Matildanjärven kierros Teijon kansallispuistossa Salossa

Päivämäärä: 14.10.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 284
Reitin pituus: 6 km
Kohokohdat: Matildanjärven rannat ja hienot taukopaikat
Parkkipaikka: Matildanjärven pysäköintialue, Matildanjärventie 86. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Muutamia kosteita kohtia ja kapeita pitkospuita. Vedenpitävät jalkineet turvallinen valinta.
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

Yllätin itseni käväisemällä jo kolmannen kerran Teijon kansallispuistossa samana vuonna - jossa en muuten ennen tätä vuotta ollut koskaan käynytkään! Olin Salon suunnalla ja päätin ihan ex tempore lähteä aamuiselle kävelylle Matildanjärven kierrokselle. Aamu oli kaunis ja sumuinen ja arvelin järvimaiseman olevan paras paikka tällaisen aamun ihailuun. Kuten olikin.

Ajelin Matildjanjärven pysäköintipaikalle. Lokakuisena aamuna se oli lähes tyhjä, vaikka käsittääkseni Varsinais-Suomessa oli myös syyslomat käynnissä. Pysäköintipaikalla on iso opastaulu.


Opastaulu tutustuttaa Matildanjärven kierrokseen, joka on merkitty oranssilla. Kiertosuunta on merkitty vastapäivään. Pysäköintipaikka on järven etelärannalla ja siitä on noin sata metriä järven rantaan ja varsinaiselle kierrokselle.


Kävelin rantaan. Saavutaan laiturille, jossa on Teijon luontokeskuksesta vuokrattavia soutuveneitä. Yhdeksän aikaan aamulla kaikki veneet olivat vielä paikalla ja aamusumu koristi ne upeasti.


Opaste ohjaa kierrokselle. Ensimmäinen matkaa rytmittävä taukopaikka olisi Roosinniemen laavu, 800 metrin päässä.


Reitti kulkee etelärantaa pitkin. Järvi on käytännössä koko ajan näkyvissä. Oranssit reittimerkinnät näyttävät suuntaa.


Reitin varrella oli pari melko virttynyttä infotaulua. Ensimmäisessä kerrottiin Teijon kansallispuiston tunnuksessakin olevasta harmaapäätikasta. Muistankohan oikein, että reitin varrella oli myös tyhjiä tauluja - luultavasti näitä infoja on aiemmin ollut enemmänkin, nyt ne ovat osasta tauluja hävinneet.


Komeimmat aamun kuvat sain tässä alkumatkalla. Kalastaja virvelöi hienolla paikalla niemen nokassa. Roosinniemi laavuineen yrittää piiloutua aamun usvan taakse.


Matildanjärven itäpäässä on kostea rantaluhta, jossa kuljetaan kapeilla pitkospuilla. Vedenpitävät jalkineet helpottavat kävelyä - varsinkin jos pitkospuut ovat liukkaita (kuten tänä aamuna).


Roosinniemeen voi tehdä parinsadan metrin lisälenkin. Niemessä on laavu, tulipaikka ja käymälä. Täällä oli rauhallista - kuten koko kierroksella. Virvelöivän herran jälkeen tapasin seuraavat ihmiset vasta loppumetreillä.


Matka jatkui itärannalla kapeita pitkospuita pitkin. Tässä pystyi kävelemään myös pitkospuiden vieressä, tosin reitti oli melko kostea ja pehmeä.


Järven ja reitin itäisimmässä pisteessä ylitetään useampikin järveen laskeva oja. Sillat ovat huippukunnossa, mutta portaiden puutteesta oli varoituskylttejä. Ehkäpä portaat ovat tekeillä - puutavaraa oli valmiina polun laidalla.


Nyt reitti kääntyy pohjoisrannalle ja kohti länttä. Toinen suosikkimaisemani oli noin puolentoista kilometrin kohdalla, jossa ylitetään kaunis ruovikkoinen lahti hienoa siltaa pitkin. Aamusumussa paikka oli kuin satumaisemaa. Sama paikka kuvattuna sillalta myös blogin pääkuvassa.


Nyt seurasi oikeastaan reitin ensimmäinen metsäisempi osuus. Ranta on silti koko ajan lähellä ja järveä voi ihailla - tai sen rantaan piipahtaa - monessa kohdassa. Kahden ja puolen kilometrin kohdalla saavutaan risteykseen, jossa kierros jatkuu kohti Viksbäckinlahden taukopaikkaa.


Tässäkin kuljetaan hienossa paikassa, pitkospuut vievät toisen hienon ruovikkoisen lahden läpi.


Vicksbäckinlahden taukopaikalla on jotakuinkin samat palvelut kuin Roosinniemessä, täällä tosin laavu on hieman eri paikassa kuin tulipaikka. Tulipaikka on aivan veden äärellä. Täällä pidin evästaukoani - ja ihan omassa rauhassa, muita kävelijöitä ei täällä vielä kymmenen aikaan aamulla ollut.


Pohjoisrannalla kulkevaa osuutta on jäljellä vielä reilu kilometri. Vaihtelevaa rantamaastoa - ja jopa yksi nousu noin viisitoista metriä korkean rantakallion päälle. Reitti on kuitenkin mielestäni hyvin helppo.


Noin neljän kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan järven läntisimpään päähän. Seuraa melko pitkä tieosuus.


Tietä pitkin kävellessä ei kuljeta ihan rannan tuntumassa, tien ja järven välissä on muutamia taloja ja mökkejä. Matildanjärven läntisimmässä kohdassa voi taas kurkata järvelle.


Seuraa puolen kilometrin asfalttitieosuus. Hiekkatien ja asfalttitien risteyksessä on muuten hurmaava Petris Chocolate -suklaakahvila. Suosittelen pistäytymään. Matka jatkuu Mathildedalin kylänraittia pitkin - risteys ja Matildanjärven luontotuvan kyltti näkyvät jo tässä kuvassa.


Viimeinen kilometri kävelläänkin samalla reitillä kuin jo aiemmin bloggaamani Jeturkastin kierros kulkee. Matkan varrelle osuu Kariholman taukopaikka (jossa tapasin pari ihmistä makkaran paistossa) ja lopuksi kivutaan hienoille kallioille ennen reitin päättymistä Teijon luontokeskukselle ja pysäköintialueelle. Ainakin yksi vuokrattava vene oli jo päässyt käyttöön.


Kierros päättyi. Matkaa kertyi noin kuutisen kilometriä, jossa mukana oli piipahdus Roosinniemeen. Olisiko virallinen 5,5 kilometrin mitta laskettu ilman pistoa sinne? Aikaa käytin noin kaksi tuntia. Matkalle tapasin vain yhden kalastajan ja pari makkaranpaistoon tullutta herraa Kariholman taukopaikalla.

Reitti oli mielestäni miellyttävä kävellä ja suhteellisen helppo. Pientä lisähaastetta toivat kapeat pitkospuut ja sillat, joille oli korkeahko kynnys. Veikkaan, että helpotusta on tiedossa lähiaikoina.

Pidän siitä, että reitillä on erilaisia kävelyalustoja. Täälläkin oli hauska yhdistelmä polkuja, kallioita, pitkospuita sekä tieosuuksia - joita ei onneksi ollut liikaa. Myös taukopaikat olivat hyvin varusteltuja ja mukavilla paikoilla. Hyvä kokemus!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Jeturkastin kierros
Totin luontopolku
Nenustan kierros