Laurinmäen luontopolku Janakkalassa

Päivämäärä: 17.10.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 285
Reitin pituus: 3 km (Laavupolku ja käynti Laurinlähteellä)
Kohokohdat: Juoksuhaudat, Laurinlähde, torpparimuseo, maisemat
Parkkipaikka: Torpparimuseon piha, Hakoistentie 371 - tai pieni parkkipaikka Veittostentiellä (jonne google ohjasi).
Opasteet/kyltit: Hyvät, tosin pientä epäselvyyttä eri reittien linjauksissa.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa


Lokakuisena sunnuntaina lähdimme kaverin kanssa päiväretkelle Kanta-Hämeeseen. Yksi luontopolkukin valikoitui päivän ohjelmaan - päätimme tutustua Janakkalan Laurinmäkeen ja sen luontopolkuun. Vain parin kilometrin päässä on toinenkin retkikohde, Hakoisten linnavuori. Sekin oli tarkoitus samalla käydä katsomassa, mutta se jouduttiin jättämään väliin - paikka on suljettu pandemian takia. Näin kertoi kyltti alueelle johtavan tien alussa. Harmillista.

Suoraan siis Laurinmäelle. Googlen mukaan luontopolun osoite oli Veittostentie 9 ja löysimmekin sieltä pienen parkkipaikan. Luontopolun numerointi alkaa tosiasiassa torpparimuseolta, Hakoistentieltä, mutta Veittostentie sopii hyvin lähtöpaikaksi. Parkkipaikan lisäksi täältä löytyy myös tulipaikka sekä pöytä/penkki-yhdistelmä.


Pysäköintipaikan kupeessa on myös reittikartta. Saman kartan voi printata myös netistä - tai ottaa postilaatikosta lainaksi mukan. Reittejä on kolme. Pisin reitti, Laavupolku, on kartan mukaan 2,8 kilometriä pitkä ja merkitty mustalla värillä. Päätimme kiertää tämän pisimmän polun. Lähdepolku (sininen) ja Ketopolku (punainen) kulkevat osittain samaa matkaa.


Luontopolun ensi metrit kuljetaan täältä aloitettaessa melko leveällä polulla. Reittimerkintöinä on valkopäisiä käpymerkein varustettuja tolppia, joissa myös reittien värit ovat merkin alla nähtävillä. Tässä kohdassa ollaan kaikkien kolmen polun reitillä.


Reitin varrella on paljon opastauluja, joissa kerrotaan alueen historiasta ja luonnosta. Ensimmäinen opastaulu kertoi lehtopöllöstä.

Parinsadan metrin kohdalla risteyksessä voi tehdä suuntavalinnan. Reitti on tavallaan kahdeksikon muotoinen ja olimme tässä kahden ympyrän kohtaamispaikassa. Lähdimme kiertämään itäistä ympyrää vastapäivään, jotta seuraisimme kohteiden numerointia järjestyksessä. Polku jatkuu tässä kapeampana, mutta hyvin hoidettuna. Reitille on tuotu puuhaketta, jota pitkin onkin miellyttävä tallustella.


Jo 300 metrin kohdalla aletaan nousta Määkynmäelle ja juoksuhautojen laitaan. Reitin varrella on erilaisia opastauluja, tässä kohdalla taulussa oli numero 4 ja teksti "Sodan jäljet". Uskoisin, että ne ovat jäänne jostain vanhemmasta reitityksestä. Juoksuhautoja on käytetty ennen kaikkea Kansalaissodassa vuonna 1918. Täällä on käyty Tarinmaan taistelu, jossa punaiset sotilaat olivat juoksuhaudoissa suojassa, kunnes joutuivat pakenemaan saksalaista sotaväkeä Lystinmäelle reilun kilometrin päähän.


Määkynmäellä noustaan kohti mäen huippua jännittävällä kannaksella, juoksuhaudan ja jyrkän mäen rinteen välissä. Paikoitellen polun vieressä oli jopa useamman metrin pudotus.


Mäen päällä ollaan sitten noin 50 metriä korkeammalla kuin lähtöpisteessä. Rajoitettu näköala aukeaa etelään ja lounaaseen.


Suljettu Hakoisten linnavuorikin näkyy puiden lomitse.


Etelässä siintää Kernaalanjärvi. Sinnekin on vain rajoitettu näkyvyys.


Maisema Määkynmäeltä -kyltti kertoo muun muassa, että alhaalla hieman häämöttäviä Räikälänjoen rinnepeltoja on viljelty jo rautakaudella.


Luontopolkumies noin kilometrin kohdalla. Kuvassa voi melko selvästi havaita polun kulkevan juoksuhaudan ja jyrkän rinteen välissä. Välillä hiukan jopa huimasi oikealle katsoessa.


Määkynmäen itälaidalla reitti kulkee pitkin rinnettä. Käpymerkin alla tolpassa on vain mustaa väriä - eli tässä kohdassa ollaan ainoastaan pisimmän polun, laavupolun, reitillä.


Itäisellä osuudella on useampikin penkki ja katselupaikka.


Noin puolitoista kilometriä takana. Reitti nousee taas mäen päälle laavulle. Siellä oli jonkin verran porukkaa, joten nappasin valokuvan vain takaviistosta.


Seuraava opastaulu kertoo suojahuoneesta - reitin varrella niitä on useampikin. Kuopassa on ollut hirsiseinät sekä hirsillä tuettu kivillä ja maalla peitetty katto.


Ja vain muutama metri eteenpäin seuraavalle opastaululle. Hurjan kaunis kuusikko on istutettu Suomen 50-vuotispäivän kunniaksi vuonna 1967. Istutettu kuusikkokin voi olla kovin kaunis, täällä kauneutta lisäsi hieman kaarevat rivit. Polku kulki kuusikkorivien välissä ja aamupäivän aurinko valaisi kuusikkoa juuri sopivan hienosti.


Ensimmäinen ympyrä päättyi ja siirryimme kahdeksikon toiselle osuudelle. Kahden ja puolen kilometrin kohdalla saavutaan sitten Laurinmäen torpparimuseolle. Täällä voi tutustua vauraaseen torpparielämään 1800-luvun lopulla. Museo on avoinna kesä-elokuussa.


Mustalla merkitty Laavupolku ei ilmeisesti kulje Laurinlähteen kautta, mutta meidän piti ehdottomasti käydä kurkistamassa tämäkin nähtävyys. Lähde on yli metrin syvyinen ja siinä on ilmeisesti sorapohja. Lähde on nimetty Janakkalan suojeluspyhimyksen, Pyhän Laurentiuksen eli Laurin mukaan.


Palasimme mustalla merkitylle polulle. Vielä yksi nähtävyys, torpparien muistomerkki, jota pidin aika hauskana kokonaisuutena. Kolmionmalliseen kivipaateen on liitetty 387 kiveä, jotka on kerätty entisten torppien mailta torpparien työn muistoksi ja kunnoittamiseksi. 

Viimeiset metrit ja paluu pysäköintialueelle. Noin kolmen kilometrin kävely, aikaa käytimme tunnin ja vartin. Emme pitäneet evästaukoa. Reitillä oli sunnuntaisena aamupäivänä kymmenkunta muutakin retkeilijää.

Polku oli hyvässä kunnossa ja sitä oli mukava kävellä. Nousut ja laskut ovat suht reippaita, mutta eivät suinkaan liian vaativia. Polun varrella oli paljon istumapaikkoja - ja ennen kaikkea paljon informaatiota ja nähtävää. Kuuluttamaani paikallisväriä oli todellakin riittävästi. Erinomainen kohde parin tunnin retkeilyyn ja ihmettelyyn!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Suurisuon luontopolku Janakkalassa
Ahveniston luontopolku Hämeenlinnassa