Birgitan polku Lempäälässä

Päivämäärä: 7.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 390
Reitin pituus: Tarkoitukseni oli kävellä väli Hyttyskorpi-Vähä-Riutta, jonka mitta olisi ollut kartan mukaan 8-9 km suuntaansa. Pienen harhailun takia reitti jäi kesken, kävelyä tuli 13 km.
Kohokohdat: Erinomainen patikkareitti, johon haluan tutustua lisää. Kirskaanniemessä hieno taukopaikka. Upeita lahtia kävelysiltoineen.
Parkkipaikka: Useita. Valitsin Hyttyskorven parkkipaikan, Koipitaipaleentie 20. Hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät. Harhailin reitillä pari kertaa, mutta hieman omaa hölmöyttäni. Lisätietoa tekstissä.
Varusteet/jalkineet: Kesällä reittiä voi varmasti tallustaa lenkkareissa, nyt vedenpitävät jalkineet olivat tarpeen.
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

"Onpas tässä kuluneet pitkokset. Reittimerkintöjäkin on aika vähän. Äsken pitkokset oli ihan loistokunnossa, miten tämä nyt yhtäkkiä meni näin huonoksi? Ja reitin piti ylittää tie, missä se kohta reitistä viipyy?" Tällaisia ajatuksia pyörittelin kävellessäni. Näin jälkeen päin ajateltuna: olisi pitänyt heti arvata. Olin kävellyt harhaan ja jatkoin väärällä reitillä yllättävän pitkään. Ja aika lailla oma tyhmyyttäni. Mutta palataan tähän sähläykseeni hieman myöhemmin. Aloitan kertomuksen kronologisesti, kuten tapana on.

Upea sunnuntaiaamu toukokuussa. Olin Pirkanmaan suunnalla ja ajattelin piipahtaa parilla kävelyreitillä. Birgitan polku oli kutkutellut jo pitkään mieltäni ja päätin kävellä siitä osan. Olin tutustunut reittikarttaan Lempäälän nettisivulla ja olipa minulla reittiesite ihan painettuna versionakin mukana. Katselin, että Kirskaanniemen ja Vähä-Riutan seuduilla saisi kävellä pitkään metsämaisemissa tai ainakin vähän kauempana taajamista, valitsin sen tienoon kohteekseni. Etsin parkkipaikalle osoitteen ja ajelin Koipitaipaleentielle. Parkkipaikka löytyi helposti ja tien toisella puolella oli myös Birgitan polun viitta.

Mittauslaite päälle ja matkaan. Heti parin metrin jälkeen vastassa ensimmäinen reittiopaste. Kirskaanniemeen puolitoista kilometriä ja tavoitteeseeni Vähä-Riuttaan 8,3 km. Sen jaksaisin kyllä kävellä edestakaisin. Näitä opastauluja reitillä on melko usein, merkinnät ovat näiltä osin erinomaiset.

Alkumatkan kävelin siis Hyttyskorvessa, melko vanhassa metsässä. Paikoin kuusikko on jylhää ja varjostavaa, mutta auringonvaloakin siivilöityi puiden välistä. Reitti oli tässä melko kivinen. Mieleeni tuli melkein samoilla seuduilla eli Nokialla kävelemäni Ruutanan luontopolku, jossa maisema oli mielestäni hyvin samanlaista ja kivenmurikoita oli todella paljon.

Hieman vajaa kilometri kävelty. Reitti laskeutuu Koipilahteen, joka taisi olla hieman tulvan vallassa näin toukokuussa. Polku oli osin veden alla, mutta toki tästä kuivin jaloinkin saattoi selvitä. Ihan parhailla lenkkareilla ei ehkä mutaiselle reitille tähän aikaan vuodesta kannattaisi lähteä.

Koipilahden yli kulkee pitkokset ja hieno silta (silta blogin pääkuvassa - ja kyllä se tässä allakin hieman pilkottaa taustalla puiden välistä). Pitkokset eivät olleet ihan huippukunnossa, mutta hyvin tästä selvittiin.

Koipilahden jälkeen kuljetaan hetken aikaa kerrassaan erinomaista sorastettua reittiä pitkin. Tämä taival yhdistää Kirskaanniemen ja lähimmän parkkipaikan.

Nyt saavutaan Kirskaanniemeen. Se lienee reitin varrella olevista taukopaikoista suosituin. Eikä ihme. Niemellä on todella monta tulipaikkaa ja pöytä/penkki-yhdistelmää. Niitä on "ripoteltu" eri puolelle niemeä kivoihin suojaisiin paikkoihin. Täältä on myös kerrassaan mainiot maisemat Höytämönjärvelle. Jo aamulla puoli kymmenen aikaan näin useammassakin paikassa retkeilijöitä. Kun palasin samaan paikkaan puolen päivän maissa, täällä oli varmasti useita kymmeniä ihmisiä nauttimassa hienosta keväisestä sunnuntaista.

Laavuja ja muita majoituspaikkojakin oli useampi. Tämän kodan seinässä muuten lukee Vähä-Riutta 7,7 km. Se tuntuu olevan hieman ristiriidassa aiemman kyltin kanssa (lähtöpaikalla luki 8,3 km ja olin tässä vaiheessa kävellyt jo puolitoista kilometriä). Pidin kuitenkin Vähä-Riuttaa yhä tavoitteenani.

Kirskaanniemen tietämillä polun laidassa oli numeroituja kylttejä. Kyltti kuusi tarjosi matematiikkatehtävän, jossa tosin olisi tarvittu 3DBear-sovellus. Sain oman matematiikkatehtäväni hetken päästä, palataanpa siihen...

Kirskaanniemen jälkeen polku kulkee kivassa lehtomaisemassa. Reitin varrella kasvoi mm. sinivuokkoja ja lehtoimiköitä. Myös näsiää bongasin parissa paikassa reitin varrella. Kukkaloistoa ei tosin taida tästä kuvasta huomata.

Ongelma. Reittimerkintöjä oli mielestäni tässä Koipitaipaleen kieppeillä vähän liikaakin. Harhauduin jostain syystä polulle, joka vei Koipitaipaleen tielle ja jopa sen yli. Yhtäkkiä huomasin, että reitillä oli vain punaisia Pelireitin merkintöjä. Myös taskussa mukana kulkeneen reittikartan mukaan polun piti vain käväistä lähellä tietä ja palata takaisin järven rantaan. Tutkin asiaa vielä pari tuntia myöhemmin, kun palasin samaan paikkaan. Reitti kurvaa yhtäkkiä oikealle hieman kapeammalle polulle. Merkintöjä näkyy kyllä puissa. Jos tulet hiekkatielle, sinulla on kaksi mahdollisuutta jatkaa reittiä. Toinen on palata takaisin tähän maisemaan, jossa keltaiset merkinnät ovat näkyvissä.

Toinen on jatkaa muutama sata metriä Koipitaipaleentietä eteenpäin isolle parkkipaikalle, jonka laidasta löytyy myös Birgitan polun kartta. Syy, miksi minä jatkoin tätä reittiä, on puhelimen Karttaselain-sovellus. Sen mukaan näytti siltä, että Birgitan polku saattaisi kulkea tietä pitkin tässä kohtaa. Näin ei ole. Kartan luota on kuitenkin helppo palata oikealle polulle, joka on tässä vain 10 metrin päässä parkkipaikasta.

Vielä yksi kommentti pienen harharetken yhteyteen: kun Karttaselain-sovellus ja kädessä oleva kartta näyttivät hieman eri reittejä, oli vaikea tietää, kumpi olisi ajan tasalla. Paperisen kartan olin saanut pari vuotta sitten, joten oletin, että reitti olisi saattanut siitä hieman muuttua - sitä tapahtuu varmasti todella useilla retkeilyreiteillä vuosittain. Kuvittelisin netistä tai sovelluksesta löytyvän kartan olevan ajantasaisempi. Tällä kertaa näin ei ollut.

Vaan eipä hätää! Reitti löytyi ja jatkoin sitä iloisissa merkeissä. Minua tarkkailtiin myös kuusen oksalta.

Reitti käväisee vielä parikin kertaa Merunlahden rannassa ja ylittää pieniä lahtia pitkoksia pitkin. Alla kuvassa olevat pitkokset olivat hieman veden varassa, mutta paikan pääsi kiertämään myös rantaa pitkin.

Parinsadan metrin päästä ylitettiin vielä yksi lahti todella hienoa siltaa pitkin. Kolmisen kilometriä reittiä takana.

Nyt sitten seuraavaan vastoinkäymiseen, jonka mainitsin jo blogitekstin alussa. Kävelin suoraan ja aloin ihmetellä huonokuntoista reittiä. Pitkokset ovat jo lahonneet ja maatuneet kuraisen maan sekaan. Kotona havaitsin valokuvista, että reitillä oli vielä keltaisia merkintöjäkin, joten ihan sokkona en täällä väärällä reitillä kävellyt.

Tien ylitystä ei kuulunut, vaikka kartan mukaan sellainen piti olla. No nyt, kyltti näkyvissä. Soukonlahti? Vasta tässä vaiheessa katsoin myös Karttaselain-sovelluksesta, missä olin. Olin kävellyt kilometrin väärään suuntaan. Tämä oli umpikuja, joka esim. Karttaselaimessa ja Kansalaisen Karttapaikassa näyttää kyllä olevan Birgitan polkua, paperisessa sen sijaan ei. Eikä sen väliä, olin joka tapauksessa täysin eri suunnassa kuin suunnitelma oli.

Harmitusta kuvaa se, että sanoin "saakeli" ja "hemmetti" ehkä kymmenen kertaa, mutta sen kovempia voimasanoja ei tarvittu. Eihän keväinen luontokävely hukkaan mene. Tämä taitaisi kuitenkin vaikuttaa päivän ohjelmaani, sen verran paljon turhia metrejä tuli mittariin.

Palasin risteykseen, jossa olin kävellyt väärin. Selitys: juuri risteyksen kohdassa oli oikein hyvät pitkokset, jotka veivät minut ajatuksissani risteyksen ohi. Seuraa kylttejä! Risteyksen jälkeen kävellään muuten myös pari sataa metriä hiekkatietä, jossa ei näy keltaisia merkintöjä.

Hiekkatien päässä on kuitenkin helppo jatkaa, sillä täältä löytyy seuraava kyltti kohti Vähä-Riuttaa. Palataanpa siihen mun henkilökohtaiseen matematiikkatehtävään. Olin kävellyt jo kuusi ja puoli kilometriä. Matkaa olisi Vähä-Riutalle vielä 4,7 km. Sieltä takaisin autolle ehkä 8-9 km. Tuntui paljolta, todennäköisesti yli 20 km. Entä jos kävelisin vaikka puoleen väliin ja kääntyisin ympäri? Laskeskelin erilaisia vaihtoehtoja, päätin kuitenkin, etten vielä käänny ympäri vaan kävelisin vielä jonkin matkaa.

Taas kiva lehto-osuus, jossa kasvoi vuokkoja ja näsiää.

Saavuin voimalinjalle. Polku ja keltaiset merkinnät näkyivät vähän huonosti linjalla kasvavassa pajukossa.

Voimalinjalla olevalla kalliolla oli penkki. Nyt huomasin, että tarvitsen tauon. Olin kävellyt kaksi tuntia ilman sen kummempaa paussia. Samalla kun join kahvia ja söin sämpylää, kypsyi päätös - tämä saisi riittää tänään. Tauon jälkeen lähtisin kävelemään takaisin kohti Kirskaanniemeä ja Hyttyskorpea. Ratkaisuun vaikutti myös se, että Vähä-Riutan lähellä olisi ollut toinenkin kiinnostava kohde, Koukkurahka. Sinne olisi ollut vielä lisää käveltävää. Jättäisin ne seuraavaan kertaan, niihin voisi lähestyä myös etelän suunnasta, Savontieltä.

Paluu sujui nyt helposti. En poikennut reitiltä. Pidin vielä toisen kahvitauon Kirskaanniemessä, yhdellä sen monista penkeistä. Reitillä oli nyt huomattavasti enemmän liikennettä, varsinkin Kirskaanniemen tietämillä.

Parkkipaikalle palattuani napsautin mittauslaitteet pois päältä. Kävelyä kertyi 12,5 km ja aikaa kulutin nelisen tuntia.

Reitti ei ole kovin vaativa. Kivikkoinen reitti Hyttyskorvessa lienee ollut haasteellisin osuus, jos märkiä kohtia ei lasketa. Rakenteet olivat suureksi osaksi hyvässä kunnossa, vain muutama pitkospuu oli vinksallaan. Kaiken kaikkiaan jäi tunne, että haluaisin kävellä reitilta muitakin osuuksia pikapuoliin. Katsotaan, löytyisikö siihen aikaa alkukesästä!

Sijainti: N=6814225.839, E=329906.461 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.424592, GEO:lon=23.811713

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Vuoreksen Koukkujärven luontopolku
Iso-Naistenjärven luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle