Joutsijärven luontopolku Ulvilassa

Päivämäärä: 1.9.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 258
Reitin pituus: 5 km (virallisesti 4,2 km, parkkipaikalta ehkä noin 400 metriä reitin alkuun)
Kohokohdat: Hieno vaihteleva reitti, jossa kiinnostavia kohteita
Parkkipaikka: Tammentie 197, Ulvila. Useampi pieni parkkipaikka. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Reitillä oli kosteita ja kuraisia kohtia. Suosittelisin vedenpitäviä jalkineita.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka


Satakunnan retkipäivä oli alkanut 
Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa, sieltä olin päättänyt jatkaa matkaa kehutulle Joutsijärven retkeilyreitille. Joutsijärven ympäri kiertävä reitti on peräti 27 kilometrin mittainen, joten aika ei luonnollisesti riittäisi sen kiertämiseen yhden iltapäivän aikana. Olin ajatellut kiertää sen eteläosissa sijaitsevan luontopolun ja mahdollisesti lisäksi osan järveä kiertävästä reitistä.

Ajelin Tammentielle ja löysin helposti infopisteen sekä sen lähistöllä olevat parkkialueet. Laitoin auton parkkiin ja kävelin hauskan näköisen infomajan luokse.

Majan sisällä on mm. koko retkeilyreitin kartta.

Otin perinteisesti kuvan reitistä, jonka aioin kävellä. Infopisteen sijainti taitaa olla suurin piirtein kartan alakulman mustan pisteen kohdalla. Luontopolulle pitäisi siis kulkea muutama sata metriä kohti länttä.

Majan seinässä on myös tämä reittimerkintä. Porin Karhureitti yhdistää Joutsijärven Noormarkkuun ja Porin Ahlaisiin. Tällä reitillä on pituutta 150 kilometriä!

Matkaan! Pieni tieosuus kohti luontopolun aloituspistettä. Hiekkatielläkin on näkyvissä Joutsijärven reittimerkintä, punainen maalimerkki.

Luontopolku alkaa heti Joutsijoen ylityksen jälkeen. Kiertosuuntaa ei tainnut olla määritelty. Päätin kiertää reitin vastapäivään, jotta luontopolun varrella oleva laavu osuisi matkan loppupuolelle. Polku alkaa heti pitkospuuosuudella. Reppuselkäinen karhu varoittelee liukkaudesta sateen jälkeen. Tänään ei ollut liian liukasta.

Reitti kulkee Joutsijoen rannan tuntumassa. Hauskan näköinen pato- ja siltarakennelma kuulunee Tammen leirikeskukselle tai Tammen tilalle, joka sijaitsee tässä Joutsijoen suulla. Sillan toisella puolella oli suuri määrä pöytiä ja penkkejä – ne kuulunevat kuitenkin leirikeskukselle, jota vuokrataan lähinnä lasten ja nuorten toimintaan.

Heti leirikeskuksen ohittamisen jälkeen ihmettelin puusta tehtyä pikku pömpeliä, joka on kuin Aku Ankan postilaatikko! Sehän onkin luontopolun rastipiste. Molemmissa päissä on myös rastin numero, jonkinlaisesta rautatangosta väännettynä. Hauska idea ja todella mieleenpainuva poikkeus monista muista luontopoluista. Ensimmäinen rastipiste kertoi lehtometsästä.

Toinen rastipiste oli siirtolohkare. Se on rastipisteen tekstin mukaan ”kooltaan melko pieni” – tässä Luontopolkumies mittatikkuna. Siirtolohkare on todennäköisesti kotoisin Joutsijärven pohjoispuolelta, koska siellä esiintyy paljon samantyyppisiä graniittilohkareita.

Tässä ollaan jo viidennen rastin kohdalla. Se on Joutsijärven rannalla sijaitseva neva, jonka keskelle voi myös piipahtaa hieman kuluneita pitkospuita pitkin. Luontopolku erkaneekin Joutsijärven rannasta jo tämän pisteen jälkeen.

Noin kahden kilometrin kävelyn jälkeen ylitetään Vasoniementie. Tässä ollaan myös reitin korkeimmalla kohdalla. Kovin suuria eivät korkeuserot ole, matalimman ja korkeimman pisteen eroa taisi olla noin 20 metriä.

Heti tien ylityksen jälkeen laskeudutaan kauniiseen purolaaksoon. Siellä on myös risteys, jossa Joutsijärven retkeilyreitti eroaa tältä luontopolulta. Minä valitsin siis takaisin etelään lähtevän polun kohti Ruonajärveä.

Ruonajärven rantamaisemissa kävellään noin kuudensadan metrin matka. Polku kulkee aivan rannan tuntumassa. Tämä vinosti veden päälle kurottava koivupökkelö suorastaan kutsui kävelemään sen runkoa pitkin. Kokeilin, mutta en uskaltanut astua kuin pari askelta sen rungolle. 

Ruonajärven rantojen jälkeen seurasi vaihtelevia osuuksia. Melko kosteaa suomaastoa, sekametsää (jossa muuten kaaduin aika railakkaasti, muistaakseni ensimmäisen kerran koko luontopolkubloggaukseni aikana – astuin vahingossa vinon ja liukkaan puunjuuren päälle ja kellahdin holtittomasti kyljelleni, onneksi pehmeälle sammalmatolle), hakkuuaukea ja sen jälkeen tuli vastaan Kuoppalan asuinpaikka. Talonrauniot on yhä nähtävissä. Asukkaat, Kuoppalan ukkona ja akkana tunnettu pariskunta, asettuivat tänne ilmeisesti 1800-luvun lopulla, jolloin lähin kärrytiekin oli noin kahden kilometrin päässä kaakossa. 

Neljä kilometriä kävelyä takana ja saavuin vihdoin Siltainsuon laavulle. Olin kahvin ja eväsleivän tarpeessa. Suomaisemassa oli todella mukava istuskella jonkin aikaa.

Suolta reitti jatkuu erikoiselle baanalle, joka muistutti minusta hiihto- tai muuta ulkoilureitin pohjaa. Leveän reitin varrella oleva kyltti kertoi sen vievän Retkikeskus Sataseittiin.

Tässä kohdalla oli myös ilmeisesti jonkin aiemman luontopolun kymmenes rasti.

Leveältä reitiltä käännytään luontopolun loppusuoralle ja palataan taas Joutsijoen rantaan.

Kierros päättyi ja palasin parkkipaikalle. Matkaa siis viitisen kilometriä, aikaa käytin noin tunnin ja kolme varttia, johon sisältyi Siltainsuolla vietetty mukava kahvitauko. En tavannut muita retkeilijöitä. Menin vielä hetkeksi istumaan Joutsijärven rantaan ihan parkkipaikan vieressä ja mietin, kerkeäisinkö tehdä kävelyn toiseen suuntaan (itään/koilliseen) ja käydä suositulla Hiivaniemen laavulla. Katsoin, että matkaa olisi kuitenkin noin 6-7 kilometriä suuntaansa ja totesin, että tarvitsen siihen kävelyyn enemmän aikaa ja tarmoa – se saisi jäädä seuraavaan kertaan.

Joutsijärven maastot yllättivät minut täysin. En oikeastaan tiedä, mitä odotin, mutta jo tämä luontopolku oli paljon monipuolisempi kuin olin kuvitellut. Maltan tuskin odottaa, että pääsen kävelemään täällä enemmänkin. Toivottavasti jo tänä syksynä, mutta viimeistään ensi vuonna palaan Joutsijärvelle!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meikonkierros Kirkkonummella

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Vekaruksen luontopolku Joensuussa