Runoilijoiden polku Pedersöressä

Päivämäärä: 27.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 432
Reitin pituus: 5,2 km
Kohokohdat: Hieno Bockabron silta ja taukopaikka, Ähtävänjoen rannat
Parkkipaikka: Kiiskin kylätalo, Lammentie 125. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät
Varusteet/jalkineet: Polku on paikoin kapea ja kosteakin. Valitsisin reitille pitkälahkeiset housut ja melko hyvin vettä pitävät kengät. Kesällä täällä saattaa pärjätä lenkkareillakin. Lisää tietoa tekstissä.
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Pohjanmaan reissu jatkui ja vielä oli aikaa parille luontopolulle. Päätin tutustua johonkin Pedersören kunnan poluista ja valitsin ihan mielenkiintoiselta kuulostavan Runoilijoiden Polun. Sain nettiä lueskellessani selville, että runoilijat Hjalmar Krokfors ja Viola Renvall ovat asuneet Kiisk-nimisessä kylässä 1930- ja 1940-luvuilla muutaman vuoden ajan. Heidän runojaan voisi lukea luontopolun varrella, på svenska, naturligtvis.

Pedersören nettisivun mukaan lähtöpaikan ja Kiiskin kylätalon osoite on Lammentie, sinne siis ajelin. Paikka oli helppo löytää ja kylätalon päädyssä on tilava parkkipaikka. Aamutuimaan ei paikalla ollut muita autoja. Reittejä täällä näyttäisi olevan paljonkin, suurin osa opasteista liittyy noin 50 kilometrin Utterledeniin eli Saukonpolkuun. Skaldernas stig eli Runoilijoiden polku alkaisi tien toiselta puolelta.

Kylätalon seinässä on myös Runoilijoiden polun kartta. Kiertosuuntaa ei ole merkitty, mutta reitin opasteet kuljettavat myötäpäivään. Infotaulussa kerrotaan myös, että talo on vuodelta 1937, jolloin Krokfors ja Renvall muuttivat tänne asumaan. Kylä ja sen luonto inspiroivat heitä monissa runoissa - ja se on kyllä helppo huomata reittiä kävellessä.

Reitin lähtöpiste löytyy kylätalon etukulmalta. Reittimerkinnät ovat keltaisia. Ensimetrit kuljetaan pientä metsäpolkua kohti Kiiskisenjärveä.

Rannan tuntumassa saavutaan hieman leveämmälle metsätielle, joka kulkee Kiiskisenjärven rannan suuntaisesti. Tässä on heti ensimmäinen opastetaulu, jossa kerrotaan hieman kylän historiaa. Ensimmäinen asukas, seppä Mickel Danielsson, muutti tänne vuonna 1750. Ensimmäisen taulun runosta en valitettavasti enää saa selvää (otin kuvan turhan kaukaa).

Matka jatkuu siis metsätietä pitkin. Aamulla täällä oli kosteaa. Olin valinnut varsikengät, jotka kastuivat, mutta pitivät toki jalat kuivina. Ihailin koivujen upeita riippuvia naavoja. Varma merkki puhtaasta ilmasta.

Ensimmäisessä isommassa risteyksessä on selvät keltaiset nuolet reitin suuntaan.

Metsätieltä siirrytään kapeammalle polulle. Polkua oli paikoin jopa hieman hankala seurata, vaikutti siltä, että täällä ei oltu paljoakaan kävelty.

Onneksi polun varrella oli muutama kiva taulu runoineen. Erityisesti pidin runosta, jossa kevät oli myöhässä ja epäröi. Alla kaksi reitin peräkkäistä opastetaulua. Täällä on ilmeisesti käynyt pieni kömmähdys suomenkielisten käännösten kanssa, sillä rupesin miettimään, että enkös minä jo lukenut yhden tekstin kurjista. Kyllä, se on kahdessa peräkkäisessä taulussa. Ruotsinkielisen version aiheena oli linnut ja muuttolinnut yleensä.

Puolentoista kilometrin kävelyn jälkeen kaikki sitten muuttui. Tässä saavuttiin Bockabron sillalle ja taukopaikalle. Paikka oli todella ihastuttava.

Infotaulusta voi lukea, että ensimmäinen silta tälle paikalle on rakennettu jo vuonna 1926. Nimi johtunee siitä, että ensimmäinen silta on rakennettu pukkien päälle. Paikka on mm. kalastajien suosiossa, Ähtävänjoesta saa ilmeisen hyvin saalista. Taulusta löytyy myös Saukonreitin kartta. Kiisk on reitin pohjoisimmassa kohdassa.

Kuva taukopaikalta sillalle päin. Olipa loistava paikka pitää taukoa. Sillalla on kaksi levennystä, toisessa on molemmilla puolilla piknikpöydät ja toisessa molemmilla puolilla penkit. Istumapaikkoja riittää. Minä pidin kahvitaukoni sillan piknikpöydän ääressä.

Jatkoin matkaa tovin päästä. Reitti yhtyy tässä Saukonreittiin ja levenee huomattavasti. Luin Pedersören kunnan nettisivulta, että polku on helppokulkuinen kylätalolta Bockabron sillalle ja että reitti sopisi myös lastenvaunuille. Se ei kyllä pidä nykyisellä reittilinjauksella paikkaansa, mutta veikkaanpa, että aiemmin kylätalolta on kuljettu tätä leveää väylää suoraan sillalle. Nykyisessä linjauksessa tällä väylällä viivähdetään vain hetki, sitten reitti kurvaa taas polulle ja lähemmäs Ähtävänjoen rantaa.

Polun varrella on myös pysäyttävä muistomerkki, venäläisten sotilaiden tappaman naisen hauta 1800-luvun alusta. Haudassa esiintyvä sana "Lampfambo" aiheutti päänvaivaa, mutta sain apua Pedersören ja Pietarsaaren suunnasta. Lampfambo = Farmor från Lampi eli Lampi-nimisessä kylässä asuva naisihminen.

Reitti kulkee nyt Ähtävänjoen mutkan tuntumassa, hyvin rehevässä laaksossa. Samalla iski melkoinen sadekuuro. En kastunut oikeastaan ollenkaan, kun olin tuuheiden lehtipuiden alla suojassa juuri sateen ajan. Tällä osuudella reitin varrella oli siis sekä sinisiä Saukonreitin että keltaisia Runoilijoiden polun merkintöjä.

Reitillä oli joitakin numeroituja kohteita, niiden merkitystä en ole saanut selville. On toki mahdollista, että ne liittyvät Saukonreittiin. Reitin sillat olivat hyvässä kunnossa, kuten tästäkin voi havaita.

Muutaman kerran olen joutunut reiteillä hieman manailemaan, jos ei suorastaan kiroilemaan. Tässä oli yksi paikka. Reitti kulkee joen tuntumassa pellon laidalla, ja heinät ja mesiangervot tunkevat polulle. Kyllä, kuva on tosiaan otettu polun keskeltä. Sateen jälkeen kastuin tässä lähes läpimäräksi. Otin puhelimen käteen ja kävelin välillä kädet pään päällä, etten kastelisi puhelintakin. Osuus oli ehkä parinsadan metrin mittainen. Kaunis paikka sinänsä!

Tämän jälkeen polku kulki sitten kivassa koivuvaltaisessa rantametsässä, jossa oli helppo kulkea.

Ja olipa yllätys, että tässä, noin kolmen kilometrin kohdalla olikin jo toinen taukopaikka laavuineen. Paikan nimi on Dickenas.

Laavulla on myös jonkin sortin laituri, mutta se ei kyllä ylety kunnolla jokeen asti. Maisema on kuitenkin mukava ja rauhaisa.

Luontopolku kulkee vielä jokusen sata metriä Ähtävänjoen rannan tuntumassa. Ihailin vastarannan komeaa kaislikkoa ja otin siitä kuvan. Mahdanko olla missään nähnyt niin valtavasti kaislaa kuin täällä?

Näillä tienoilla on pari mielenkiintoista opastetaulua - toisen aiheena on lakka ja alla olevassa kuvassa ravut. Molempia on täällä ollut aikoinaan paljon. Lakka on kärsinyt suon ojituksesta. Rapufaktaa: Ähtävänjoki on 1950-luvulla ollut Suomen paras rapuvesi. Täältä on pyydetty jopa 200 000 rapua vuositasolla. Taulun mukaan kolmen miehen porukka pyydysti täällä 35 000 rapua parissa kuukaudessa. Sitten iski rapurutto vuonna 1961 - ja sen lisäksi myös Ähtävänjoen rakentaminen on vaikuttanut rapukannan tuhoon. Ravuista kertovassa taulussa on myös hieno Hjalmar Krokforsin runo.

Sitten polku kääntyy pois rannasta. Olin hetken aikaa ihmeissäni, sillä rannan tienoilla näin vain sinisiä maalimerkkejä, mutta jo viidenkymmenen metrin jälkeen huomasin taas keltaisenkin merkin koivussa. Samalla tultiin lyhyelle suo-osuudelle. Suolla ei ollut pitkospuita ja se oli melko kostea. Mutaiset paikat sai onneksi helposti ylitettyä ja kierrettyä.

Loppumatka suon jälkeen onkin tieosuutta. Ensin käännytään nimettömälle metsätielle.

Seuraavassa tienristeyksessä Saukonreitti jatkaa vasemmalle, Runoilijoiden polku oikealle. Nyt kuljetaan vanhan pihapiirin ohi ja jatketaan vähän kapeampia metsäteitä. Ison ladon ohituksen kohdalla ollaan jo lähellä viittä kilometriä.

Hetken päästä luontopolku yhtyy Lammentiehen. Vielä kurvataan kerran rantapolulle, joka vie ensimmäisen opastetaulun luokse.

Ympyräreitti päättyy siis ensimmäisen runon ja opastetaulun luokse, kävelin siitä takaisin kylätalolle. Kokonaismatka oli noin 5,2 km ja aikaa käytin tänään hieman yli puolitoista tuntia. Muita kävelijöitä en nähnyt.

Kovin vaikea ei Runoilijoiden polku ole. Reitillä ei ole mäkiä eikä kivikoita. Hankalin osuus saattoi olla hieman ennen Bockabron sillalle tuloa, siinä reitti oli kapea ja mutkikas - ja joitakin juuria ja kiviäkin polulla oli. Muuten polku oli nopeakulkuinen. Parasta reitillä olivat ehdottomasti sillat, taukopaikat ja kaunis Ähtäväjoen ranta. Luontorunoista plussaa! Pidin rapukyltin runon ideasta, jossa Krokfors kannustaa meitä kulkemaan vastavirtaan. Yritinpä tehdä käännöksen.

Kosken äärellä
opimme varhain
vastavirtaan kulkemaan.
Simput, iilimadot, ravut,
joskus hauki,
joka evillään hitaasti souteli,
yllätettiin ja saatiin kiinni.

Sitten meistä tuli myötävirtaihmisiä.
Sameassa vedessä kahlaamme
eikä elämän ihmeet
osu enää käsiimme.

Sijainti: N=7050319.346, E=315271.470 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63.532743, GEO:lon=23.283268

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kortjärven vaellusreitti
Uittomiehenlenkki, Evijärvi

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle