Jaipaljukan luontopolku Pellossa

Päivämäärä: 10.9.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 525
Reitin pituus: 6,7 km (Rovaniementie-luontopolku-Rovaniementie)
Kohokohdat: Kiva luontopolku, todella jylhä ja komea Jaipaljukan purkausdelta
Parkkipaikka: Rovaniementie 74. Paikka kartalla. (Mahdollisuus aloittaa luontopolku myös Salmilompolontieltä)
Julkiset liikenneyhteydet: Linja-autoyhteys Pello-Rovaniemi, pysäkki parin kilometrin päässä.
Varusteet/jalkineet: Luontopolku saattaa paikoin olla kostea, tänään oli kuitenkin kuivaa. Hyväpohjaiset kengät kivikkoon kannattaa kuitenkin valita.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Jaipaljukka oli kiinnostanut minua jo pitkään. Pari vuotta sitten olin tällä samalla seudulla, mutta aika riitti silloin vain yhteen reittiin - silloin valitsin lähistöllä sijaitsevan Pieskänjupukan. Nyt oli aika tutustua toiseenkin hauskannimiseen luontokohteeseen. Reitin voi aloittaa Salmilompolontieltä tai kantatie 83:n eli Rovaniementien laidalta. Valitsimme retkikaverin kanssa Rovaniementien. Tiellä on reilun kokoinen levike, johon mahtunee ainakin kymmenkunta autoa. Syyskuisena tiistaina muita autoja ei paikalla ollut.

Levikkeen laidalla on Jaipaljukan opastaulu. Tässä voi tutustua purkausdeltan syntyyn sekä lukea luontopolun mielenkiintoisimmista kohteista kuten jättiläishaavoista. Kartasta voi havaita, että kantatien varrelta lähtee janareitti kohti Jaipaljukkaa ja sen takana olevaa luontopolun ympyräreittiä.

Luontopolulle on matkaa nuoliopasteen mukaan 1,3 kilometriä.

Alkumatka kuljetaan pitkoksia pitkin. Ympäröivä luonto ei ollut tähän vuodenaikaan kovin kosteaa, mutta pitkoksia oli toki mukava tarpoa.

Vain parisataa metriä kävelty, kun Jaipaljukan louhikko alkaa jo näkyä edessä. Tämä oli suut auki loksauttava kokemus. Kivikko näyttää vaativalta ja hurjan korkealta. Nousu onnistuu kuitenkin suhteellisen sujuvasti, kivistä on tehty hieman portaikkoa ja vieressä on puinen kaide - ja jyrkimmällä ja hankalimmalla kohdalla kuljetaan ihan puuportaita pitkin.

Nousua jäljellä vielä jonkin verran. Kävin kivikon reunalla. Kivikossa saa astella - en ainakaan ole löytänyt siihen mitään esteitä. Varovainen kannattaa toki olla.

Viitisenkymmentä metriä nousua takana. Ohitimme purkausdeltan laidalla olleen melko kuluneen piknikpöydän, koska vielä ei ollut tarvetta taukoon. Reitti kulkee nyt hieman helpommassa maastossa, mutta nousu jatkuu vielä loivana jonkin aikaa.

Noin kilometrin kohdalla ollaan jo 80 metriä lähtöpaikkaa korkeammalla. Janareitti on merkitty punaisilla maalimerkeillä.

Tasan 1,3 kilometriä takana, kuten lähtöpaikan kyltti ennustikin. Tästä alkaa ympyräreitti. Sen kiertosuunnasta meillä ei ollut tietoa, lähdimme kulkemaan sitä vastapäivään eli oikealle. Syynä lähinnä se, että Jaipalajukan taukopaikalle olisi tätä reittiä hieman lyhyempi matka. Hetken päästä huomasin, että luontopolun numerointi on myötäpäivään. Ei suurempaa merkitystä.

Luontopolulla on melkein kolmekymmentä infotaulua. Meidän reittimme ensimmäinen taulu esittelee aihkimännyn. Se on kilpikaarnainen vanha mänty, jonka pituuskasvu on loppunut. Vieressä olevan männyn ikä on määritelty kairaamalla. Ikää on nyt 444 vuotta. (Kyltin mukaan 417 vuotta vuonna 1997. Osasin laskea siihen 27 vuotta lisää.)

Heti aihkimännyn jälkeen voi tehdä pienen pistoreitin näköalapaikalle. Maisema aukeaa kohti koillista.

Reitti lähtee laskeutumaan kohti taukopaikkaa. Joissain kohdissa on hieman kivikkoista, mutta pääosin kävely ympyräreitillä on aika helppoa. Ympyräreitti on merkitty sinivalkoisilla puutolpilla.

Taukopaikalla voi istahtaa joko kotaan tai ulos tulipaikalle. Saimme istuskella taukopaikalla kaikessa rauhassa.

Tauon jälkeen matka jatkui mäntykankaalla. Luontopolun taulu numero 15 kertoo vuoden 1926 hakkuista, jolloin täällä hakattiin järeitä tukkipuita 70 hehtaarin alueelta. Tässä voi lukea myös otteen Sakari Pälsin novellista Tukkimetsistä ja uittopuroilta. Ajatella, että jo vuonna 1923 on siunailtu puutavaran käsittelyn monimutkaisuutta - johtajat suunnittelevat puun kaadon ja korjaamisen, hakkurit saavat mennessään tarkat työohjeet.

Polku laskeutuu laaksoon, jossa seuraa melko pitkä pitkospuuosuus.

Täällä rehevämmässä maastossa olivat myös ne järeät haavat, joista opastaulussa jo kerrottiin. Parikymmentä vuotta vanha infotaulu kertoo vanhimpien haapojen olevan 240-vuotiaita, joten nyt ne ovat luultavasti jo 260-vuotiaita.

Lehtokasveja oli hauska bongailla. Punakonnanmarjaa en ole kovin monessa paikassa nähnyt.

Pitkospuuosuutta on melkeinpä kilometrin verran. Samalla laskeudutaan koko ajan hitaasti alaspäin, jopa viitisenkymmentä metriä taukopaikalta.

Hieman ennen Salmilompolontietä ylitetään pieni sararäme. Luontopolkutaulun numero on yksi - eli jos aloitat kävelyn luontopolun lähtöpaikalta, tämä suo on reittisi alkumetreillä.

Nyt käväisimme Salmilompolontien laidassa. Täällä on sama opastaulu kuin Rovaniementien laidassa. Meillä oli kävelyä takana nelisen kilometriä. Ympyräreittiä jäljellä hieman yli kilometri.

Jatkoimme siis ympyräreittiä vastapäivään. Yllättäen luontopolun varrella oli vieraita puulajeja. Arboretumiin on istutettu vuonna 1994 kontortamäntyjä, mustakuusia sekä siperian lehtikuusia. Toki myös kotimaisia kuusia ja rauduskoivuja. Rauduskoivusta mainitaan, että niiden viljely poronhoitoalueella ei onnistu ilman suoja-aitaa.

Arboretumin jälkeen noustaan vielä jokunen metri mäkeä ylös ja kohta ympyräreitti on kierretty. Kurvasimme takaisin kohti purkausdeltaa. Päätimme pitää vielä toisen tauon deltan laidalla olevalla yksinkertaisella taukopaikalla. Se on hieman polun ulkopuolella.

Penkillä istuessani päätin, että haluan käydä komealla paikalla louhikon laidalla. Sinne oli mielestäni melko helppo päästä, toki tänään mukaan otetusta kävelysauvastakin oli apua. Louhikossa kannattaa kulkea varovasti, mutta tämä on kyllä paikka, jossa kannattaa käydä maisemaa ihailemassa.

Louhikon ja maisemien ihailun jälkeen oli aika laskeutua purkausdeltalta alas kohti kantatietä.

Palasimme tien laitaan. Kävelyä noin 6,6 kilometriä, johon käytimme noin kolme tuntia. Pidimme kaksi taukoa. Tapasimme reitillä yhden kävelijän. Hän oli lähtenyt matkaan läheisestä Valkea Lodge -majoituspaikasta. Jos oikein ymmärrän, Ritavalkeassa muutaman kilometrin päässä on kuntoratoja ja sieltä on yhteys Jaipaljukan kodalle (jossa oli myös viitta kohti Ritavalkeaa).

Reitti on keskivaativa, ehkäpä jo lähellä vaativaa. Nousu Jaipaljukalle on jyrkähkö ja kivinen. Muuallakin on kivikoita, mutta en pitänyt reittiä liian hankalana. Hyvä vinkki voisi olla ottaa vaikkapa kävelysauva tueksi mukaan, tasapainoa tarvitaan jonkin verran. Jaipaljukka oli minulle positiivinen yllätys. Sekä luontopolku että erityisesti purkausdeltan maisemat olivat todella kokemisen arvoisia.

Sijainti: N=7412478.013, E=375661.793 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=66.8050713, GEO:lon=24.1703655

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pieskänjupukka
Aavasaksan kruununkierros
Eeron polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.