Repovuoren luontopolku Lemillä

Päivämäärä: 31.5.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 313
Reitin pituus: 4,3 km
Kohokohdat: Repovuoren louhikot ja mukavat metsä- ja peltomaisemat.
Parkkipaikka: Salmentien alkupäässä. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset
Varusteet/jalkineet: Reitillä oli mutaisia ja kosteita paikkoja, joten kumisaappaat tai kuraa kestävät jalkineet ehkä suositeltavat.
Keskivaativa reitti
Tulipaikka lähtöpaikalla

Toukokuun viimeinen päivä, matka vei kohti pääkaupunkiseutua. Päätin ottaa matkan varrelle yhden kävelyn ja valitsin paikkakunnaksi Lemin, jossa en ole aiemmin kävellyt yhtään reittiä. Repovuoren luontopolku tuntui sopivan mittaiselta ja kiinnostavalta. Ajelin siis valtatietä 13 kohti Huttulan kylää ja Salmentietä, jossa tiesin lähtöpaikan sijaitsevan. Salmentien oikealla puolella on liikunta-alue, jonka laidassa on melkoinen valikoima erilaisia opasteita. Vanhan kilometritolpan näköisissä opasteissa kerrotaan kylän nimi ja palvelut (laavu ja kota), infotaulussa oli tietoa metallinkeräyksestä ja retkipaikan säännöt sekä jonkinlainen maastokartta, josta itse luontopolkujen reittejä ei voinut oikein tarkastella.

Luontopolkua kohti johdattelee hauska puinen kyltti.

Ja metsän laidassa vielä pari "kilometritolppaa", jossa molempien luontopolkujen nimet ja pituudet.

Molemmat luontopolut kulkevat noin kilometrin samaa matkaa. Alkumatka kuljetaan kuusikossa, jossa voi ihmetellä esimerkiksi tätä hauskaa havumajaa.

Ihan ensimmäisellä sadalla metrillä en nähnyt minkäänlaista opastetta, mutta kohta havumajan jälkeen oli polkujen risteys, jossa sinivalkoinen kyltti osoitti 90 asteen mutkan vasemmalle. Myös sinivalkopäisiä tolppia oli reittimerkintöinä. Seurasin reittikarttaa hetkittäin outdooractive-sivustolta - tässä kohdassa tarkistin vielä kartasta, että tämä oli varmasti oikea suunta.

Reitin varrelle on tuotu muutama kehystetty luontojuliste, joita eräs metsäyhtiö on tuottanut. Ne olivat melko kuluneita ja huonokuntoisia. Ensimmäinen juliste esitteli metsiemme kovakuoriaisia.

Luontopolku ylittää Salmentien ja jatkaa matkaa nuoressa metsässä, jossa huomattavaa oli siirtolohkareiden määrä. Tässäkin kuvassa ohitetaan juuri isoa kivenmurikkaa.

Kilometri kävelyä takana, reitti nousee mutkitellen kohti ensimmäistä hieman korkeampaa mäkeä, Nuoramäkeä. Sinne noustaan nimeen sopivasti köyden avulla. Nuoramäen huipulla on jonkinlainen vanha infotaulu, josta ei saa juurikaan selvää (metsälain kymppipykälästä on jotain tekstiä - se suojelee arvokkaita luontotyyppejä) ja hauska risteyskyltti, jossa eroavien luontopolkujen symboleina ovat kettu ja vuoret sekä tuulimylly. Risteyskylttiä voit ihailla blogin pääkuvana!

Jatkoin siis Repovuorta kohti. Nuoramäeltä laskeudutaan taas sympaattiseen mustikkametsään.

Reilut puolitoista kilometriä takana. Reitti kulkee nyt pitkän matkaa sähkölinjan alla, ylittää Salmentien uudestaan ja kulkee hetken matkaa hienoissa peltomaisemissa.

Paluu pellolta metsään. Vastaan tulee Repovuoren kyltti. Mitäköhän on odotettavissa?

Tätä. Reitti lähestyy melkoisen vaikuttavia, jyrkkiä kallioseinämiä. Niissä on monenlaisia uurteita ja koloja.

Toinen seinämä on haljennut keskeltä kahtia. Muitakin jännittäviä luolamaisia halkeamia ja erikoisia kivenlohkareita oli siellä täällä. Luontopolku kulki jonkin aikaa kallioiden alla ja näillä tienoin oli myös penkki rinteessä. Istahdin hetkeksi eväsleivälle - ja mietin, nouseeko reitti vielä mäen päällekin.

Kyllä nousi. Reitti lähti nyt jyrkkään nousuun. Yhtäkkiä kalliokolossa oli joku hahmo, säikähdin. Kaksikin silmäparia seurasi nousuani kohti Repovuoren huippua.

Mäki ei ole erityisen korkea. Nousussa on muutama askelma, jossa lyhytjalkaisen piti venyä äärimmilleen, muuten nousu ei ollut raskas. Mäen päällä odottaa pari penkkiä lisää. Ensimmäinen on risteyksessä, jossa voi jatkaa matkaa tai käväistä vielä näköalapaikalla.

Näköalapaikka on ensimmäisen kuvaamani kalliojyrkänteen päällä. Täälläkin on penkki, josta voi ihailla maisemaa. Se on tosin melko rajoitettu näkymä kohti peltoja ja sähkölinjaa.

Istahdin kuitenkin vielä hetkeksi penkin taakse kivelle, joka oli vielä vähän korkeammalla.

Repovuorelta lähdetään kauemmaksi kohti itää. Laskeutuminen vuorelta sujuu melko mutaisissa merkeissä, kun polkua on käytetty myös metsäkoneen reittinä. Itäinen puoli on kuitenkin loivaa ja metsäistä, täällä ei tarvitse loikkia kivillä ja kallioilla.

Metsänhakkuu on aiheuttanut myös tällaisen häiriötekijän. Reittimerkinnät katosivat valtavan (luultavasti suurimman koskaan näkemäni) energiapuukasan kohdalla. Hetken miettimisen jälkeen kävelin puukasan toiselle puolelle tielle ja löysin sieltä reittiopasteita. Tässä on myös nuoli, jossa lukee "Leävälähe". Viitannee lähteeseen, joka sijaitsee jossain lähistöllä - en lähtenyt sitä etsimään.

Takana oli kolme käveltyä kilometriä. Seuraava kilometri on hauskan vaihtelevaa - tieosuus, polku hakkuuaukean yli, metsäpolku, pellonlaitaa. Yritin kävellä aivan pellon laidassa, jotten turmelisi mitään nousevaa kasvustoa. Tässäkin oli melkoisen kosteaa ja multaista, pyhäkengillä ei kannata lähteä matkaan.

Pelto-osuuden jälkeen loppumatka kulkee mukavaa hiekkatietä pitkin. Reitti ei käy kertaakaan asutusten lähellä, tässä kuljetaan vain vanhan ladon tai aitan ohi. Metsäyhtiön julkaisema sudenkorento-aiheinen taulu on aikoinaan laitettu aitan seinään.

Kierros päättyi ja päätin vielä kurkata kotaa ja laavua ennen matkan jatkamista. Kota oli lukittu, mutta laavu olisi ollut käytössä - minä olin kuitenkin nauttinut evääni Repovuoren penkillä.

Minun mittaukseni mukaan Repovuoren luontopolku oli noin neljän ja puolen kilometrin mittainen - on kuitenkin myönnettävä, että otin aika monta harha-askelta energiapuukasan luona. Uskon, että oikea mitta on hieman yli 4 kilometriä. Aikaa käytin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia. En tavannut ainuttakaan ihmistä reitin varrella.

Reitti on siis kohtuullisen haastava - mutta vain parissa kohdassa. Korkeuseroa on noin nelisenkymmentä metriä, tosin ainoastaan Repovuorelle nousu on jyrkkä, muuten mäet ovat kuitenkin loivapiirteisiä. Hyväjalkaiselle kulkijalle Repovuori tarjoaa hienoja kallionkoloja ja kivikkoja, joita on mukava tarkastella lähempää. Muista olla varovainen!

Minulle reitti oli positiivinen yllätys. Se oli mukavan monipuolinen ja lisäksi Repovuori yllätti rosoisuudellaan. Kuutostieltä tänne on hieman alle 20 kilometriä, piipahdus Huttulaan ja reitin kierto on parin tunnin poikkeama. Voin suositella!

Sijainti: N=6777496.988, E=544897.204 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.1287961, GEO:lon=27.8367182

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Säänjärven retkipolku
Parkinmäen luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle