Takalan polku Nuuksion kansallispuistossa

Päivämäärä: 15.4.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 289
Reitin pituus: 1,5 km (yhteen suuntaan)
Kohokohdat: Mukava metsäpolku, Myllypuron maisemat
Parkkipaikka: Kattilan pysäköintipaikat, noin 30 paikkaa. Osoite Kattilantie 424, Vihti. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Huhtikuisella retkellä oli vielä lunta, joten vaikea sanoa kesän olosuhteista. Veikkaan, että reitti on kuljettavissa melkeinpä millä jalkineilla vain.
Keskivaikea reitti
Yksi tulipaikka

Kevät 2022 tuntui olevan pahasti myöhässä. Pääsiäisen kieppeillä teki jo kovasti mieli aloittaa luontopolkukausi. Tutkailin nettiä, karttoja ja listojani ja totesin, että Takalan polku voisi olla hyvä kauden aloitus. Lyhyehkö reitti paikassa, jossa varmasti kävellään myös talvisin, joten polku olisi luultavasti auki. Lähdin ajelemaan Nuuksiota ja Kattilaa kohti pitkäperjantain aamuna kahdeksan maissa.

Tie ei ollut aivan huippukunnossa - routa oli aiheuttanut vähän vaurioita Kattilantiellä ja säikähdin jo rikkovani auton pohjan matkalla kohti kävelyretkeä. Onneksi pahimmat kuopat olivat vain hiekkatien alkumetreillä, pääsin perille ehjin nahoin ja autoin. Kattilassa on kaksi parkkipaikkaa, tien vieressä on isompi parkkipaikka noin parillekymmenelle autolle. Paikalla oli vain yksi auto ennen minua. Parkkipaikan vieressä on iso infotaulu ja istuskelupaikka. Myös bussin 245A päätepysäkki on aivan vieressä, tänne pääsee kesäisin julkisella liikenteelläkin.


Nuuksion kartasta tarkistin vielä reitin kohti Takalaa.


Luontoon.fi-sivulla mainitaan reitin alkavan Kattilan päärakennuksen vierestä, mutta paikalla olevan kartan mukaan päärakennus on yksityisaluetta. En ollut ihan varma, kumpi tieto on oikea, joten valitsin vaihtoehtoisen reitin ja kävelin toiselle parkkipaikalle (noin 50 metriä Kattilantiestä) ja lähdin matkaan sieltä. Tämä parkkipaikka oli vielä lumen alla ja aivan tyhjä. Sen takareunasta löysin kuitenkin reittiopasteita. Takalan laavua tässä ei mainita, mutta suunta kohti Salmea on toki oikea.


Reitti on merkitty oranssipohjaisella mustalla viivalla.

Heti ensimmäisen mäen päällä kuuntelin keväisiä ääniä - peipot laulelivat ympärilläni joka puolella. Mutta mikä oli se toinen lintu, joka lauleli lyhyttä ylös ja alas menevää säettään. Piti tarkistaa lintujen äänet tuntevalla puhelinsovelluksella. Rautiainen. Tarkistin pariin kertaan ja sovellus tuntui olevan asiasta vakuuttunut. Minun on myönnettävä, että en ole rautiaista koskaan bongannut - enkä bongannut nytkään, ääni kuului pitkän aikaa, mutta lintua en vielä nähnyt.

Alkumatkalla on pari tien ylitystä. Ensimmäisen tien kohdalla katselin hetken, miksi polku ei jatku tien toisella puolella. Syy taisi olla siinä, että talvinen polun linjaus ei tullut tielle ihan samasta kohtaa kuin kesällä. Polku jatkui muutaman kymmenen metrin päässä tien toisella puolella. Kuvasta voi nähdä, että polkua voi olla hieman hankala erottaa lumen päällä. Onneksi reittimerkintöjä oli runsaasti, samoin jalanjälkiä.


Toinen tien ylitys. Tässä Takala mainitaan myös opasteissa, matkaa jäljellä vajaa kilometri.


Aurinko pilkisteli pilvien takaa. Taipuneet puut muodostivat hauskoja portteja, joita kulkijan piti alittaa.

Muutama sata metriä matkaa Takalaan. Polku laskeutui purolaaksoon. Reitti oli alamäessä kieltämättä jäinen, mutta kävelin polun ulkopuolella, jossa hanki kantoi mukavasti. Tätä kirjoittessa etsin purolle nimen, se näkyy olevan Myllypuro. Se ylitetään pientä siltaa pitkin. Seisahduin hetkeksi ihailemaan puroa ja sen keväistä solinaa.


Puron toisella puolella oli pari puunrunkoa, joita joku metsän elävä oli kuorinut. Puut taisivat olla haapoja, koska haavankeltajäkälä oli jäänyt syömättä.


Heti puron ylityksen jälkeen oli tarjolla myös pieni taukopaikka. Seuraavan parinsadan metrin aikana reitillä oli itse asiassa kaksikin penkkiä. Hyödynsin tätä penkkiä paluumatkallani ja vietin kahvitauon tässä Myllypuron tuntumassa, puron solinaa kuunnellen.


Reipas nousu ja saavutaan Takalaan. Se on ollut aikoinaan Salmen kartanoon liittyvä takimmainen mäkitupa-alue. Paikalla on ollut pari rakennusta, mutta ne on purettu 1960-luvulla, kun Helsingin kaupunki osti maat ulkoilualueeksi. Kesällä tilan olemassaolon voi huomata ainakin paikalla sinnittelevistä koristepensaista.


Takalassa on pöytiä ja penkkejä, laavu ja ilmeisesti myös tulipaikka. Laavun vieressä oli kaksi telttaa, joten en halunnut mennä häiritsemään telttailijoiden aamuhetkeä ja katsomaan lähemmin paikan varustelua. Teenpä sen joskus toiste! Olen kuitenkin muistavinani tätä kirjoittaessani, että olisin nähnyt savua ja jonkun retkeilijän tulipaikalla. Salmeen jatkuva polku ei kulje aivan laavun vierestä. Itse olisin voinut jatkaa matka vielä Salmen ulkoilualuetta kohti, mutta polun jäisyys sai minut kääntymään kohta takaisin kohti Kattilaa.


Laskeuduin taas purolaaksoon. Otin selfien puron laidalla ja seisoskelin siinä vielä kotvasen.


Paluumatka Kattilan sujui rattoisasti. Otin vielä kuvan tien ylitystä enteilevästä liikennemerkistä polun laidalla. Vasemmalla taitaa näkyä myös pömpeli, joka laskee täällä kulkevat retkeilijät.


Palasin Kattilan parkkipaikalle. Matkaa siis edestakaisin virallisesti noin kolmisen kilometriä, mielestäni ensimmäiseltä parkkipaikalta melkein kolme ja puoli. Aikaa käytin noin puolitoista tuntia. Muita kävelijöitä ei vielä reitilleni sattunut. Reitti ei kesällä ole kovin vaativa, puronotkon laskut ja nousut eivät varmasti kuivalla säällä ole hankalia. Mukava pienen metsäkävelyn reitti!

Luontopolkumiehen muut reitit Nuuksiossa:
Punarinnankierros
Korpinkierros
Klassarinkierros
Kaarniaispolku