, muita eväs- tai tulipaikkoja ei ole.

Rönnängenin niittyä pidetään kunnossa niittämällä se vuosittain, näin ainakin esitteessä mainitaan. Tämä on varmasti kesäisin kaunis ja tuoksuva paikka, ja täällä on luultavasti melkoinen määrä perhosia. Taidanpa joutua tarkastamaan tilanteen ensi kesänä.

Poseerasin reitin varrella. Kartta kädessä. Sitä oli hyvä aina välillä vähän vilkaista. Ja siitäkin huolimatta jouduimme vielä harhaan...

Reitti oli hieman kurainen, mutta väistelemällä pystyy toki kiertämään mutaisimmat kohdat. Veikkaanpa, että kesällä täällä on aivan kuivaa. Metsät olivat näillä kieppeillä koivuvaltaisia.

Apropoo kartta. Saavuimme tähän reitin itäisimpään kulmaan noin kahden kilometrin kävelyn jälkeen. Vilkaisimme paikalla ollutta karttaakin. Jos katsot tarkkaan, niin huomaat, että tässä kohdassa reitti sivuaa ulkoilureittiä, mutta polku lähtee suoraan lounaaseen. 

En tiedä mitä tapahtui, mutta me emme huomanneet polussa 90 asteen mutkaa vaan kävelimme muutaman metrin eteenpäin ja päädyimme ulkoilureitille. Sitä kävelimmekin sitten noin kilometrin verran.

Asia selvisi vasta, kun lähestyimme reitin virallista lähtöpistettä. No, totesin heti, että tulisin kävelemään tuon puuttuvan osuuden (noin kilometri) ensi vuonna. Nyt kävelimme lähtöpisteelle ja sieltä eteenpäin reitin ykkösrastille eli Mössenkärrin lammelle. Lammen rannassa oli kaksi penkkiä, istahdimme toiselle niistä pienelle kahvi- ja leipätauolle. Telkkä sukelteli parinkymmenen metrin päässä. Kuinka paljon täällä mahtaakaan olla lintuja kesällä? Täytyy ottaa selvää.

Viimeinen osuus ennen ympyräreitin päättymistä kulki lammen rantahaavistossa.

Tämän jälkeen saavuimme taas ulkoilureitille. Kilometrin kävely takaisin parkkipaikalle. Aikaa kävelyymme meni noin puolitoista tuntia - tosin osan matkaa kävelimme siis leveää ja tasaista ulkoilureittiä emmekä varsinaista luontopolkua. Ehkä matkaan olisi mennyt hieman enemmän aikaa polkua pitkin käveltäessä. Reitillä oli myös melko paljon "liikennettä", lenkkeilijöitä, ulkoilijoita, koiran ulkoiluttajia.

Espoon keskuspuisto ei ollut minulle tuttu. Muistelen käyneeni täällä kerran lenkillä, mutta puiston ja sen reittien laajuus yllätti. Risteyksiä oli paljon. Tulen varmasti toistekin. Ainakin heti ensi kesänä käyn katsomassa niityn kukkaloiston ja Mössenkärrin linnut - sekä kävelemässä puuttuneen osan tästä polusta!

P.S. Tämä oli Luontopolkumiehen 99. blogiteksti! Seuraavalle reitille otan mukaan kavereita ja kuohujuomaa!