Nuuksion Punarinnankierros Espoossa

Päivämäärä: 15.7.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 70

Reitin pituus: 2,5 km

Kohokohdat: Nuuksion mukavat kävelyreitit ja lammet

Opasteet ja kyltit: Erinomaiset

Parkkipaikka: Haukkalammentiellä. Paljon paikkoja.

Varusteet/jalkineet: Todella kuiva ja hyvin hoidettu reitti. Kävelin lenkkikengillä ja pärjäsin hienosti.

Vaikka asun pääkaupunkiseudulla ja liikun paljon luonnossa, olen kävellyt melko vähän Nuuksiossa. Olen pitänyt sitä vähän ruuhkaisena ja yliarvostettuna. Kävelyreittejä löytyy paljon ja välillä ihmetyttää, miksi joillain reiteillä on porukkaa ruuhkaksi asti ja jossain saa kävellä kilometrikaupalla ihan omassa rauhassa. Nuuksion paras puoli on tietysti se, että täällä on perusasiat kunnossa - on kilometreittäin hyvin hoidettuja ja merkittyjä reittejä, hyvät parkkipaikat, runsaasti taukopaikkoja ja mukavat lampien täplittämät maisemat.

Nyt olin Nuuksion vieressä heinäkuisena maanantai-iltana suunnistamassa ja ajattelin, että jos jalat jaksaa, niin käväisen vielä kävelemässä lyhyen reitin Nuuksion Haukkalammella. Ja jaksoihan ne - saavuin Haukkalammentien parkkipaikalle noin klo 20 ja valitsin reitiksi Punarinnankierroksen, jonka ajattelin käveleväni noin tunnissa. Matkaksi ilmoitetaan luontoon.fi -sivulla kaksi kilometriä, mutta parkkipaikan kartassa taas 2,4 km.

Parkkipaikalla on tilaa varmasti 50 autolle. Parkkipaikka jatkuu vielä alla olevan kuvan oikeasta reunasta toisena samanlaisena aukiona. Retkeilijöitä näytti olevan liikenteessä, ainakin autojen määrästä päätellen. Tosin heti täytyy sanoa, että sain kyllä kävellä yli puolet reitistä näkemättä ketään.

Lähtöpisteessä voi valita useista reitistä omansa. Punarinnankierros on merkitty punaisilla vinoneliöillä.


Ensimmäiset 500 metriä kävellään vaihtelevassa maastossa. Nousua ja laskua. Synkempää ja vähän valoisampaa metsää. Reitti on leveä ja helppokulkuinen. Heinäkuisena iltana täällä oli kovin hiljaista, ainoa ääni oli sepelkyyhkyn huhuilu.


Viidensadan metrin kohdalla on risteys, jossa polku muuttuu hieman erilaiseksi. Polku on vähän kapeampi ja sitä on sorastettu, jotta siinä olisi helpompi kävellä. Maisema on valoisaa mäntymetsää ja sitä hallitsevat myös kivenmurikat, joita tänne on "ripoteltu" melkoisesti.

Polun laidalla oli tasainen kivi ja hauskasti kaartuva mänty. Täydellinen paikka luontopolkumies-selfielle, kamera kiven päälle ja mies männyn juurelle.

Hieman alle kilometri kävelty. Saavutaan Valklammen rantaan. Pienessä kesäsateessakin lampi oli kuvauksellisen kaunis.

Polku kulkee lammen rannassa parinsadan metrin matkan.

Valklammen länsipäässä on tämän reitin ainoa pitkospuuetappi. Hyvin lyhyt sellainen, toki. Pitkospuut ovat superhyvässä kunnossa.

Reitin varrella ei juurikaan ole kukkaloistoa, siksi tämä Valklammen länsipään lummelammikko näytti erityisen upealta. 

Valklammen jälkeen noustaan 15 metriä korkeammalle kalliolle ja melkein saman tien taas alas seuraavan lammen, Mustalammen rantaan. Mustalammen rannassa on runsaasti "palveluita", on vessaa, keittokatosta, puuliiteriä, kattamatonta tulipaikkaa ja pöytiä ja penkkejä. Jos olin tähän asti saanut kävellä yksinäisyydessä, niin Mustalammellapa olikin porukkaa. Telttoja oli useita ja keittokatoksella puuhailtiin iltaruokaa. Teltoistakin kuului iloista puheensorinaa ja lasten ääniä.

Puuliiterin vieressä on infotaulu, jossa on todella selkeä Mustalammen kartta. 

Tästä reitti lähtee sitä - ainakin minulle - kaikkein tutuinta reittiä kohti Haukkalampea. Mustalammelta eteenpäin puissa on kolmen värisiä merkkejä, myös Haukankierros ja Korpinkierros kulkevat tätä samaista leveää polkua.

Haukkalammella voi pysähtyä vaikkapa kahville luontotuvan aukioloaikoina (kesällä joka päivä 10-18). Vieressä on myös tilaussauna. Parhaiten tietoa saat Natura Vivan sivuilta.

Haukkalammella on komea laituri ja vuokrattavana taitaa olla niin veneitä, kanootteja kuin sup-lautojakin.

Vielä parisataa metriä leveätä polkua kohti pysäköintialuetta. Juuri kun olin miettinyt, että jokaisella luontopolulla pitäisi olla myös kukkaniitty, niin tässä polun varrella sentään kasvoi vuohenputkea ja mesiangervoa. 

Kävelyyni meni aikaa noin 50 minuuttia, tosin tällä kertaa en pitänyt evästaukoja. Reitin pituudeksi mittasin noin 2,4 km. Tänä heinäkuisena iltana kävelijöitä tällä reitillä oli aika vähän, ainoat kävelijät tulivat vastaan Haukkalammen kieppeillä. Nuuksiossa sinänsä oli varmasti paljon retkeilijöitä liikkeellä ja Mustalammen telttalähiö siitä hyvin kertoikin. Istuskelupaikkoja löytyy kaikkien lampien rannoilta, tosin Valklammella oli vain yksi matala puupenkki.

Nuuksio-kärpänen puraisi. Taidan kesän mittaan kävellä vielä muutkin Haukkalammelta lähtevät kierrokset. Ja huom! Tänne pääsee kätevästi myös julkisilla kulkuneuvoilla, omaa autoa ei välttämättä tarvitse!