Vallonjärven luontopolku Valkeakoskella

Päivämäärä: 7.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 391
Reitin pituus: 2,2 km
Kohokohdat: Rehevä rantalehto ja lintutorni sekä aarnimetsä.
Parkkipaikka: Tavaksentie 33. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät ja selkeät
Varusteet/jalkineet: Puolet reitistä kulkee pitkospuilla, puolet metsässä. Metsässä oli hieman kosteaa näin keväällä. Lenkkareillakin pärjäisi varmasti.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Pirkanmaan reissun päätöskohteeksi valitsin Valkeakosken Vallonjärven. Olin lukenut sen luontopolusta ja lintutornista ja arvelin, että se voisi olla mukava kohde toukokuussa. Se on myös helposti saavutettavissa, sillä parkkipaikka on käytännössä asfalttitien laidassa. Myös Valkeakosken keskusta on lähellä, sinne on vain pari kilometriä matkaa. Lisätietoa löysin visittampere-sivulta.

Mietin, olisiko parkkipaikka täynnä lintuharrastajien autoja. Ei ollut, parkkipaikalla oli runsaasti tilaa. Sen laidassa on selkeä opastaulu karttoineen. Historiaosuus kertoo, että Vallonjärvi on muodostunut Vanajaveden lahdesta 1800-luvulla, kun Vanajaveden pinta laski. Matalien rantojen ja ravinteisen veden takia siitä on muodostunut erinomainen lintujärvi. Järven pohjoispään luhta-alue (josta luontopolku alkaa) sekä sen itärannan Heikkilänmetsä on rauhoitettu luonnonsuojelulailla vuonna 1995.

Reitti starttaa järven pohjois- tai koillisnurkasta.

Parikymmentä metriä ja risteys. Luontopolku vasemmalle, lintutorni oikealle. Lintutorni on ihan lähellä, se näkyy puuston takana muutaman kymmenen metrin päässä. Minä päätin aloitella tutustumiskierrokseni luontopolulla ja kurvasin vasemmalle.

Reitti ylittää ojan. Sillat ja muut rakenteet olivat täällä erinomaisessa kunnossa.

Reitti oli alkumatkan osalta ainakin aurinkoisena kevätpäivänä todella miellyttävä. Pitkokset olivat vakuuttavan hyvät ja keväistä auringonvaloa riitti koivunrunkojen lomasta ihan pitkoksille asti.

Rutakuoppa? Ei ollut tuttu termi. Maanparannukseen on nostettu ainesta ja muistoksi on jäänyt vedellä täyttyneitä kuoppia, joissa on oma eliöyhteisönsä, esimerkkinä vaikkapa sudenkorentojen ja vesiperhosten toukat. Kyltti kertoo kuoppien toimivan myös vesilintujen "lastentarhoina". Reitin varrella olleet infotaulut ovat mustavalkoisia, siitä ihan pieni miinus esim. kasveja esittelevien taulujen kohdalla.

Rutakuoppien vieressä oli myös reitin ensimmäinen taukopaikka. Päätin jatkaa vielä matkaa, mutta ajattelin pitäväni pienen tauon, jos reitillä olisi vielä lisää istuskelupaikkoja.

Eikä tarvinnut kauaa odottaa, seuraava taukopaikka oli vielä hieman lähempänä Vallonjärven rantaa. Istahdin kahville ja nautiskelin mukavan lämpimästä kevätpäivästä. Olipa juhlallista, kun sai ensimmäistä kertaa tänä vuonna kääriä vähän hihoja.

Pienen tauon jälkeen jatkoin matkaa. Pitkospuuosuus jatkuu vielä hetken matkaa. Kaiken kaikkiaan pitkoksia riitti noin puolen kilometrin matkalle. Nyt luontopolku ylittää leveän ojan (tai joen) ja siirtyy metsäisempiin maisemiin.

Heikkilänmetsä on tosiaan täysin erilaista luontoa kuin pitkospuuosuus! Reitti kiertää ympyrän vanhassa metsässä, jossa on paljon kaatuneita puunrunkoja. Välillä piti hieman loikkia niiden ylikin.

Vähän alle kilometri kävelty. Vallonjärven rantaan menee pieni pistopolku. Rannassa voi toivoa vaikkapa mahdollista piisamihavaintoa (ei, valitettavasti) tai kuunnella ruovikossa liikkuvia vesilintuja. Minun silmääni osui haukkapariskunta vastarannalla. Kiikarien avulla tunnistin ne melko varmasti ruskosuohaukoiksi

Palasin ympyräreitille. Se on merkitty sinisillä maalimerkeillä. Polun oikealla puolella olevassa kuusenrungossa on selvä sininen pallo, tosin tässä kuvassa siihen ei taida osua tarpeeksi valoa.

Ympyräkierros on noin kilometrin mittainen. Sillalta palataan samaa reittiä takaisin kohti parkkipaikkaa.

Juuri ennen parkkipaikkaa kurvasin kohti lintutornia. Tornista poistui juuri kourallinen porukkaa. "Menehän katsomaan haukkoja", sanoivat. Tein työtä käskettyä. Tosin, en enää bongannut niitä uudestaan, vaikka seisoskelin tornissa muutaman minuutin ajan. Muistan kuulleeni vain melkoisen kovaäänisen tiltaltin lähipuissa, sitä en kuitenkaan saanut kiikareidenkaan kanssa paikallistettua. Osaavat pysyä hyvin piilossa.

Eipä muuta. Palasin parkkipaikalle ja tarkistin matkan. Mittauslaite näytti noin 2,2 km, sama matka kuin netissä reitin pituudeksi ilmoitetaan. Käytin aikaa tasan tunnin. Siihen sisältyi kahvitauko sekä melko pitkät seisoskelut Vallonjärven rannalla sekä lintutornissa. Itse polun kiertänee halutessaan puolessakin tunnissa, mutta lintujentarkkailuun kannattaa varata aikaa.

Reitti on helppo. Ympyräreitin korkeuserot lienevät noin kymmenen metrin luokkaa eikä jyrkkiä mäkiä ole. Ainoa haaste oli muutama kaatunut puu, jotka piti ylittää. Pidin polusta kovasti. Se on todella hauskasti kaksiosainen - tasainen ja helppo pitkospuuosuus valoisassa koivikossa, sitten lyhyt ympyräreitti melko synkässä kuusikossa. Hieno kevätretken kohde.

Sijainti:N=6794247.577, E=340627.316 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.249958, GEO:lon=24,029190

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Rapolan muinaispolku
Birgitan polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle