Pytkyn pyrähdys Syötteen kansallispuistossa Pudasjärvellä
Päivämäärä: 20.6.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 328
Reitin pituus: 11 km (Kellarilammen pysäköintipaikalta ympyräreitille ja takaisin Kellarilammelle)
Kohokohdat: Harjut, suot, lammet, mukavat metsäpolut, hyvät taukopaikat
Parkkipaikka: Kaksi tilavaa parkkipaikkaa, Kellarilammella ja Lauttalammella. Kellarilammen parkkipaikka (Rytinkisalmentie 1834) kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Reitti oli suomaisemistaan huolimatta jopa yllättävän kuiva. Kesällä ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Kolme tulipaikkaa
Ajelimme Kellarilammen pysäköintipaikalle, jota ainakin luontoon.fi-sivulta löydetty kartta tarjoaa ensisijaiseksi lähtöpaikaksi (tämä perustuu vain pdf-tiedostossa olevaan reitin korkeuskäyrään, jossa Kellarilammen P-paikka on aloituskohde). Pysäköintipaikka on tilava ja meitä ennen paikalle oli saapunut vain yksi auto, sekin osoittautui Kellarilammella korjaustöitä tehneiden Metsähallituksen työntekijöiden autoksi. Parkkipaikan laidalla on useampikin opastaulu. Kuten Riisitunturillakin, täälläkin oli hyvä opaste tarjolla olevista päiväreiteistä. Syötteen kansallispuiston reiteistä Ahmankierros ja Rytivaaran kierros jäivät seuraavaan kertaan.
Reitti- ja välimatkakyltti kertoo Pytkyn pyrähdyksen pituudeksi 9 km. Mielestäni kierroksen pituudeksi tuli huomattavasti enemmän - ainakin täältä parkkipaikalta lähdettynä. Pelkkä ympyräreittikin oli mielestäni noin kymmenisen kilometriä.
Reittien aloituspisteessä on vielä kätevä Syötteen kesäreittien kartta.
Kuvasin tänään käveltävän reitin kartasta. Kävelyreitti on merkitty keltaisella. Melkein samalle reitille on merkitty myös pinkin värinen maastopyöräilyreitti, se kulkee kuitenkin Lauttalammen tienoilla (reitin lounaiskulmilla) eri reittiä hetken matkaa.
Sitten matkaan. Ensimmäiset metrit kuljetaan leveällä hiekkapolulla. Keltaiset ja pinkit reittimerkinnät ovat selkeitä ja niitä on riittävästi. Kävelijä seuraa siis keltaisia merkkejä.
Kellarilammen laavu on komea. Pidimme laavujen tyylistä vinoine hirsineen ja riukukattoineen.
Hieno laavu vielä toisesta kuvakulmasta. Emme malttaneet vielä pysähtyä tauolle. Kuvassa näkyvä reppukin kuulunee paikalla kattohommia tehneille Metsähallituksen miehille. Uusivat puuvajan kattoa parinkymmenen metrin päässä laavusta.
Kellarilammen laavun jälkeen päästään sitten varsinaiselle ympyräreitille. Tässä Pytkyn pyrähdys on merkitty molempiin suuntiin - valitsimme kuitenkin suunnan vastapäivään (eli oikealle). Suunnan valinta liittyi taukopaikkojen sijaintiin, näin taukopaikat osuisivat enemmän kävelyn loppupuolelle.
Kierros alkaa reippaalla nousulla Pytkynharjun päälle. Vasemmalla siintävän Hanhilammen rantaan ei tämä pyrähdys kulje, matka jatkuu harjua pitkin kohti Riihisuota.
Harjuosuutta ja saman tyyppistä kangasmaastoa on tässä noin kilometrin verran. Hetken aikaa reitillä on myös sinisiä merkintöjä. Niiden pitäisi liittyä tässä kulkevaan UKK-reittiin. Tätä kirjoittaessani tarkistin reittikartan, siinä UKK-reitti ei kulje täällä Pytkyn Pyrähdyksen maastoissa. Ehkäpä reitissä on tapahtunut muutoksia.
Saavuimme Riihisuolle noin kolmen kilometrin kävelyn jälkeen. Tämäpä oli meille lintubongauksesta viime aikoina innostuneille todella mieluisa kohde. Pysähdyimme katselemaan ja kuuntelemaan lintuja. Näimme vieressä olevassa lammikossa kahlailevan liron (ensimmäinen varma tunnistus minulle ikinä, lintu vieläpä reagoi netistä soittamaani liron ääneen), kuulimme valkoviklon laulua ja kohta bongasimme myös keltavästäräkin. Kaiken huipuksi pitkospuiden loppumetreillä kuului pientä ja heleää sirkutusta metsänreunasta. Lintusovellus puhelimessa tunnisti äänet pohjansirkuksi, ja sekin oli minulle uusi laji. Pystyimme näkemään pohjansirkkuparven kiikarilla, ja näimme niitä vielä toisen kerran lähempänä Riihituvan taukopaikkaa. Mukava kokemus.
Riihisuon jälkeen alkoi noin kilometrin mittainen metsäosuus. Hieman yli neljä kilometriä takana. Polku kulkee tässä metsäkannaksella suoalueiden välissä.
Suolla oli kyltti. Halusin mennä sitä kurkkaamaan, ihmettelin sen sijaintia keskellä suota. Olisikohan tämä kyltti esimerkiksi talvisen hiihtoladun varressa? Joka tapauksessa taukopaikka oli jo lähellä!
Riihituvan päivätupa sijaitsee mäellä suon laidassa. Tarjolla on myös puusee ja kotakeittiö. Istahdimme tuvan rappusille juomaan kahvia ja nauttimaan eväsleipiä.
Matka jatkui. Seuraa melko pitkä, kolmen kilometrin metsäosuus. Vaikka alkumatkan (ja loppumatkan) nousut harjuille tuntuivat melkoisilta, täällä ollaan kuitenkin reitin korkeimmalla kohdalla. Lauttaharjulla noustaan noin viisikymmentä metriä korkeammalle kuin lähtöpaikka Kellarilammella.
Seitsemän kilometriä takana, reitti kiepaisee aivan Pärjänjoentien laidassa. Lauttalammelle, reitin viimeiselle taukopaikalle, on vielä reilu kilometri matkaa.
Kilometri kuivan kankaan maisemia. Nyt saavutaan Lauttalammen pohjoisrannalle. Taukopaikka laitureineen ja laavuineen on järven eteläpuolella.
Pieni kierros järven länsipään lahukassa (se on savoa ja tarkoittaa pientä lahtea), sitten Pytkyn pyrähdys saapuu Lauttalammen laavulle. Meillä oli ohjelmassa makkaran paistoa. Puuta oli mukavasti tarjolla - eikä metsäpalovaroituskaan ollut nyt voimassa.
Päästiin makkaranpaistoon. Pidimme melko pitkän tauon ja nautiskelimme luonnon rauhasta. Vain hyttysten ininä pilasi nautintoa - eikä niitäkään ollut liikaa. Koko viikon reissumme aikana vain Syötteellä ja Torniossa hyttysistä oli jonkin verran haittaa - pohjoisempana niitä tuskin vielä olikaan. Kesäkuun puoliväli on erinomaista aikaa Lapissa ja Pohjois-Suomessa vierailuun.
Laavulta kivutaan portaita pitkin jyrkästi harjun päälle. Ollaan taas samalla harjulla kuin kierroksen alussa - kuvittelisin sitä nimitettävän täällä länsipäässäkin Pytkynharjuksi. Tässä kohdalla kierrosta maastopyöräreitti poikkeaa kävelyreitiltä. Me kuljimme harjua pitkin ja näimme ensimmäisen kerran ympyräreitillä muitakin ihmisiä - nimittäin kaksi maastopyöräilijää ajelemassa harjun alla, Lauttalammen vastarannalla. Kohta tuli vastaan seuraavatkin kulkijat, kaksi ulkoilijaa kävelysauvoineen. Meidän kierroksemme alkoi olla loppupuolella.
Palasimme Kattilalammelle. Keskustelimme hetken Metsähallituksen työntekijöiden kanssa. Kertoivat olevansa menossa seuraavana päivänä pystyttämään Rytivaaralle lammasaitoja ja suosittelivat Rytivaaran kierrosta. Se oli kuitenkin sen verran pitkä (ja lisäksi muutaman kymmenen kilometrin päässä), että päätimme jättää sen seuraavaan kertaan.
Parkkipaikalla tarkistin matkamittauksen, laite näytti melkein 11,5 km. Siinä saattoi olla jonkin verran ylimääräistä - silti uskon kierroksen olleen lähellä yhtätoista kilometriä. Aikaa meni neljä tuntia ja vartti. Reitillä tapasimme tosiaan kaksi ulkoilijaa ja bongasimme kaksi maastopyöräilijää, muuten kuljimme neljä tuntia aika lailla luonnon hiljaisuudessa.
Pidin Pytkyn pyrähdystä helponpuoleisena kävelynä. Reitillä ei ole kivikoita eikä muutakaan kävelyä hidastavaa juuri lainkaan. Harjunousut olivat reitin tiukimmat pätkät, eivät nekään kovin pahoja. Mukava aamupäivän tai iltapäivän retki - taukopaikatkin ripoteltu kätevästi muutaman kilometrin välein reitin varrelle.
Sijainti: N=7273975.311, E=526300.720 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=65.5865096, GEO:lon=27.576537
Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa
Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ölökyn ylitys
Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle
Kommentit
Lähetä kommentti