Siuntion kirkonkylän kulttuuripolku

Päivämäärä: 2.10.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 373
Reitin pituus: 2,8 km
Kohokohdat: Krejansberget muinaishautoineen ja näköaloineen, Skällbergetin linnavuori, Pyhän Pietarin kirkko
Parkkipaikka: Kirkon ja hautausmaan vieressä, osoite noin Suitiantie 35. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtalaiset. Tieosuuksilla ei merkintöjä. Jonkinlainen reittikartta tarpeen.
Varusteet/jalkineet: Kohtuujyrkkiä nousuja, joissa hyväpohjaiset kengät hyödyksi. Muuten ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Kuten Siuntion Kylpylän luontoliikuntapuistonkin reitit, löysin myös Siuntion kirkonkylän kulttuuripolun Raija Hentmanin Uusi Etelä-Suomen Retkeilyopas 1 -kirjasta. Kaiken lisäksi se oli ihan Siuntion Kylpylän lähistöllä, välimatkaa kahden kävelyn lähtöpaikkojen välillä lienee alle kaksi kilometriä. Kirjassa mainitaan, että Siuntion kirkon kohdalla on parkkipaikka - siitä rohkenen olla eri mieltä. Kirkon eteen voi ajaa, mutta liikennemerkin mukaan vain huoltoajoa. Tein u-käännöksen ja palasin hautausmaan parkkipaikalle, josta kirkon eteen lienee parisataa metriä.

Mistä polku sitten alkaa? Etsin polun aloituspistettä jonkin aikaa. Kirkon luona ei ole opastaulua reitistä eikä minkäänlaisia viittoja polun aloituspisteestä. Kirjassa olevan kartan mukaan se on jotakuinkin kirkon kohdalla. Lopulta se löytyi. Aloitetaan opastus näin päin. Pyhän Pietarin kirkko on rakennettu 1400-luvulla, tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä. Kirkossa voi nähdä Pyhän Pietarin taivaan valtakunnan avaimineen kolmessakin paikassa, kattoholvissa ja kahdessa saarnatuolissa. Onpa avain otettu Siuntion vaakunaankin!

Jos tässä kohdassa kääntyy ympäri ja ylittää tien, niin ollaan aika lähellä polun aloituspistettä. Se on suurinpiirtein kirkon pihaan menevän tien ja ajokielto-liikennemerkin kohdalla. Alla olevasta kuvasta polkua on vaikea havaita, mutta kyllä se siinä jotenkuten näkyi. Läksin kokeilemaan, olisiko tämä oikea polku.

Eiköhän. Polku lähtee nousemaan rinnettä. Muutaman metrin jälkeen näin jo ensimmäisen Skällberget-kyltin.

Ja parinkymmenen metrin päässä on ensimmäinen sinikeltapunainen tolppa, joilla reitti tuntuu olevan merkitty metsäosuuksilla.

Tolpan kohdalla olikin polkujen risteys. Vasemmalle vai oikealle? Suoraan ei päässyt, vastassa oli kallioseinämä. Katselin taas Raija Hetmanin kirjan karttaa (kyllä, raahasin kirjaa mukana, kun muutakaan karttaa ei ollut tarjolla) ja totesin, että Skällbergetin laelle kuljetaan ilmeisesti vasemmalle kääntyvän polun kautta. Sen jälkeen todennäköisesti palattaisiin tähän samaan risteykseen ja jatkettaisiin toista haaraa.

Kirjan karttaan oli merkitty portaat. Ne löytyivät heti seuraavan mutkan takaa.

Portaiden yläpäässä oli myös infotaulu, joka kertoo Skällbergetistä. Linnavuorelle on rakennettu rautakauden loppupuolella (800-1150 jaa.) kaksi vallia estämään vihollisen pääsyä vuorelle. Todennäköisesti täällä ei ole ollut pysyviä rakennuksia.

Kalliolla on melko tasainen laki. Tasaista aluetta lienee (oma arvioni) noin 30-40 metriä x 10 metriä. Hienoin paikka on kallion laen pohjoispää, jonne tämä pistoreitti päättyy.

Aika korkealla ollaan, kirkon katon korkeudella. Kirkon etuseinät ja katto näkyvät hieman puuston läpi keskellä kuvaa. Paikalla oli nuori mies kuulokkeet korvilla. Nappasin pari kuvaa ja jätin hänet omaan rauhaansa. Toiseen suuntaan voi ihailla Kirkkojoen (Kyrkån) laaksoa, mutta sinne on paljon parempi näkymä Krejansbergetiltä. Joka muuten siintää jo kuvassa puiden takana ylävasemmalla. Sinne seuraavaksi!

Ensin kuitenkin laskeutuminen Skällbergetiltä alas. Korkea kallioseinämä (jonka päällä kallion laki ja tasainen alue siis on) jää polun vasemmalle puolelle.

Pian laskeudutaan hyvin tiheään nuoreen lehtimetsään. joka näyttää kasvavan ennen kaikkea vaahteraa. Skällbergetistä kertova taulu löytyi täältä pohjoisrinteeltäkin, sisältö sama kuin portaiden luona.

Tieosuus. Reitillä ei ole opasteita, joten on tiedettävä mihin seuraavaksi kävellään. Kartan mukaan on helppo suunnistaa Linnavuorentieltä Kirkkotielle, Suitiantielle ja Pappilantielle.

Vielä yksi risteys, kurvi kohti Siuntion kotiseutumuseota. Tiellä ei ole nimeä, mutta se kääntyy Pappilantieltä vasemmalle heti ensimmäisen mutkan jälkeen. Kotiseutumuseolle on jo melkoisen mukava nousu. Laiskempi tulisi ehkä tänne autolla. Kotiseutumuseon pihastakin voi lähteä kävelemään Krejansbergetin huipulle. Vuoresta kertova kyltti näkyy museon rakennusten takakulmalla (ylärinteessä).

Kyltti kannattaa lukea. Krejansbergetillä kerrotaan olevan viisi muinaishautaa, joista neljä kukkulan länsireunalla lähekkäin - yksi on noin 300 metriä koilliseen. Suurimman kiviröykkiön kerrotaan olevan 20 x 25 metriä kooltaan. Röykkiöt on tutkittu, löydöt ovat olleet vähäisiä. Ei olla varmoja siitä, onko haudat ryöstetty jo ennen niiden tutkimista. Röykkiöissä on keskellä kraatereita, jotka saattavat johtua niiden kaivelusta tai niiden sisällä olleiden puisten hautakammioiden romahtamisesta. Kohta päästään paikalle. Ensin jyrkähkö nousu mäen laelle.

Mäellä sinikeltapunaisia tolppia tuntui menevän useampaan suuntaan. Lähdin kuitenkin suunnistamaan länsireunalle komean vänkyrämännyn suuntaan.

Ensimmäinen hautaröykkiö (joka luultavasti on se isoin) alkoikin näkyä hetimiten. Matkaa museolta ei ole varmasti enempää kuin 300 metriä.

Muinaishauta on merkitty kyltillä. Sen kerrotaan olevan siis pronssikautinen ja ajalta noin 1500-500 eaa. Laki suojelee muinaisjäännöksiä, niitä ei tule kaivaa tai peittää tai muutenkaan kajota niihin. Sen verran uskaltauduin reunalle, että kurkkasin kraateria röykkiön keskellä ja otin kuvan, jossa olen kivikon alareunalla (blogin pääkuva).

Haudan vieressä on kallio, josta voi ihailla hienoa maisemaa kohti Kirkkojoen laaksoa. Skällberget jää kuvan vasempaan laitaan, männyn taakse, mutta Linnavuorentie ja Kirkkotie (joita olin hetki sitten kävellyt) näkyvät aika lailla kuvan keskellä.

Pari muuta hautaröykkiötä on hyvin lähellä tätä ensimmäistä. Kävin vielä niiden luona ja kurkkasin maisemaa pohjoiseen päin, mutta en lähtenyt etsimään koillisen suunnassa olevaa erillistä röykkiötä. Se saa jäädä ensi kertaan. Reittimerkinnät loppuivat ensimmäiselle haudalle.

Palailin reittitolppien luokse. Mäelle noustessani tuntui, että tässä voisi olla reititys toiseen suuntaan, mutta en löytänyt värillisiä tolppia lisää. Polkuja risteilee sen verran paljon, että tarkistin vielä Retkeilyoppaan kartan - kyllä, täältä tulisi kulkea samaa reittiä takaisin. Palailin kotiseutumuseolle ja kävelin teitä pitkin suoraan takaisin kirkon ohi parkkipaikalle.

Naps, mittauslaitteet pois päältä. Kävelyä noin 2,8 km, aikaa siihen meni noin tunti. En pitänyt evästaukoa. Täällä ei ollut ruuhkaisaa, Skällbergetin laella musiikkia kuunnelleen nuoren miehen lisäksi tapasin neljän hengen perheen noustessani Krejansbergetin jyrkkää polkua pitkin.

Reitillä on siis pari jyrkähköä nousua. Krejansbergetillä ollaan yli 60 metriä korkeammalla kuin Kirkkojoen ylityksen tietämillä. Sen verran sain lämpöä nousussa, että heitin takin pois kotiseutumuseon kieppeillä. Kovin hankalia paikkoja ei kuitenkaan ole, polut ovat hyväkuntoisia.

Vielä loppukaneetti: polku on tosiaan erinomaisen mukava ja mielenkiintoinen, mutta jonkinlainen kartta olisi tarpeen, sitä ei valitettavasti netistä saa. Innostuin tekemään kuvan kävelemästäni reitistä QGIS-ohjelmalla, tästä saattaisi olla jollekulle apua.

Toivottavasti näillä ohjeilla innostut kiertämään reitin - tai käväise edes Krejansbergetin muinaishaudoilla, paikka on todellakin hieno. Tässä vielä linkki Retkipaikan Antin kirjoittamaan blogitekstiin Krejansbergetistä.

Polun aloitus kartalla.
Sijainti: N=6674330.771, E=344865.216 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.176351, GEO:lon=24.203269

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Siuntion kylpylän luontoliikuntapuisto
Kotokierros, Meiko
Meikonkierros
Pähkinäniemen luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle