Meän maisemat -luontopolku Kolarissa

Päivämäärä: 10.9.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 526
Reitin pituus: 7 km
Kohokohdat: Harju- ja kangasmaisemat, suolammet, Siikavuoma lintutorneineen
Parkkipaikka: Vanha Siikajoen mylly, Nuottavaarantie, paikka kartalla. Tilaa 5-6 autolle.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Harjumaisemissa kuivaa. Jos et astele suolla, saatat pärjätä vaikka lenkkareilla.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Hakukoneiden ihmeellisen maailman kautta löysin joskus Meän maisemat -luontopolkun ja pistin sen to do -listalle. Kolarin Pasmajärvellä kulkeva luontopolku vaikutti kulkevan lappilaisissa suomaisemissa, joista kovasti pidän. Nyt olin retkikaverin kanssa oikealla suunnalla ja kahden aamulla kuljetun tunturireitin jälkeen tuntui siltä, että jaksaisimme vielä kävellä tämän polun, joka ei tietojeni mukaan olisi niin vaativa.

Pasmajärvelle on reilut kymmenkunta kilometriä valtatieltä 21. Muutama viimeinen kilometri ajetaan Nuottavaarantietä, joka on hiekkatie, mutta varsin hyväkuntoinen sellainen. Tiesin lähtöpaikaksi Siikajoen vanhan myllyn ja sinne löytyi helposti opaste. Pysäköintitilaa on puolenkymmenelle autolle. Lähtöpaikalla on opastaulu karttoineen.

Reitti on merkitty kierrettäväksi myötäpäivään. Aluksi kuljetaan Nuottavaarantien suuntaisesti kohti lintutornia, sitten Ison ja Pikku Karijärven kautta Lompolon taukopaikalle.

Lähtöpaikalla kannattaa käydä katsomassa Siikajokea ja vanhaa myllyä. Myllyä pyöritetään vuosittain perinnepäivän aikaan. Vanhan myllyn luona on useampikin rakennus, muun muassa myllytupa ja sauna. Rakennuksia voi vuokrata ja tuvassa on makuupaikat neljälle. Tien laidassa oleva kyltti kertoo, jos mylly on käytössä. Tällöin luontopolun voisi ehkä halutessaan aloittaa lintutornilta.

Reitin alkupiste on helppo löytää.

Reitti alkaa mäntykankaalla. Reittimerkintöinä täällä on käytetty punaisia maalimerkkejä - ja joissakin paikoissa myös oranssipäisiä tolppia.

Vajaan kilometrin kohdalla tullaan Siikavuoman suon laitaan. Polku kulkee muutaman metrin päässä, mutta suolle voi käydä ottamassa tuntumaa jo tässä. Lintutornille on vielä reilut puoli kilometriä.

Tämä väli kuljetaan tiheässä männikössä. Polku on kuin perunavako, se on ympäristöään syvemmällä. Olisiko metsätöiden yhteydessä joskus tehty äestys, ja polku kulkee nyt tällaisessa äestysvaossa.

Torni näkyvissä. Hieman yli puolitoista kilometriä takana. Näin syyskuussa tornilla ei ollut ruuhkaa.

Siirryimme torniin katselemaan suomaisemaa. Voi kuvitella, että loppukeväästä ja alkukesästä täällä riittää lintujen vilskettä ja laulua, nyt bongasimme vain pari joutsenta. Huomasin olevani pukeutunut suon väreihin, siksi otimme vielä kuvan suon laidalla (blogin pääkuva).

Matka jatkuu. Ylitetään Nuottavaarantie ja kävellään hetki harjua pitkin. Reitti laskeutuu lähelle Isoa Karijärveä. Kuvittelin täällä olevan enemmänkin pitkospuuosuuksia, mutta niitä oli vain muutamia kymmeniä metrejä. Näkyvissä myös oranssipäinen tolppa - niitä täällä käytetään reittimerkintöinä punaisten maalimerkkien ohella.

Kartan perusteella kuvittelin luontopolun kulkevan sekä Ison että Pikku Karijärven rannalla. No, näin ei ihan ollut. Reitti kulkee pitkän matkaa harjun laella ja kauniit järvenrannat ohitetaan muutaman kymmenen metrin päästä. Jupisimme hieman kävellessämme - olisiko jonkun järven rantaan voinut tehdä vaikka yksinkertaisen taukopaikan eli pari penkkiä.

Pikku Karijärven jälkeen reitti kääntyy kohti itää. Ohitetaan vielä kaksi nimetöntä pikku suolampea.

Saavutaan risteykseen. Laavulle 0,7 km. Sinne kuljetaan ympyräreittiä, joka palaa tähän samaan paikkaan. Toinen kyltti kertoo myllylle eli lähtöpaikkaan olevan noin kilometrin matka.

Lompolon laavulle kuljetaan hetki Siikajoen läheisyydessä.

Joki ylitetään moottorikelkkareitin siltaa pitkin.

Polku kulkee hetken harjun laella ja kohta laavu onkin näkyvissä. Ollaan Pasmajärven rannalla, Lompolo-nimisen lahden suojaisessa poukamassa. Laituria täällä ei ole, joten emme tarkistaneet mahdollisia uimapaikkoja. Lämpimänä syyskuun päivänä olisi ollut ihan mukavaa pulahtaa viileään järviveteen.

Laavun ympärillä on aitaus. Siirsimme veräjän riu'ut syrjään ja astelimme laavulle. Pidimme kahvitauon sen laidalla istuskellen, sillä tulipaikan vieressä ollut penkki oli parhaat päivänsä jo nähnyt.

Matka jatkui. Laavulle tultiin harjun lakea pitkin, paluureitti on harjun eteläreunalla, taas yhden suon laidassa.

Risteys ja kohti myllyä. Seuraa noin kilometrin mittainen suora, jossa kuljetaan moottorikelkkaväylällä.

Lopuksi käydään pieni mutka Pikku Karijärven rannalla. Näitä ihastuttavia rantapaikkoja olisi mielellään saanut olla reitin varrella enemmänkin.

Vielä Nuottavaarantien ylitys ja paluu myllylle ja pysäköintipaikalle. Matkamittari näytti kuljetuksi matkaksi 7,2 km. Aikaa käytettiin kaksi tuntia ja vartti. Emme tavanneet reitillä muita ihmisiä.

Meän Maisemat -luontopolku on helpohko. Korkeuseroa on parisenkymmentä metriä, nousut ja laskut ovat melko loivia. Polku on suhteellisen helppokulkuinen. Harju- ja kangasmaisemissa on mukava tallustella, voi jospa reitti olisi vielä hyödyntänyt ne ihanat lampien ja järvien rannat.

Sijainti: N=7446752.961, E=383642.772 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=67.1154469, GEO:lon=24,3180130

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Jaipaljukka

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.