Grottstigen Getan kunnassa Ahvenanmaalla

Päivämäärä: 16.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 398
Reitin pituus: 5 km
Kohokohdat: Upeat kalliomuodostelmat, luolat, dramaattiset maisemat
Parkkipaikka: Iso parkkipaikka Getan Soltuna-kahvilan lähellä, Getabergsvägen 136. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Hyväpohjaiset jalkineet jyrkille kallioille
Keskivaativa (jopa vaativahko) reitti
Ei tulipaikkaa

Getan kallioiset maisemat. Niistä minulla oli jonkinlainen muisto noin 25 vuoden takaa, kun kävin juhannuksena Ahvenanmaalla. Muistin pienen kahvilan, jossa silloin syötiin Ahvenanmaan pannukakkua kahden kaverin kanssa. Geta oli ehdottomasti listalla, kun valitsin käyntikohteita ja kävelyreittejä tälle Ahvenanmaan matkalle. Ystäväni Jarmo vielä kehui Getan kävelyreittejä ja lupasi, että minäkin pitäisin Grottstigenin maisemista.

Getabergsvägen nousi yllättävän paljon Ahvenanmaan nelostieltä, joka tuo Finströmistä Getaan. Parkkipaikka löytyi helposti. Soltuna-kahvila oli tainnut laajentua viimeisen 25 vuoden aikana. Iso ravintolarakennus on komella paikalla kallioiden päällä. Retkeilyopas mainitsi polkujen starttaavan kahvilan takaa, joten kävelimme sinne päin. Kahvilan seinässä oli postilaatikko, jossa taisi lukea "kartor" - ainakin ymmärsin, että siitä voi ottaa kartan lainaan. Laatikossa oli yksi laminoitu luontopolun kartta, se siis mukaan. Sitten lähtöpaikalle. Täällä ollaan yli 70 metriä merenpinnan yläpuolella, joten maisemat täältä kallioilta ovat tosi avarat ja kauniit - harmi vain, että olimme täällä melko harmaana iltana.

Grottstigenin opasteessa mainitaan kalliojyrkänteet ja luolat sekä varoitetaan liukkaista kallioista märkänä aikana. Tänään pitäisi ehkä hieman varoa, päivä oli ollut sateinen. Reittiopasteet ovat täällä aika poikkeuksellisia, valkoisien nuolien lisäksi reittimerkintöinä on myös ladottuja kivitorneja.

Lähdimme liikkeelle. Opaskirjani varoitti heti jyrkästä laskeutumisesta kalliota pitkin. Kuvaa jyrkistä kallioista on vaikea ottaa - mutta tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy kuitenkin valkoinen nuoli sekä silokalliot, joita pitkin täällä kävellään todella paljon. Ne voivat tosiaan olla liukkaita - jäisellä kelillä täällä olisi aivan mahdotonta kulkea! Aloitus oli kuitenkin ihan kohtuullinen, laskeuduimme kymmenkunta metriä alemmas ensimmäisellä 200 metrillä.

Grottstigenillä on luontopolulle tyypillisiä infotauluja. Ne eivät olleet ihan uusia - ja luulenpa myös, että suurin osa tauluista on aiemmin ollut vain ruotsiksi, nyt osasta löytyi myös käännös. Ensimmäisen aiheena on elämä täällä 5000 vuotta sitten. Silloin Geta oli pieni saari ja tässä oltaisiin aivan rannan tuntumassa. Nyt ollaan 65 metriä merenpinnan yläpuolella.

Tässä ensimmäisen taulun kohdalla alkaa Grottstigenin varsinainen ympyräreitti. Sen alussa onkin muuten yksi reitin hienoimmista nähtävyyksistä eli pirunpelto, jota on vielä kaiken lisäksi muokattu tekemällä kivistä röykkiöitä, joita täällä on satamäärin. Mietimme, onko tämä yhden ihmisen tekosia vai ovatko kaikki täällä kävijät kantaneet aina kortensa kekoon. Ilmeisesti kyse on jälkimmäisestä syystä. Kivitorneja on tämän reitin varrella myös opasteina - tässä pitää olla tarkkana ja ymmärtää, ettei jokainen kiviröykkiö ole reittimerkintä!

Seuraava nähtävyys parisataa metriä myöhemmin on amfiteatteri. Kyltti kertoo amfiteatterin tarinan ruotsiksi - sen mukaan penkit muotoutuivat noin 1600 miljoonaa vuotta sitten, kun punainen graniitti purkautui maan uumenista. Jääkausi on sittemmin vielä kuluttanut omat merkkinsä kallioon.

Ja tältä amfiteatteri näyttää. Samanlaisia penkkimuodostelmia on reitin varrella useassa eri kohdassa.

Matka jatkuu kallioita pitkin. Ylitetään hiekkatie ja jatketaan pikku hiljaa kohti merenlahtea, Djupvikeniä. Nyt kartan mukaan pitäisi olla jo Grottstigenin nimennyt luola lähistöllä. Olisiko se tämän kalliolipan alla? Ei tainnut vielä olla, koska olin lukenut, että luolaan voisi mennä jopa kymmenisen metriä sisälle. Erikoisia kalliomuodostelmia totisesti riittää, samanlaisia lippojakin oli reitillä useita. Minä sain puhelun ja keskustelin hetken runkonaulaimista. Terveiset soittajille Helsinkiin.

Kävelimme vielä hetken kallioseinämien reunustamaa reittiä. Nyt kyltti näkyi, joten luolakin olisi varmasti lähellä. Djupviksgrottan-luolaa on kutsuttu myös kirkoksi ja siellä on tarinan mukaan pidetty jumalanpalveluksia, erityisesti Isovihan aikaan 1700-luvun alussa, jolloin moni getalainen piiloutui luolaan.

Oli kehotettu ottamaan taskulamppu mukaan (taas Ahvenanmaan retkeilyopas, jota siteeraan varmasti sata kertaa). Otsalamppu repusta esiin. Se syttyi .. ja sammui. Paristot ilmeisesti vähissä. No, kännykällä sai hieman valoa luolaan - eikä se sitten kuitenkaan ole niin pimeä, etteikö siellä voisi päivänvalon avulla liikkua. Suuaukosta pääsee mittaiseni lyhyehkö mies kumartumatta ja luolan sisällä voi hyvin seisoa suorana. Ahtaanpaikankammoa luolassa ei mielestäni tarvitse potea.

Blogin pääkuvasta saa luolan suuruudesta hyvän käsityksen, kuva on otettu suuaukolta.

Vieressä on myös tämä erikoinen kalliosta irronnut lohkare, skeppsbogen. Laivan keulan mallinen lohkare on todennäköisesti irronnut seinämästä 1800-luvulla. Kyltti lohkareen vieressä väittää, että Pariisin La Défense -kaupunginosassa olisi saman muotoinen pilvenpiirtäjä eli arkkitehti olisi mahdollisesti ottanut mallia tästä kivestä. Hmmm.

Luolan ja Skeppsbogenin jälkeen laskeudutaan sitten meren rantaan, Djupvikeniin. Olimme jo jonkin aikaa suunnitelleet kahvitaukoa ja täällä istahdimme sitten kivelle ja pidimme kunnon paussin. Piknikpöytää reitin varrella ei tainnut olla, mutta kivisiä istumapaikkoja riittää kyllä satamäärin!

Rannalta lähtiessä oli yksi reitin vaikeimmista kohdista. Ensin kuljetaan kivikkoisessa ja juurakkoisessa maastossa rannan yläpuolella melko jyrkästi veteen viettävillä kallioilla, sitten lähdetään nouseman silokallioita pitkin aika jyrkästi ylös. En pitänyt reittiä todella haastavana, mutta kyllä tässä täytyi jalkoihinsa katsoa ja askeleet hyvin asetella. Kosteus toi vielä hieman lisähaastetta. Ja liukkaalla kelillä tässä voisi liukua suoraan mereen. En lähtisi tänne jäiseen aikaan.

Rannasta noustaan nopeasti useampi kymmenen metriä ylöspäin. Kuvat eivät näytä reitin jyrkkyyttä. Harvinaista oli mielestäni juuri se, että kalliot ovat sileitä ja niitä pitkin noustaan suoraan ylös. Mukavaa, mutta paikoin hieman haasteellista.

Reittiopasteena toimiva kivikeko oli kaatunut. Se saattoi johtua vaikkapa täällä tehdyistä metsähakkuista. Korjasimme sen ja halusin ottaa kuvan todisteeksi.

Reitti tosiaan kulkee hakkuuaukean poikki. Tämä oli aika poikkeuksellista Grottstigenin polun varressa, pieni metsäosuus nimittäin. Veikkaanpa, että 80-90% tästä polusta kulkee kallioilla.

Hakkuuaukean jälkeen ohitettiin pieni suo, Slätmossa. Täältä noustiin seuraavalle kalliolle todella jyrkästi. Jälleen paikka, jossa olisi liukkaalla säällä tai huonoilla kengillä aika haasteellista.

Mäen päällä ohitetaan - ei vaan ylitetään Signhildskrubba. Tarina siis kertoo, että englantilainen prinsessa Signhild tuli tänne kääntämään ihmisiä kristinuskoon ja että hän olisi piileskellyt kuilussa, kun paikalliset ajoivat häntä takaa.

Kuilun yli pääsee kyltin kohdalla ihan tavallisella askeleella. Paikoin se on reilusti leveämpi. Tässä kohdin se on muutaman metrin syvyinen. Pituutta sillä on kyltin mukaan useampi kilometri.

Reitin varrella oli muutama runollinen nuoliopaste. Retkikaveri sanoi tämän pienen mietelauseen olevan juuri minulle tehty. "Pysähdy hetkeksi ja tarkista, ettet juokse kaikesta pois." En taida olla kovin hyvä pysähtymään...

Ympyräkierroksen lopussa ohitetaan vielä vähän perinteisempi pirunpelto.

Ja vielä lyhyt metsäosuus, jonka jälkeen saavutaan ensimmäisen opastaulun ja kiviröykkiöiden viereen eli reitin ympyräosuus on hoidettu. Tästä parinsadan metrin nousu takaisin Soltuna-kahvilalle.

Kierroksen pituudeksi tuli noin 5 km. Aikaa käytimme kaksi tuntia ja vartin. Matkalla oli paljon nähtävää ja aikaa kului huomattavasti enemmän kuin tällaisella matkalla keskimäärin. Näimme matkalla pari muuta retkeilijää. Luolien lähistöllä oli myös pari autoa (hiekkatie tuo aika lähelle Djupviksgrottania) - paikka on boulderoijien suosiossa, mutta kiipeilijöitäkään emme nähneet.

Pidin reittiä melko vaativana jyrkkien nousujen takia. Sileillä ja suht jyrkillä kallioilla on melko haastavaa kävellä, mentiinpä ylös tai alas. Reitti kyllä palkitsi monilla hienoilla maisemillaan ja nähtävyyksillään!

Sijainti: N=6715851.968, E=106065.352 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.386174, GEO:lon=19.844317

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Prästgårdsnäset

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle