Bakunkärrin kierros Sipoonkorven kansallispuistossa Sipoossa

Päivämäärä: 18.10.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 286
Reitin pituus: 2 km
Kohokohdat: Söpö ja lyhyt metsäreitti pähkinäpensaslehtoineen
Parkkipaikka: Bakunkärrin pysäköintialue, Knutersintie 421. Hyvin tilaa, tosin ruuhkaa viikonloppuisin. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Sipoonkorvessa kuljetaan paljon ja reitit ovat usein kuraisia. Siihen kannattaa varautua, muuten reitti on helpohko.
Keskivaativa (helpohko) reitti
Yksi tulipaikka

Lokakuinen arkiaamu ja mahdollisuus lähteä retkelle lähiseudulle. Päätin lähteä katsastamaan jomman kumman Sipoonkorven uusista reiteistä ja valitsin loppujen lopuksi kohteekseni Bakunkärrin kierroksen. Ajelin Bakunkärrin parkkipaikalle noin yhdeksän maissa ja ajattelin, että syyslomaviikolla täällä saattaisi olla jo aikaisia retkeilijöitä. Eipä sittenkään! Parkkipaikka ammotti tyhjyyttään.

Parkkipaikan opastaulu antaa ohjeita retkeilyyn ja tutustuttaa Sipoonkorpeen. 

Sipoonkorven kartasta voi kuvata Bakunkärrin kierroksen reittikartan. Huomasin myös, että Bakunkärriin on tullut uusi tauko- ja tulipaikka, se sijaitsee hieman kierroksen ulkopuolella. Päätin käydä katsastamassa myös uuden taukopaikan. Kiertosuuntaa ei ole merkitty, päätin kiertää reitin myötäpäivään - eikä parkkipaikalla myöskään ole selkeitä opastavia nuolia toiseen suuntaan.

Matka alkaa komeassa koivikossa loivaan ylämäkeen. Bakunkärrin kierros on merkitty sinisillä vinoneliöillä.

Ensimmäisen mäen päällä saavutaankin jo ensimmäiseen risteykseen. Kuvittelin, että kulkisin alkumatkan minulle tuttua yhdysreittiä Kalkkiruukin ja Bakunkärrin välillä, mutta tähän onkin luotu uusi polunlinjaus. Seurasin siis Bakunkärrin kierroksen opasteita.

Ensimmäinen kilometri kuljetaan aika lailla kuusivoittoisessa metsässä. Polku oli yllättävän leveä ja selkeä upouudeksi reitiksi.


Matkalla oli myös pari lyhyttä pitkospuuosuutta. Pitkokset olivat hyvässä kunnossa.


Se, mihin kiinnitin huomiota, oli kallioiden jäkäläpeitteen kuluminen tosi leveältä alueelta. Kulkijat ovat yrittäneet välttää mutaisia ja kuraisia kohtia ja kävellä kuivemmilla jäkälän peittämillä kohdilla. Reitti levenee levenemistään. Kävisikö lopulta niin, että kallion keskelle muodostuu paljas alue, jossa on sitten helpompi kävellä. Se olisi kai kuitenkin paras vaihtoehto luonnon kannalta.

Kilometrin kohdalla saavutaan sitten risteykseen, jossa voi jatkaa suoraan takaisin Bakunkärrin pysäköintialuetta kohti. Minä kurvasin vasemmalle Bakunkärrin taukopaikalle. Se sijaitsee noin kolmensadan metrin päässä kalliolla. Paikalla on uusi puuvarasto ja puusee.

Lisäksi kalliolla on keittokatos, erillinen tulipaikka sekä pöytiä ja penkkejä. Sää kirkastui sopivasti, joten istahdin penkille nauttimaan kahvista ja eväsleivistä. Maisema on melko avoin juuri kaakkoon, josta aurinko lämmitti mukavasti. Sain olla taukopaikalla ihan yksikseni.

Kahvin jälkeen taas eteenpäin. Paluureitti kohti Bakunkärrin pysäköintipaikkaa on täysin erilainen - kalliota kallion perään. Otin selfien yhden kallion päällä kasvavan kaksihaaraisen männyn luona. Näillä tienoilla oli vielä yksi pöytä/penkki-yhdistelmä (blogin pääkuvassa).

Matka jatkui kalliolta toiselle. Kun kaksi kilometriä alkoi olla täynnä, laskeuduin viimeiseltä kalliolta metsän reunaan. Puun oksalla istui mustanharmaa komeanokkainen lintu. Pähkinähakki! Näin sen ensimmäistä kertaa kunnolla, katselin sitä muutaman sekunnin ennen kuin se lensi metsän siimekseen piiloon. Kuvittelin sen noin mustarastaan kokoiseksi, mutta sehän olikin paljon isompi - melkeinpä palokärjen kokoinen. Ilmeisesti tämä seutu on pähkinähakille suotuisaa, viimeinen pätkä reitillä kulkeekin komean pähkinäpuulehdon läpi - kuvassa ollaan juuri tulossa tuohon viimeiseen sadan metrin lehtoalueeseen.

Palasin pysäköintipaikalle, johon oli nyt ilmestynyt jo muitakin autoja. Koko reitin sain kuitenkin tänään kävellä ihan omissa oloissani. Matkan pituus oli noin kaksi kilometriä, Bakunkärrin taukopaikan piston kera noin 2,6 km. Aikaa käytin noin tunnin.

Reitti oli helpohko, kuten luontoon.fi -sivulla olikin todettu. Korkeuseroa oli parisenkymmentä metriä eivätkä nousut tai laskut ole jyrkkiä. Kierros sopii varmasti erinomaisesti perheille ja niille, jotka haluavat käväistä hyvin merkityllä tunnin tai parin kävelyretkellä.

Mietin kävellessäni, että Sipoonkorven kovan käytön takia on hieno idea luoda uusia reittejä, jotka lähtevät eri pysäköintipaikoilta. Näin saadaan jaettua porukkaa tasaisemmin kansallispuiston eri osiin. Toivottavasti reittejä on vieläkin tulossa lisää!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Byabäckenin luontopolku

Kalkinpolttajan polku
Storträskin reitti 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meikonkierros Kirkkonummella

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Vekaruksen luontopolku Joensuussa