Ruutanan luontopolku Nokialla

Päivämäärä: 14.6.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 62
Reitin pituus: n. 4 km
Kohokohdat: Ruutanajärvi ja Ruutanan luonnonsuojelualue
Opasteet ja kyltit: Hyvät. Reitin alkupisteen löytäminen hieman haasteellista.
Parkkipaikka: Haukkakadun päässä Nokian Siurossa, tilaa hyvin.
Varusteet/jalkineet: Hyväpohjaiset kengät tarpeen kivisellä reitillä.


Vierailin Nokialla ja päätin lähteä kulkemaan yhden luontopolun. Valitsin kohteeksi Siurossa sijaitsevan Ruutanan luontopolun muutamasta eri syystä: se oli mielenkiintoinen, mukavan mittainen ja ympyräreitti (Hakavuoren luontopolku olisi ollut edestakaisin kuljettava ja vähän lyhyempi). Ajelin Siuroon ja löysin helposti luontopolun parkkipaikan Haukankadun päästä. Parkkipaikalla oli yksi auto omani lisäksi. Tutkin paikalla olevaa karttaa ja katsoin, että reitin pitäisi lähteä parkkipaikan itäreunasta. 

En kuitenkaan nähnyt luontopolun alkua siellä, mutta huomasin pohjoispuolella leveän ulkoiluväylän. Koska Nokian nettisivun mukaan reitin piti olla helppokulkuinen, niin ajattelin, että reitti varmaan kulkisi alkumatkan tätä valaistua ulkoilureittiä pitkin.

Kävelin jonkin matkaa, kunnes aloin epäillä ettei tämä sittenkään ollut oikea reitti. Katsoin kartalta sijaintiani ja totesin olevani menossa enemmänkin koilliseen kuin itään, jonne reitin mielestäni piti kulkea. Lisäksi muistin, että samaisella Nokian nettisivulla mainittiin reitin olevan viitoitettu enkä ollut nähnyt vielä ainuttakaan reittimerkintää. Hoksasin olevani väärällä reitillä. No, löysin etelään kulkevan polun ja hetken päästä tulin oikealle reitille tällaisen kyltin kohdalle.

Olin siis tavallaan reitin loppupuolella. Päätin, että taidanpa tänään olla kapinallinen ja kävellä reitin väärin päin. Lähdin siis kulkemaan kohti Ruutanajärveä. Reitti nousi tässä paikassa korkealle kalliolle - ilmeisesti Nokian korkeimmalle kohdalle, Ruutananvuorelle. Joka puolella vaikutti olevan kivenmurikoita. Valitsin tämän blogin pääkuvaksikin kaksi kivenmurikkaa, jotka tuntuvat suorastaan tuijottavan toisiaan (katso ylin kuva) - kuin kaksi merestä tai järvestä nousevaa norpan päätä. Alla olevassa kuvassa näkyy myös sininen reittimerkintä puussa.

Noin kilometri virallista polkua takaperin kuljettu. Laskeudutaan alas kalliolta huomattavasti vehreämpiin maisemiin. Tässä kohdassa saavutaan risteykseen, jossa voi oikaista suoraan takaisin kohti Haukankatua - tai kiertää vielä Ruutanajärven. Sen halusin luonnollisesti vielä kiertää. 

 Tässä kohdassa järven rannassa on myös pieni laituri. Vastarannalla erottuu Ruutanajärven tulipaikka.

Ruutanajärveä kiertäessäni alkoi pieni kesäsade. Se ei onneksi haitannut. Järvi oli tyyni ja harmaa.

Järven ympärysmitta taisi olla aika tasan kilometrin. Reitti kulki aivan rantoja pitkin. 

Kierroksen loppupuolella saavuin tulipaikalle. Tapasin kaksi retkeilijää - tai jos pariskunnan Luukas-koira lasketaan mukaan, niin kolme! Vertailimme kokemuksia reitistä - en ollut ainoa, jolla oli ollut vaikeuksia löytää reitin lähtöpiste. Otin kuvan tulipaikasta.

Seuraava pätkä oli todellista lehtomaisemaa - täällä kasvoi tosiaankin isoja pähkinäpensaita, olin siitä hieman ihmeissäni. Jos sää ei olisi ollut niin harmaa ja sateinen, olisin varmasti tutkinut enemmänkin kasvillisuutta.

Selfien otin paluumatkani puolivälissä.  

Luonnon taideteos.

Maisema oli todella kivikkoinen. Otin panorama-kuvan ja toivoin, että siitä voisi nähdä, miten paljon kiviä tässä Ruutananvuorella on. Ja silti - reittiä oli melko helppo kävellä, polulla ei ollut liikaa kiviä.

Lähestyttäessä Haukankatua maisema muuttui taas vähän erilaiseksi. Melko valoisaa koivu/lehtimetsää, jossa paljon saniaisia ja valkoisena hohtavia koiranputkia. 

Ja niin saavuin reitin lähtöpisteeseen. Kas, se olikin parkkipaikan eteläpuolella. 

Ja ongelma tai haaste oli siis tämä: tullessani autolla parkkipaikalle, en huomannut juuri ennen parkkipaikkaa oikealla puolella ollutta reittikylttiä. Tekstit ovat parkkipaikalle päin, mutta ne eivät näy sieltä.

Eksymisestäni huolimatta pidin kovasti reitistä. Jo kivimurikoiden määrä oli minulle harvinainen näky, samoin pidin rehevästä lehtomaisemasta Ruutanajärven lähellä. Aikaa taisi mennä noin tunti, en pitänyt evästaukoakaan harmaan sään ja pienen sateen takia.

Reitille sattui perjantai-iltana lisäkseni vain kaksi retkeilijää + koira. Ehkä paremmalla säällä täällä olisi ollut enemmän kulkijoitakin. Reitti on kuitenkin hyvässä kunnossa ja opasteet lienee uusittu lähiaikoina. Pieni korjaus lähtöpaikan opasteisiin (esim. karttaan) ja kaikki OK!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meikonkierros Kirkkonummella

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Vekaruksen luontopolku Joensuussa