Santojen lenkki Porissa

Päivämäärä: 28.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 435
Reitin pituus: 5,3 km
Kohokohdat: Kävely niin dyynien laella kuin rantaviivallakin. Hieno taukopaikka puolivälissä, Munakarin säikän tuntumassa.
Parkkipaikka: Yyterin rannan parkkipaikka, Kortejärventie 19. Heinäkuussakin löysin hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät. Vain lähtöpaikan kanssa oli hieman epäselvyyttä.
Varusteet/jalkineet: Hiekassa ja hiekalla kävelyä. Valitse mukavat jalkineet. Shortseissa ja sandaaleissakin pärjää.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Ajelin Pomarkun ja Isonevan jälkeen Poriin. Olin ajatellut kävellä yhden reitin Porissa ja jotenkin tuntui, että näin kesällä se pitäisi olla Yyterissä tai lähistöllä. Tiesin, että reittejä on useampia ja ajellessani päätin, että ehkä voisi olla kiinnostavinta kävellä pitkin dyynejä ja näin päädyin Santojen lenkkiin. Seurailin sadetutkaa. Näytti siltä, että Porin tienoilla olisi sade- ja ukkospilviä, mutta iltapäivä näytti Yyterissä olevan poutainen. Päätin pitää hyvää vauhtia ja seurata sadetutkaa vielä matkallakin.

Olen saattanut käydä Yyterissä kerran aiemmin, silloin olin työmatkalla ja muistaakseni käväisimme Porissa asuvan yhteistyökumppanin kanssa katselemassa dyynejä. Päivä oli kuitenkin sateinen ja syksyinen - ja ranta ihan tyhjä, jos oikein muistan. Nyt ajellessani mietin, olisiko ranta ja parkkipaikat täynnä - tosin sää oli tosiaan hieman epävakaa ja arvelin, että saan auton mahtumaan jonnekin parkkipaikalle. Hyvin onnistuikin. Auto parkkiin ja kävely kohti dyynejä.

Mistäköhän reitti lähtisi? Hyödynsin muistaakseni outdoorssatakunta.fi -sivulta löytämääni tietoa ja nousin parkkipaikan vierestä dyynin päälle, ravintolarakennuksen viereen. Nettisivulla kerrottiin, että Santojen lenkin opastus olisi sininen värikoodi puutolpissa. Olisiko tämä ensimmäinen opaste?

Eiköhän! Olin näkevinäni seuraavan tolpan parinkymmenen metrin päässä ja starttasin sitä kohti. Vasta paljon myöhemmin huomasin, että nettisivu kehotti siirtymään rantaan ja jatkamaan rantaviivan suuntaisesti kohti etelää (jolloin reitti kierretään vastapäivään) - minä kiersin reitin myötäpäivään. Uskon sen olleen ihan hyvä ratkaisu. Ainakin siitä syystä, että rantaviivan luona ei juurikaan ole reittimerkintöjä - se ei minua lopussa enää haitannut.

Oli miten oli, minun kävelyni alkoi siis dyynejä pitkin. Blogin pääkuva on otettu heti alkumetreillä dyynien laelta kohti merta. Ihastuttava näkymä. Onneksi välillä paisteli aurinko ja sinistä taivastakin näkyi. Näin päin reittiä kierrettäessä noustaan heti aluksi Keisarinpankille, joka on Yyterin korkein dyyni. Korkein kohta kohoaa jopa 20 metriä merenpinnan yläpuolelle. Dyyneille nousu pehmeässä hiekassa ei ole ihan helppoa. Aloin jo miettiä, miten jaksaisin tällaista taapertamista viiden kilometrin ajan. Turhaan, reitti kyllä helpottuu pikapuoliin.

Noin 250 metriä dyynin harjalla kävelyä takana. Olisiko tämä se dyynin korkein kohta? Tässä on katselulava, josta voi vielä ihailla maisemaa lännen suuntaan. Rantaviivalle on tässä yli 400 metriä matkaa.

Lavan luona huomasin vasta ensimmäiset reittiopasteet. Viitat opastavat kohti Munakarin säikkää, Yytterin lietteitä ja Langouraa. Santojen polku käy kääntymässä Munakarin säikällä, jonne tämän opasteen mukaan oli 2,8 km.

Polku kulkee nyt kangasmetsässä, jossa on ihan mukavaa, nopeaa ja helppoa kävellä. Kilometrin päästä ohitetaan (ja melkeinpä alitetaan) Seikkailupuisto Huikee. Muutama kiipeilypuiston rata kulkee suoraan polun yläpuolella, joten vähän tuli seurattua liikennettä yläpuolella. Ilmeisesti ei tarvitse pelätä kiipeilijöiden putoavan niskaan.

Seikkailupuiston yhteydessä huomasin vihdoin reittikartan.

Tarkempi kuva reiteistä. Santojen lenkki on siis merkitty tummansinisellä. Samalla huomasin, että eri reiteillä oli omat kuvakkeet, jotka myös oli nähtävissä reitin tolpissa. Santojen lenkin kuvake taitaa olla aurinkovarjo.

Matka jatkuu hiekkaisella mäntykankaalla. Jossain näkyi isoja numerokylttejä, joissa oli numerot 1 ja 2. Epäilen, että täällä on joskus ollut frisbeegolfrata, mutta se lienee lopetettu. Sinipäinen tolppa kertoo, että ollaan oikealla reitillä. Kuvake ei näyttänyt tutulta, mutta se selvisi sitten hieman myöhemmin.

Hiekassa oli melkoisen hidasta kävellä, mutta pikku hiljaa alkoi kuitenkin tulla kaksi ja puoli kilometriä täyteen ja puoliväli lähestyä. Taas opaste, jonka mukaan Munakarin säikälle on vielä 500 metriä. En oikein tiennyt, mikä tämä puolivälin krouvin taukopaikka olisi, mutta kartasta toki huomasin, että rannassa olisi jonkinlainen pitkä niemi. Niemeä ja saarta imitoiva kuvake tarkoitti siis nimenomaan Munakarin säikkää.

Pieni pätkä hiekkatiekävelyä, sitten meri alkaa jo siintää puiden välistä.

Saavuin rantaan. Munakarin säikkä on kapea hiekkasärkkä, joka jatkuu ilmeisesti vedenalaisena aina läheiselle saarelle, Munakarille.

Rannassa on mukava taukopaikka - täältä löytyy niin tulipaikka kuin pari piknikpöytääkin. Juttelin paikalle osuneen pariskunnan kanssa, he olivat kävelemässä Lietteiden reittiä ja palailivat tästä juuri eri suuntaan kuin minä. Lähtiessään he kurkkasivat isoon laatikkoon, joka oli lähellä tulipaikkaa ja huutelivat vielä minulle, että siellä oli käärme. Kyselin, mitä lajia, mutta sitä eivät tainneet keretä katsomaan. Jäin nyt miettimään, oliko siellä mahdollisesti polttopuuta (ilmeisesti oli) - joka tapauksessa kannattanee avata kansi varovasti jatkossakin.

Tauon jälkeen jatkoin matkaa, nyt saisin siis kävellä rantaa pitkin takaisin lähtöpisteeseen. Näin alkumatkasta vielä muutaman sinipäisen tolpan, mutta sitten ne mielestäni loppuivat. Netistä löytyvä esite kehoittaa kävelemään rantaviivan tuntumassa, se on helpompaa ja säästää herkkää dyyniluontoa. Näin tein luonnollisesti minäkin heti näiden ensimmäisten opasteiden jälkeen.

Dyyneillä ei saa soutaa. Ilmeisesti merkki kieltää veneilyn uimarannan tuntumassa.

Nautin rantakävelystä kovasti. Lämpöä oli sopivasti ja tuuli vilvoitti kävelyä - lopussa vastatuuli jo vähän hidastikin kävelyäni. Noin puolessa tunnissa kävelin parin kilometrin matkan takaisin suosituimman uimarannan tuntumaan. Kioskilta voisi ostaa vaikkapa jäätelön - minä päätin jatkaa matkaa lähtöpisteeseeni ja käväistä parkkipaikan luona olevassa ravintolassa pizzalla.

Jos olisin kiertänyt reitin myötäpäivään, olisin aloitellut matkaani tätä hienoa puusiltaa pitkin. Kuva on otettu juuri ennen kuin napsautin matkamittauksen pois päältä - selän takana on ravintolarakennus, jonka luota reittini myös aloitin.

Kuvasin vielä pari infotaulua. Hieno homma: täällä kehotetaan vastuullisuuteen ja mm. rantavehnän kasvua yritetään edistää, jotta dyynit saataisiin ennallistettua. Huomasin itsekin, että rantavehnää oli istutettu hiekkarannan tuntumaan.

Lopuksi vielä tämä hauska taulu, jossa esitellään Yyterissä bongattavia eläin- ja lintulajeja hauskalla tavalla. Tässä mainitaan sekin, että koirat eivät ole tervetulleita Yyterin rannalle, mutta niille on oma ranta Karhuluodossa muutaman kilometrin päässä.

Niin oli kierros lopussa ja pizza odotti. Matka oli mielestäni aika lailla ilmoitetun mukainen, noin 5,3 km. Kulutin aikaa siihen tunnin ja kaksikymmentä minuuttia. Melko reipas vauhti, mutta taisin vähän varoa mahdollista sadetta - jonka onneksi väistin. Tapasin muutaman muunkin retkeilijän.

Tämäkin reitti on aika keskivaativa. Dyyneillä ja ylipäätään pehmessä hiekassa on melko raskasta kävellä, ja korkeuserojakin on jonkun verran. Rantaosuus on helppoa, jos pystyy välttämään pehmeämmät kohdat. Kesäpäivänä täällä on aivan ihanaa kävellä, jos ei ole kiire mihinkään. Tarjoiluehdotus: Eväät, pyyhe ja uikkarit mukaan ja kävelyn yhteydessä rannalle hetkeksi makoilemaan ja mereen polskimaan!

Sijainti: N=6838196.449, E=209446.261 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.567394, GEO:lon=21.525649

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Isoneva, Pomarkku
Joutsijärven luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle