Nahkiaispolku Nuuksion kansallispuistossa

Päivämäärä: 20.9.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 365
Reitin pituus: 2 km
Kohokohdat: Komeat sammaleiset metsäkalliot, Purolan tilan niittymaisema, Myllypuro.
Parkkipaikka: Haukkalammen parkkipaikat Nuuksiossa. Lähtöpiste kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät (opastus hyvä, infotaulut kuluneita)
Varusteet/jalkineet: Mukavat jalkineet reippaisiin nousuihin
Keskivaativa, ehkä jopa vaativa reitti
Ei tulipaikkaa reitin varrella (lähimmät Haukanholma ja Mustalampi, noin kilometrin päässä)

Satuinpa käväisemään syyskuisena iltapäivänä Haltiassa. Join kahvit Retkipaikan Antin ja Jonnan seurassa ja käväisin tutustumassa pariin näyttelyyn, joita en ollut vielä Haltiassa nähnyt. Ja koska iltapäivää ja iltaa oli vielä mukavasti jäljellä, päätin lähteä kävelemään jonkun lähireitin polun, joka oli vielä näkemättä. Valinta kohdistui Nuuksion Nahkiaispolkuun, jonka kuvittelin olevan Haukkalammelta lähtevistä nimetyistä reiteistä ainoa, jota en koskaan ollut kävellyt. Paikalla kyllä sitten totesin, että enpä ole ilmeisesti kävellyt Haukankierrostakaan. Se olkoon sitten seuraavaksi vuorossa!

Mutta otetaanpas asiat taas kronologisesti, oikeassa järjestyksessä. Ajelin Haukkalammen parkkipaikoille ja päätin jättää auton ensimmäiselle parkkipaikalle. Reppu selkään ja opastaulun luokse.

Nuuksion kartassa Nahkiaispolku on merkitty vihreällä. Kiertosuuntaa ei ole merkitty.

Polkujen suuntia sen sijaan on merkitty tähän parkkipaikan lähellä olevaan risteykseen. Saisiko tästä käsityksen, että Nahkiaispolun voisi kiertää tästä molempiin suuntiin? Lähdin vasemmalle, vastapäivään.

Mutta ei, nyt meni pieleen. Huomasin parinsadan metrin kävelyn jälkeen, että tällä luontopolulla oli kohdetauluja ja löysin numerot 14 ja 13. Kävelisinkö reitin takaperin? En. Palasin parkkipaikalle ja nollasin mittauslaitteet. Uusi yritys ja tästä oikealle, kohti Haukkalampea. Virallinen polun lähtöpiste taitaakin olla tässä, jälkimmäisen parkkipaikan luona.

Portaiden alapäässä on reitin esittely. Nahkiaispolun mainitaan kertovan luonnon ennallistamisesta ja kysytäänpä kyltissä, miten nahkiainen tähän kuuluu. Sitä minäkin ihmettelin, voisiko täällä todellakin olla jokin nahkiaisen elinpaikka?

Lähtöpaikan reittikartasta näkee hyvin reitin korkeuserot. Toisaalta, kartan reitti ei enää pidä paikkaansa - se on merkitty loppumatkalla kulkemaan Haukkalammentietä pitkin, nykyisin reitti kulkee tien eteläpuolella polkuja pitkin.

Matkaan. Aloitetaan reippaalla nousulla. Aluksi rappusia, sitten jyrkkää polkua, jossa voi hyödyntää köysikaidetta.

Parikymmentä metriä nousua. Takki oli liikaa ja meni reppuun - onneksi seuraavat parisataa metriä on tasaista maastoa. Saavutaan risteykseen - nyt Haukankierros jatkaa vasemmalle ja Nahkiaispolku oikealle. Nahkiaispolun merkintöinä toimivat muuten suurimmaksi osaksi käpymerkinnällä varustetut tolpat. Tässä Nahkiaispolun viitassa on sekä käpymerkki että sinivalkoinen merkki, joka liittynee Reitti 2000 -vaellusreittiin.

Nyt reitti laskeutuu tältä mäeltä melko jyrkästi purolaaksoon. Alamäessä oli muuten tolppa, jossa oli numero yksi ja jonkinlainen QR-koodi. Se ei taida liittyä luontopolun numerointiin, sillä QR-koodi avasi puhelimeeni karttasovelluksen.

Blogin pääkuvassa Luontopolkumies on tämän jyrkän alamäen puolivälissä. Tässä kannatti ihailla reitin oikealla puolella (menosuuntaan, pääkuvassa vasemmalla) olevaa lohkareista ja sammaleista kalliota. Dramaattinen maisema, suorastaan. Loppuosa alamäestä kävelläänkin erinomaisia portaita pitkin.

Laaksossa oli sitten pari kohdetaulua, jotka selvästi kuuluivat jo luontopolulle. Kohdetaulujen yläreunasta voi lukea mielenkiintoisia faktoja paikalliseen luontoon liittyen ja alareunassa on luukku, jonka alta paljastuu yleensä hauska piirroskuva eläimineen ja puhekuplineen. Valitettavasti osa tauluista oli kulunut aivan loppuun, tässä kuva ja hauskat tekstit ovat nähtävissä - papintappajat ja tukkimiehentäit (tai mitkälie kovakuoriaiset) toteavat "Kaulaa, kaulaa!" ja "Joo, nyt toteutetaan runkosuunnitelmaa."

Saavutaan Purolan tilan tietämille. Sähköistetyt aidat ylitetään komeita ja uudenkarheita siltoja pitkin.

Olipa hieno paikka tämä Purola! Purolan talo on autioitunut (tekstien mukaan 30 vuotta sitten, mutta tekstit lienevät jo parikymmentä vuotta vanhoja) ja rakennukset on siirretty pois. Punaherukkapensas sillan vieressä muistuttaa menneistä ajoista. Vanhalla pihaniityllä on myös pöytä-penkki-rakennelma taukoja varten. Tästä Reitti 2000 kääntyy vasemmalle ja Nahkiaispolku oikealle.

Noin kilometri kävelyä takana. Nyt laskeudutaan vielä muutama metri alemmas purolaaksoon. Reitti kurvailee pitkän aikaa Myllypuron laidalla - ja totuuden nimissä, niin kurvailee purokin. Pitkoksia ja siltoja riittää, kun puro ylitetäänkin useamman kerran.

Myllypuron historiaan liittyy monenlaista. Tätä laaksoa on aikoinaan yritetty kuivattaa viljelysmaiksi ja luonnollisen puron viereen kaivettiin 1950-luvulla syvä ja suora oja. Kansallispuiston perustamisen jälkeen puroa alettiin ennallistaa. Ensin talkooleiriläiset rakensivat padon, joka kuitenkin murtui rankkasateiden tulvassa. Tämän jälkeen hyödynnettiin konevoimia ja vanha kanava peitettiin. Nyt puro kulkee alkuperäisessä uomassaan.

Kohdetaulu kympissä kerrotaan, että puroon vieritettiin kiviä, jotta veden virtaus hidastuisi ja veden eläville riittäisi koloja. Ja kas kummaa, juuri tässä kohdassa kuulin pienen polskahduksen ojasta...

Siellä oli kala. Tämä kuva tuskin saa Vuoden Luontokuva -palkintoa, mutta se kuitenkin todistaa kalan olemassaolon. Liekö "tammukka", kuten kaverini epäili. (Purotaimen, siis.)

Tämä kaveri on taas sitä mieltä, että hänen uimapaikkansa on pilattu kivillä.

Veden elävistä puheen ollen, nahkiainen mainittiin myös yhdessä kohdetaulussa ohimennen. Puron uudesta uomasta kertovassa taulussa loppukaneettina: "Palaavatko neidonkorento, purovita ja kurjenjalka Myllypuron mutkiin? Pikkunahkiaisella on siihen EU-direktiivin valtakirja." Pikkunahkiainen eroaa sukulaisestaan nahkiaisesta jonkin verran, eritoten kokonsa puolesta, se on korkeintaan 16 cm pitkä.

Puroja on reitillä useampikin, sillä polku kääntyy nyt seuraamaan Haukkalammen puroa. Sekin on palautettu vanhaan mutkikkaaseen uomaansa 1990-luvun lopulla.

Tämän puron varrella on myös pato, jonka tarina on sekin erikoinen. Kesämökin omistaja rakennutti padon 1960-luvlla saadakseen oman lohilammen. Pato on avattu 1990-luvulla ja jätetty paikalle muistoksi.

Haukkalammen puro laskeutuu hyvin jyrkästi laaksoon ennen kuin yhtyy Myllypuroon. Siispä nousu puron varressa on jyrkkä ja mutkainen. Ja kuinkahan monennen sadannen kerran sanoin varmasti ääneen: "Tänne on tultava joskus keväällä." Voin kuvitella puron olevan komea ja runsasvetinen huhti-toukokuussa.

Mäen päällä polku ylittää Haukkalammentien ja tekee vielä pienen lenkin sen eteläpuolella. Viimeinen eli 14. kohdetaulu, aiheenaan lahopuu, on vain parinkymmenen metrin päässä ensimmäisestä parkkipaikasta.

Minun kierrokseni päättyi siis ensimmäiselle parkkipaikalle. Kävelyä kertyi ihan hieman yli kaksi kilometriä ja aikaa käytin kolme varttia. En pitänyt evästaukoa. Enkä tavannut ainuttakaan kävelijää Nahkiaispolulla. Molemmilla parkkipaikoilla oli kyllä kymmenkunta autoa ja lisää oli varmaan tulossa - juttelin nimittäin hetken myös yösuunnistuskilpailujen toimitsijan kanssa, täällä oli juuri alkamassa aluemestaruuskilpailut. Kerkesin alta pois.

Reitti on keskivaativan ja vaativan rajalla, sanoisin. Korkeuserot ovat melkoisia ja nousut ja laskut ovat aika jyrkkiä. Korkeimman ja matalimman paikan eroa on noin 50 metriä. Silti reitille kannattaa lähteä ihailemaan maisemia ja lukemaan mielenkiintoisia kohdetauluja. Koska reitti ei ole valtavan pitkä, niin perheen nuorimmatkin jaksavat toivottavasti lähteä mukaan. Luukkujen availu voi olla heille hauska kokemus. Minullekin oli.

Sijainti: N=6688504.368, E=362846.126 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.309677, GEO:lon=24.517495

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Punarinnankierros
Korpinkierros
Takalan polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

P.S. Hyväntuulinen Luontopolkumies piti myös reitin kelopuita pystyssä