Sahajärven kierros Teijon kansallispuistossa Salossa

Päivämäärä: 4.9.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 521
Reitin pituus: 9 km.
Kohokohdat: Sahajärvi, Kalasuntti, vetolossit
Parkkipaikka: Tilavat parkkipaikat: Nenustannummi tai Laviakallio osoitteessa Sauruntie 910. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Bussi 30, Salosta Teijoon. Kävelyä Teijosta noin 2 km.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Yllättävän kostea reitti. Vedenpitävät jalkineet plussaa.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Tuli tarve käydä Teijon kansallispuistossa. Sain hoidettua viralliset asiat nopeasti ja minulle jäi vielä ilta aikaa tutustua johonkin Teijon poluista. Nimettyjä reittejä minulla oli vielä pari kävelemättä ja eniten minua kiinnosti Sahajärven kierros vetolosseineen.

Reitti on mahdollista aloittaa joko Nenustannummen tai Laviakallion pysäköintipaikalta. Valitsin Laviakallion kahdesta syystä - ensinnäkin se oli lähempänä ja pääsisin aloittamaan kävelyn hieman aiemmin (halusin olla varma, että selviän reitiltä ennen pimeää, joten ehkäpä jokaisella minuutilla olisi merkitystä) ja toiseksi siksi, että pääsisin heti alkumatkalla lossimatkoille ja saarivierailulle. Olin aiemmin vitsaillut työkavereille sitä, etten halua olla saaressa yksinäni, kun pimeä koittaa.

Auto parkkiin ja nopea vilkaisu Teijon opastauluun ja karttoihin. Oranssilla merkitty reitti on tässä merkitty kierrettäväksi vastapäivään.

Starttasin siis kohti Sahajärveä. Alkumatka kuljetaan täällä kangasmaastossa. Polku on leveä ja helppokulkuinen.

Reitti laskeutuu melko nopeasti Sahajärven rantaan. Lossi oli vastarannalla ja huomasin myös, että pari retkeilijää lähti juuri rannasta jatkamaan polkua Kalasuntin saaressa. Sain siis vetää lossin itselleni. Oli lämmin päivä. Huomasin hyvin nopeasti, että lossin vetäminen vaati ihan jonkin verran ponnistelua ja hiki alkoi virrata. Mieleen tuli aika nopeasti kauhukuva siitä, että joutuisin lyhyessä ajassa tekemään saman vetourakan neljä kertaa. Vedän lossin vastarannalta luokseni, vedän itseni saareen - ja sitten samat hommat edessä toisella puolella saarta, kun hoidan itseni takaisin mantereelle.

Kova homma. Pääsin Kalasunttiin. Blogin pääkuva on otettu ensimmäisen lossiurakan jälkeen. Kalasuntissa reitti nousee kalliolle ja laskeutuu sieltä taukopaikalle. Laavulla oli porukkaa ja päätin pitää oman kahvitaukoni vähän myöhemmin.

Laavun jälkeen polku tuleekin jo saaren etelärantaan, matkaa saaressa lienee vain parisataa metriä. Toinen lossi oli onneksi valmiina Kalasuntissa, joten kolmas lossin veto vei minut mantereelle. Yritin ottaa lossimatkan hieman rennommin, kiire alkoi jo helpottaa. Kuva otettu kalliolta heti lossimatkan jälkeen.

Lossimatkan jälkeen noustaan aika nopeasti risteykseen, jossa Sahajärven kierros kurvaa vasemmalle kohti Nenustannummea.

Ajattelin, että pitäisin evästauon sopivassa paikassa. Kävelyä oli takana noin kaksi kilometriä. Reitti nousi kivisen mäen päälle ja katselin heti, että tässä olisi paljon tasaisia istumapaikkoja. Sopivan kokoinen tasainen kivi pepun alle ja kahvit ja leivät esiin.

Tauon jälkeen matka jatkui. Reitti nousee vielä jokusen metrin korkeille kallioille, joista on näköala myös kohti Sahajärveä. Se näkyy tosin vain hieman puiden välistä. Olin yllättynyt korkeuseroista - täällä ollaan jopa nelisenkymmentä metriä korkeammalla kuin Sahajärven pinta.

Kallioilta laskeudutaan pikku hiljaa rehevään ja kosteaan lehtolaaksoon. Kolmen kilometrin kohdalla kiroilin jalkinevalintaa. Reitti oli täällä yllättävän kostea ja mutainen. Märkää osuutta riitti muutaman sadan metrin verran. Täällä harrastettiin kaatuneilla puilla tasapainottelua ja mutapaikkojen yli loikkimista.

Nyt reitti nousi taas kuivempiin maastoihin. Vuorossa on lyhyt tieosuus.

Tieltä kurvataan pois noin neljän kilometrin kohdalla. Reitillä on vain pari lyhyttä pitkospuuosuutta, tässä on niistä ensimmäinen.

Seuraava kilometri kuljetaan havupuuvoittoisessa metsässä. Varsinkin kuusikoissa matkantekoni hidastui - silmiini osuivat nimittäin vuoden ensimmäiset havaitsemani suppilovahverot. Sain niitä ehkä litran mukaani. Pieniä olivat. Vinkki seuraaville kävijöille: parin viikon päästä täällä voisi olla aika hyvä saalis haettavissa.

Hieman ennen Nenustan pysäköintialueelle saapumista oli reitin ilmeisesti ainoa luontotaulu, jonka aiheena ovat hiilimiilut. Miilukumpuja on tässä lähistöllä neljä, lähin aivan polun laidalla. Rautaruukkien läheisyydessä hiiltä on tuotettu raudanvalmistuksen tarpeisiin, suurimmissa kummuissa on poltettu jopa 400 kuutiota puuta.

Ylitin asfalttitien ja saavuin Nenustan pysäköintipaikalle. Matka jatkui minulle tuttua reittiä pitkin, sillä tässä kävellään samoissa maisemissa kuin Nenustan kierroksen loppumetreillä. Tässä synkässä kuusikossa kävelin viimeksi kolme vuotta sitten.

Reitti erkanee Nenustan kierrokselta ja nousee Hauenkuono-nimisen kallion yli. Pian laskeudutaan Hamarijärven umpeenkasvaneeseen Putimenlahteen. Täällä voisi varmasti keväällä tarkkailla lintuja, nyt lahti vaikutti rauhalliselta.

Hieman ennen Hamarinjärven rannalle saapumista ohitin vielä tiheän kuusikon.

Seitsemän kilometriä kävelty. Oli kuuma. Mietin, voisinko jopa käydä uimassa Hamarinjärven rannassa loppumetreillä. Kartassa näytti, että reitti kulkisi aika lähellä rantaa, mutta tosiasiassa merkitty polku ei käy veden äärellä. Itse kurvasin merkitsemätöntä polkua järvelle - huomatakseni, että uimarantaa täällä ei ole. No, maisema oli komea. Kuulin myös paljon lintujen ääniä jostain kauempaa. Vaikuttaa siltä, että tämä olisi mielenkiintoinen lintujärvi. Täällä kannattaa varmasti vierailla kevätaikaan.

Palasin merkitylle reitille. Polku kääntyy kohti Laviakalliota. Viimeinen kilometri koostuu oikeastaan kahden kallion ylityksestä, joista jälkimmäinen on juuri Laviakallio. Parkkipaikalle matkaa enää sata metriä. Valoa riitti vielä hyvin!

Kierros päättyi. Mittasin matkaksi tasan 9 kilometriä. Aikaa käytin karvan verran alle kolme tuntia. Tapasin muutaman retkeilijän heti alkumatkalla Kalasuntissa, muuten sain kävellä yksikseni.

Reitti oli keskivaativa. Nousuja ja laskuja on jonkin verran - ja täytyy myöntää, että myös kosteat ja mutaiset paikat aiheuttivat hieman haasteita. Kävellessäni mietin, pitäisikö kansallispuistojen polkujen olla hieman paremmin pitkostettu - ja saisiko matkalla olla hieman enemmän taukopaikkoja, täällä oli siis vain yksi. Ymmärrän sen, että luonto voi olla parhaimmillaan ilman rakenteitakin, mutta moni on varmaan kanssani samaa mieltä, että merkityillä reiteillä taukopaikkoja saa olla vaikka kilometrin välein. Yksinkertainen penkki riittää. Ja pitkosten puute aiheuttaa sen, että kosteita paikkoja aletaan kiertää, jolloin polut levenevät ja luonto kärsii. Tämä on pieni vinkkini Teijon reittien ylläpitäjille!

Sijainti: N=6686460.861, E=277720.601 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=60.2540044, GEO:lon=22.9824619

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Nenustan kierros
Totin luontopolku
Matildanjärven kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.