Mallan polku Kilpisjärvellä (Enontekiöllä)

Päivämäärä: 16.6.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 321
Reitin pituus: 14 km (Koltalahti - Kolmen valtakunnan rajapyykki - Mallan luonnonpuiston parkkipaikka). Lisäksi 2 km kävelyä parkkipaikalta satamaan.
Kohokohdat: Rajapyykki, Kitsiputous ja valloittavat tunturi- ja järvimaisemat
Parkkipaikka: Mallan luonnonpuiston parkkipaikka, M/S Malla-laivan satama tai Kilpisjärven retkeilykeskus. Luonnonpuiston parkkipaikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Varaudu kivikkoiseen reittiin ja siihen, että alkukesällä on kuraista. Joet joutuu ylittämään kahlaamalla tai pitkillä loikilla. Reppuun voi pakata vaikkapa sandaalit.
Vaativa reitti
Yksi nuotiopaikka Kuohkimajärven autiotuvalla

Kylläpä sattui tuuri. Seurasin koko kevään Kilpisjärven jäätilannetta ja pidin peukkuja sen puolesta, että Kilpisjärven laivaliikenne alkaisi ennen kuin olisin sinne kaverin kanssa saapumassa. Halusimme kovasti matkustaa laivalla Koltalahteen sekä Kolmen valtakunnan rajapyykille ja kävellä sieltä Kitsiputouksen kautta takaisin Kilpisjärvelle. Kyselin tilannetta parikin kertaa kevään aikana sosiaalisen median kautta, vastaus oli molemmilla kerroilla saman tyyppinen - "Ei sitä vielä voi tietää, asiasta ilmoitellaan reaaliaikaisesti Facebookissa ja nettisivuilla". Olin jo luopunut toivosta, kun yhtäkkiä bongasin Facebookissa aloitusviestin: "Aloitamme laivaliikenteen huomenna 15.6.". Olimme itse silloin Tornion kieppeillä ja tulossa Kilpisjärvelle juuri aloituspäivänä eli 15.6. Suunniteltu kävelypäivä oli 16.6., joten kaikki meni ihan nappiin.

Kyseisenä päivänä ajelimme autolla Mallan luonnonpuiston parkkipaikalle heti yhdeksän jälkeen ja jätimme auton sinne, jotta se odottaisi meitä pitkän kävelyreissun jälkeen. Kävelimme asfalttitietä pitkin satamaan (noin kaksi kilometriä) ja olimme satamassa noin varttia vaille kymmenen. Mahduimme hyvin laivaan (joka muuten tänään oli M/S Maria eikä M/S Malla), mutta laiva tuli yllättävän täyteen, meitä lienee ollut yli viisikymmentä. Eveliina myi meille liput ja antoi meille ja kaikille muillekin vinkkejä. Rajapyykki olisi kuulemma tulvan kourissa, mutta sen pääsisi kiertämään vedenpitävillä jalkineilla - tai muillakin, sillä jalat kastuisivat joka tapauksessa jo kävellessä.

Noin 30 minuutin laivamatka meni nopeasti. Lopulta päästiin Koltalahteen ja poistuminen laivasta alkoi.

Laivalaituri on Ruotsin maaperällä. Vieressä olevat opasteetkin ovat ruotsiksi.

Tästä se kuitenkin lähtee. Kolmen valtakunnan rajapyykille kolme kilometriä. Jos haluat matkustaa laivalla edestakaisin, niin sinulla on kaksi tuntia aikaa kävellä rajapyykille ja takaisin - se riittää reippaasti kävelevälle hyvin.

Kolmen kilometrin kävely rajapyykille sujuu aika nopeasti, reitti on helppokulkuinen eikä matkalla ole jyrkkiä nousuja tai laskuja.

Muutama kostea kohta oli matkalla, mutta meitä se ei haitannut. Osa porukasta kierteli lammikoita, me pääsimme suoraan. Siirryimme jonon kärkeen. Vaikkei tämä nyt kilpailu ollutkaan.

Saavuimme rajapyykille. Pahaltahan se näyttää, mitenkäs tuonne voi päästä? Tarkoitus on tietysti kävellä rajapyykin ympäri ja käväistä kolmessa maassa muutaman sekunnin aikana.

Tulva oli ilmeisesti hellittänyt jopa edellisestä päivästä, jolloin käsittääkseni kaikkien varpaat kastuivat rajapyykkikierroksella. Kuvasta näkee, että ritilät, joita pitkin rajapyykille kuljetaan, ovat jotakuinkin kuivat. Ehkä pari senttiä vettä niiden päällä ihan muutaman metrin matkalla. Luultavasti koko viidenkymmenen henkilön porukka kävi pyykin kiertämässä.

Jatkoimme matkaa. Porukasta noin kymmenkunta vaikutti lähtevän kohti Kitsiputousta ja Mallan polkua. Heti ensi metreillä voi piipahtaa Kuohkimajärven rannalla sijaitsevalla autiotuvalla, jossa on myös reitin ainoa nuotipaikka. Ja puusee. Me lähdimme suoraan kohti Kilpisjärveä.

Reitti kulkee jonkin aikaa poroaidan vieressä, Suomen ja Norjan rajalla. Reittimerkinnät ovat oranssipäisiä tolppia ja niitä on reitillä riittävästi, eksymisen vaaraa ei ole.

Seuraavat pari kilometriä kuljetaan tunturikoivikoissa ja hetkittäin suomaisemissa. Myös pitkospuuosuuksia on muutamia satoja metrejä. Pidimme taukoa koivikossa ja kuuntelimme lintujen ääniä - taas samoja havaintoja kuin Saanan polulla edellisenä päivänä. Urpiaisia, sinirintoja, kangaskiuruja.

Välillä piti muistaa katsoa myös taakse päin. Ruotsin ja Norjan puolella siintävät lumihuippuiset tunturit näyttivät tosi hienoilta. Tosin lunta oli täälläkin - Iso-Mallan lounaisrinteillä.

Kuusi ja puoli kilometriä kävelyä takana, lähellä puoliväliä. Nousumetrejäkin takana noin 150. Tässä on ehkä reitin vaikein joen ylitys. Luultavasti hieman ylempänä olisi voinut loikkia joen yli kiviä pitkin, oikeilla jalkineilla pääsi kuitenkin kahlaamalla helposti yli.

Tähän asti reitti oli kuitenkin suhteellisen helppokulkuista, nyt alkoi vaikeammat osuudet. Mallan rinne on yleisesti melko kivikkoista - ja pahimmillaan todella kivikkoista.

Kitsiputoukselle oli matkaa lähtöpisteestämme noin yhdeksän kilometriä. Se on siis Suomen korkein vesiputous - tai ainakin pystysuorien könkäiden ketju (lainattu Suomen Vesiputoukset -nettisivulta), putouksien korkeus on yhteensä yli sata metriä. Tämä toiseksi ylin köngäs on noin 25-metrinen. Kitsiputousta kutsutaan myös Mallan kyyneliksi - tuttu myös Taiskan "Haltin häät" -klassikkokappaleesta.

Kitsiputouksen kohdalla voi laskeutua myös hieman alemmas ja ottaa kuvan useammasta putouksen könkäästä. Kuvia tuli otettua paljon.

Putouksen jälkeen aletaan nousta reitin korkeimmalle kohdalle. Kivikkoa riittää.

Reitin korkein kohta, hieman yli 700 metriä. Tässä voi kurkata saksalaisten aikanaan rakennuttamaan korsuun.

Loppusuora - tai ainakin viimeinen alamäkipainotteinen osuus. Pari kilometriä ennen "maalia" ollaan haljenneen siirtolohkareen luona. Tässä on kahden reitin risteys - oikealle kurvaa Pikku-Mallan huipulle menevä parin kilometrin reitti.

Siilasjärven yläpuolella palataan taas tunturikoivikkoon. Parkkipaikkakin näkyy hetkittäin - matkaa jäljellä noin kilometri.

Polku laskeutuu Siilasjärven etelärantaan ja ylittää Siilaskosken siltaa pitkin.

Viimeiset sadat metrit ja parkkipaikalle. Otin vielä kuvan sen laidassa olevista suomenkielisistä infotauluista.

Kävelyä aika tasan 14 km. Aikaa siihen kului lähes viisi ja puoli tuntia. Siihen sisältyi oikeastaan neljä evästaukoa, jotka pidimme lähinnä reitin reunalla olleilla kivillä istuen. Alkumatkalla kävelimme aika lailla omassa rauhassa, Kitsiputouksen jälkeen porukkaa alkoi tulla vastaan. Täällä oli kuitenkin melko rauhallista - kuvittelisin, että loppukesästä ja syksyllä poluilla käy aikamoinen kuhina.

Reitti on tosiaan kohtuullisen vaativa. Siihen sisältyy monta kivikkoista osuutta, aika paljon korkeuseroja ja vesistöjen ylityksiä. Tosin vesistöjen ylitys oli mielestäni paljon helpompaa kuin olin odottanut. Kaiken kaikkiaan huikea reitti, elämyksellinen ja mielenkiintoinen. Hyvät eväät mukaan, reilusti aikaa kävelyyn ja matkaan!

Sijainti: N=7673706.778, E=251934.986 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=69.059441, GEO:lon=20.768790

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Saanan polku
Tsahkaljärven polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle