Tuomikurun kierros Ylläksellä, Kolarissa

Päivämäärä: 11.9.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 528
Reitin pituus: 6 km
Kohokohdat: Tuomikurun lehto, avarat maisemat Ylläsjärven suuntaan
Parkkipaikka: Tilava parkkipaikka, Ski Resort Ylläsjärvi, Iso-Ylläksentie 44. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Kolarin rautatieasemalta yhteysbussit Ylläkselle.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Sorastettu polku, pitkoksia. Ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Sateinen päivä Ylläksellä. Iltaa kohti sade kuitenkin asettui ja pääsimme retkikaverin kanssa vielä toiselle reitille aamuisen Varkaankurun luontopolun jälkeen. Vuorossa olisi Tuomikurun kierros. Aloituspiste on Ski Resort Ylläsjärven pysäköintipaikan tuntumassa. Gondolihissit huristivat silmien editse, kun tutustuin opastauluihin.

Yhdessä opastaulussa esitellään niin Tuomikurun kierros kuin vastaava talvipolkukin. Kierroksen mitaksi kerrotaan 6 km ja sen kulkusuunta olisi myötäpäivään. Korkeuseroa olisi noin 170 metriä.

Hissit alitettu ja ohitettu. Liekö tämä virallinen lähtöpiste, ainakin kylttejä on jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Me seuraisimme siis tässä vihreällä merkittyä Tuomikurun kierrosta.

Matka alkaa leveätä baanaa pitkin. Taisin lukea, että alkumatkalla kuljetaan maastopyöräilyreitin kanssa samaa matkaa. Mietimme, miten pyöräilijät saattaisivat tulla kovaakin vauhtia mäkeä alas ja vaaratilanteet olisivat mahdollisia. Alkumatkalla emme tavanneet pyöräilijöitä, myöhemmin tunturin rinteellä loivemmassa kohdassa parikin.

Alkumatkalla ei ollut reittimerkintöjä. Pysyimme leveimmällä polulla, vaikka muutamia risteyksiä ohitimmekin. Tutkin karttaselain-sovellusta, mutta siinä punaisella merkittyjä reittejä on täällä niin runsaasti, ettei siitäkään ollut apua. Kun hiihtohissit olivat taas näkyvissä, uskoin olevani oikealla reitillä, sillä taipaleita.com -blogissa olin nähnyt tältä reitiltä hyvin samanlaisen kuvan.

Hetken kuluttua nähty reittimerkintä, oranssipäinen tolppa, vahvisti asian. Niitä olisi täällä voinut olla enemmänkin.

Isommissa risteyksissä vihreä nuoli ohjasi toki oikeaan suuntaan. Tässä vaiheessa kävelyä takana noin 1,8 km, nousua 80 metriä.

Aamulla olin ihaillut Varkaankurun luontopolun hauskoja tauluja. Tuomikurun kierroksella sama meininki jatkui. Otsikoita on mietitty kuin mainostoimistossa ja tekstit ovat mielenkiintoisia. Ensimmäisen taulun aiheena on hirvien kiima-aika sekä susien tiimityö hirvijahdissa.

Voi tätä säätä! Olisipa ollut upeaa ihailla taustalla häämöttävää Ylläsjärveä ja sitä ympäröivää maisemaa auringonpaisteessa ja sinitaivaan näkyessä. Ei tänään. Silti: harvinaisen komeat maisemat ja hieno esteetön näkymä etelän suuntaan.

Polku kulkee rinteen suuntaisessa painanteessa, jonka opin olevan lieveuoma. Niitä on syntynyt tunturin rinteen ja sulavan jäätikön reunan väliin. Ne ovat yleensä 1-4 metriä syviä. Ylläksen luoteisrinteillä on jopa 50 lieveuomaa.

Reitin korkein kohta on 407 metrin korkeudessa, hieman ennen Tuomikurun kotaa. Nyt laskeudutaan jo muutama metri kodalle. Sen liepeillä on myös tulipaikka ja puusee.

Tulipaikan vieressä on mukava istumapaikka, jossa voi ihailla maisemaa kohti itää. Kirkkaana päivänä koillisen suunnassa näkyy pitkänomainen Aakenustunturi. Joku lukemani Tuomikurun kierroksen kuvaus kehui maiseman olevan kuin taulu.

Pidimme tauon kodassa ja jatkoimme hetken päästä matkaa. Kodan luota on enää lyhyt matka Tuomikurun ylälaitaan. Jostain syystä mieleeni tuli alppimaisemat, vaikka Suomessa ollaankin.

Alamäki. Tämän reitin kapein polku kulkee Tuomikurussa, virtaavan veden äärellä. Kävelyä on tässä vaiheessa takana vähän yli kolme kilometriä.

Saavutaan lehtomaisemiin. Aamulla kävelemämme Varkaankuru oli varmasti paikoin vielä rehevämpi, mutta hienoja saniaisia kasvoi täälläkin.

Neljän kilometrin kohdalla ylitetään Tuomikurun oja siltaa pitkin. Täällä käytetty ritilämalli oli erikoinen - se jousti hieman trampoliinin tyyliin ja reunoilla kävely tuntui vähän kiikkerältä. Ritiläkävelyä oli tarjolla useammassakin paikassa seuraavan kilometrin aikana - niillä on selvästi haluttu korvata nopeasti kuluvia pitkospuita.

Viitisen kilometriä takana, ohitetaan Kahvikeidas. Se olisi ilmeisesti ollut päivällä auki. Ennen kaikkea hiihtäjiä palveleva tupa näytti olevan myytävänä.

Seuraava luontoaiheinen taulu kertoi faktoja lieroista ja päästäisistä. Päästäisfaktat ovat jänniä: niiden sydän lyö 1300 kertaa minuutissa, eivätkä ne jouda nukkumaan vaan ottavat lyhyet tirsat seisaallaan ja jatkavat menoa. Selvä adhd-tapaus.

Loppumatka kuljetaan koivujen katveessa, kuin puistomaisemissa.

Yksityiskohta koivun rungolta.

Hetken päästä hiihtokeskus on jälleen näkyvissä. Sääkin kirkastui aavistuksen ja myös laskettelurinteet olivat nyt hienosti näkyvissä eivätkä pelkästään pilvien sisällä. Palailimme hissien luo ja ihmettelimme, minne gondolihissien gondolit menevät yöksi. Niitä ei näkynyt missään. Saa kertoa Luontopolkumiehelle, joka ei tätä asiaa ymmärtänyt.

Kierroksen pituus oli mielestäni pysäköintipaikalta lähtien noin 6,5 kilometriä. Käytimme aikaa noin kaksi tuntia, johon sisältyi kodassa vietetty evästauko. Reitillä oli muutama muukin retkeilijä.

Tuomikurun kierros on toki suhteellisen vaativa, sillä korkeuseroa on tosiaankin se 170 metriä. Nousut eivät ole jyrkkiä, mielestäni hankalin paikka oli Tuomikurun puron vieressä ollut kapeahko ja hieman kivikkoinen osuus.

Ylläksen kurut ovat yllättäneet rehevyydellään ja lehtomaisuudellaan. Tuomikurun kierroksella myös tunturimaisemat pääsevät komeasti esille. Maisema on todellakin kuin taulu.

Sijainti: N=7495412.537, E=383287.679 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=67.5513288, GEO:lon=24.2605452

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Varkaankurun luontopolku
Kesänkijärven kierros 

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.