Varkaankurun luontopolku Ylläksellä, Kolarissa

Päivämäärä: 11.9.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 527
Reitin pituus: 3,6 km
Kohokohdat: Varkaankurun vehreät lehtomaisemat saniaisineen, hienot pitkokset ja opastaulut
Parkkipaikka: Tilava parkkipaikka, Yllästunturin luontokeskus Kellokas, Tunturintie 54. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Kolarin rautatieasemalta yhteysbussit Ylläkselle, pysähtyvät tarvittaessa myös luontokeskuksen kohdalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Sorastettu polku, pitkoksia. Ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Lapin turnee jatkui Ylläkselle. Sää oli harmaa ja se vaikutti jonkin verran kävelyvalintoihin. Etukäteen olin odottanut ennen kaikkea kahden reitin kävelyä. Pirunkurun ponnistuksen kuvittelin kulkevan rakkakivikossa ja avarissa tunturimaisemissa - se ei vaikuttanut tällä sumuisella säällä mukavalle idealle, joten päätimme retkikaverin kanssa lähteä kävelemään Varkaankurun luontopolun.

Aamulla sateli, mutta sadetutka ennusti taukoa noin klo 9-11. Siihen väliin tähdättiin. Auto parkkiin luontokeskus Kellokkaan pihaan. Tutkin vielä polun karttaa outdooractive-sivustolta ja totesin, että polku vaikuttaisi lähtevän luontokeskuksen etelälaidalta. Sieltä löytyikin opastetolppa. Varkaankurun luontopolku erottuu muista välimatkakylteistä vihreänä. Tästä vasemmalle (pohjoista kohti) siis.

Luontokeskuksen luona on puuveistoksia, joiden taakse Kellostapuli-tunturi luo dramaattisen taustan.

Varsinainen lähtöpiste lienee tässä, parinsadan metrin päässä luontokeskuksesta. Vihreä nuoli osoittaa nyt kohti itää. Ensimmäinen luontopolun taulu on kylttien alla.

Taulut ovat täällä polven korkeudella, melkein vaakatasossa. Sen takia niissä oli välillä havunneulasia ja lehtiä, joita poistin ennen kuvausta. Luontopolun tervetulokyltissä kerrotaan, että reitti kulkee suureksi osaksi kansallispuiston rajoitusvyöhykkeellä, jossa polulta poikkeaminen on kielletty toukokuusta marraskuuhun. Tästä muistutetaan vielä monessa kohdassa luontopolun varrella. Reittikartta on oikeassa alakulmassa. Siitä voi seurata polun kulkua, mutta myös hieman tutustua erilaisiin lehtotyyppeihin reitin varrella. Ne vaihtelevat keskiravinteisista tuoreista lehdoista runsasravinteisiin kosteisiin lehtoihin.

Soista ja sammalista kertovan kyltin takana häämöttää Ylläksen rinne, joka tänään oli melko lailla pilven sisällä.

Pian laskeudutaan nelisenkymmentä metriä alemmaksi, Varkaanojan rantaan. Blogin pääkuva on otettu ojan ylittävällä sillalla. Sillan luona Varkaankurun luontopolku kurvaa ojan yläjuoksuun. Jos jatkaa matkaa alamäkeen, voi kävellä Kesänkijärven kierrokselle, jonne tästä on reilut puoli kilometriä.

Nyt aloitetaan nousu Varkaanojan laitaa pitkin. Kävellään leveätä siltaa pitkin oikeastaan koko nousun ajan, noin kilometri. Voiko näitä pitkospuiksi kutsuakaan? Yksi valtakasveista täällä on soreahiirenporras, joka kasvaa valtavina metrin korkeina pensaina ojan varrella. Ylempänä tunturissa sen korvaa serkkunsa tunturihiirenporras.

Loivaa nousua, kuin portaita pitkin. Reitillä on paljon levikkeitä sekä luontopolun tauluja.

Yksi luontopolkutaulu esitteli väinönputken, jonka lehtiä huomasimmekin monessa paikassa. Väinönputki on ennen kaikkea pohjoisessa kasvava rohtokasvi, jolla on taisteltu niin keripukkia kuin ruttoakin vastaan. Luontopolkumies muistelee aina eräässä punkaharjulaisessa hotellissa syömäänsä erinomaista väinönputkivanukasta. Taulun toinen kasvi on pohjansinivalvatti, joka ei ollut meille tuttu kasvi. Löysimme senkin lehtiä, kukinta oli luonnollisesti jo ohi.

Luontopolku kulkee aivan joen tuntumassa pitkän matkaa. On todella miellyttävää kuunnella veden solinaa ja ihailla vehreää lehtoluontoa.

Taas yksi mielenkiintoinen taulu, jonka aiheena on kirjanpainaja. Kaavio kertoo, mitä puun kuvioista voi löytää - parittelukammioita ja toukkakäytäviä. Hauska sarjakuva tukee kirjanpainajan tarinaa.

Varkaanoja ylitetään useamman kerran. Muutamalla levikkeellä on myös penkkejä, joissa voi pitää taukoa nousun yhteydessä.

Vielä yksi kiinnostava luontotaulu, joka esittelee ruohokanukan ja sopivasti myös ruskan. Ruohokanukka oli juuri nyt syyskuussa maaruskan komeimpia kasveja, yhdessä riekonmarjan kanssa. Kuvan vasemmassa yläkulmassa taitaa näkyä muutama punainen ruohokanukan lehti. Vielä yksi huomio kaikista tauluista: tekstit olivat onnistuneita ja erityisesti otsikot taitavia ja hauskoja.

Kävelyä takana noin kaksi kilometriä, nousua noin 80 metriä. Ohitetaan pari hienoa vesiputousta.

Nyt loppui nousuosuus. Ollaan Varkaankurun kodalla. Kota oli vapaa ja päätimme pitää siellä tauon. Tästä voi aloittaa myös Kiirunankiepin eli Keskisenlaen kierroksen, yhdeksän kilometrin ympyräreitin.

Tauon jälkeen matka jatkui. Ylitetään Varkaanoja teräsrakenteista siltaa pitkin, sitten alkaa alamäkiosuus. Epäilin, että silta on harjateräksestä, jotta porot eivät ylittäisi siltaa. Seuralainen naurahti ja näytti, että poro voi kevyesti kahlata ojan yli, vettä oli tuskin viittätoista senttiä.

Tähän asti olimme saaneet kävellä aika lailla rauhassa. Heti tämän kuvan jälkeen alkoi vastaantulijoiden virta. Harvoin olen nähnyt poluilla näin paljon väkeä kuin tänään tässä luontokeskuksen ja Varkaankurun kodan välisellä osuudella. Yksi syy siihen saattoi olla koululaisten suuri määrä, veikkaanpa, että täällä oltiin luokkaretkellä tai leirikoulussa - ja päivän ohjelmassa oli selvästi nousu tänne Varkaankurulle, ehkä pidemmällekin, vaikkapa Keskisenlaen kierrokselle.

Paluureitti on hyvin erilainen. Taisin lukea reittiselostuksesta, että alamäen reitti kulkee avarassa kangasmetsässä, jossa voi vaikkapa kerätä mustikoita. Polulta poistuminen on siis kiellettyä Varkaankurussa, ei tällä kodan jälkeisellä osuudella.

Kohta oltiinkin jo luontokeskuksen tuntumassa. Sää oli ihan vähän kirkkaampi ja siksi Kellostapuli näkyi nyt selvästi. Samoin kuin vasemmalla siintävä Kesänkivuori, jonka rinteessä kulkee tällä kertaa väliin jäänyt Pirunkurun ponnistus.

Kierros kierretty ja kuivana pysytty! Sade taisi alkaa juuri kun tänne luontokeskuksen tienoille pääsimme.

Reitin pituudeksi mittasin 3,6 kilometriä, siihen kului puolitoista tuntia. Reitillä oli aamuyhdeksältä vielä rauhallista, mutta kymmenen jälkeen alkoi vilkastua. Uskallan väittää, että kohtasimme varmasti satakunta muuta kävelijää.

Korkeuseroista huolimatta reitti ei ole kovinkaan vaativa, kiitos komeiden pitkospuiden tai siltojen, miksi niitä nyt haluammekaan kutsua. Tämä on ilmeisesti yksi Ylläksen suosituimmista reiteistä, eikä ihme.

Sijainti: N=7499751.937, E=381119.147 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=67.5892444, GEO:lon=24.2049261

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Tuomikurun luontopolku 
Kesänkijärven kierros 

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.