Saaren kansanpuiston reitit Tammelassa

Päivämäärä: 21.10.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 287
Reitin pituus: 3,4 km (Rantareitti)
Kohokohdat: Kuivajärven hienot rantamaisemat, uimaranta ja taukopaikat.
Parkkipaikka: Tilava parkkipaikka osoitteessa Portaantie 464. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuullisen hyvät
Varusteet/jalkineet: Suujärven kivikkoisella rannalla hyväpohjaiset kengät plussaa, muuten ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

Saaren kansanpuisto oli pitkään suunnitelmissani. Sinne on matkaa pääkaupunkiseudulta satakunta kilometriä, joten se on ihan sopivan päiväretkimatkan päässä. Lisäksi lähistöllä on Tammelan muutkin upeat luontokohteet, Liesjärven kansallispuisto ja Torronsuo. Retkipäivänäni HS kirjoitti jutun Torronsuosta – ja päätin sen innoittamana tehdä retken Torronsuolle (jossa en vielä ole kävellyt uutta kahdeksan kilometrin ympyräreittiä) ja Saaren kansanpuistoon. Ajattelin kurkata Torronsuon ensiksi ja ajelin sinne noin yhdentoista maissa. Parkkipaikka oli tupaten täynnä, kiitos HS:n ja menossa olevan syyslomaviikon. Päätin jättää sen väliin ja lähdin kohti Saaren kansanpuistoa.

Ajoin Portaantietä ja löysin helposti parkkipaikan. Lokakuisena torstaina paikalla oli kymmenkunta autoa. Parkkipaikan laidalla on opastaulu.

Opastaulusta löytyy melko pelkistetty polkujen reittikartta. Päätin kävellä rantoja pitkin kulkevan punaisella karttaan merkityn Rantareitin tai sinisellä merkityn Harjureitin. Tai ehkä jonkinlaisen reittien yhdistelmän, jos siltä tuntuisi.

Parkkipaikalla on myös opasteita eri reiteille. Sekä Rantareitin että Harjureitin kiertosuunta on merkitty molempiin suuntiin. Valitsin kiertosuunnan vastapäivään, jotta laavu ja nuotiopaikka olisivat molemmat enemmän reitin loppupuolella.

Parkkipaikan kulmalta alkavan polun linjaus ei ollut minulle selvä. Täällä kulkee parikin eri polkua rannan lähellä. Maalimerkintöjä ei ole käytetty. Ainoa opaste on kohti Kaukolanharjun näkötornia (jossa en tänään vieraillut). Kartan perusteellakaan ei voi päätellä reitin linjausta. Epäilin, kulkeeko polku ihan Suujärven rannassa – vai ehkä asfalttitiellä, joka on ihan vieressä. Lähdin tutustumaan rannan maisemiin.

Rannassa kulkee kapea ja lehtien alle hieman piiloon jäänyt polku. En ollut varma, olinko virallisella reitillä, mutta jatkoin rantaa pitkin. Voin kuvitella tämän Suujärven länsirannan maiseman olevan kaunis keväällä ja kesällä.

Neljäsataa metriä kävelyä takana. Reitti nousee portaita pitkin rannalta harjun laelle. Täällä varoiteltiin portaiden huonosta kunnosta. Niillä oli kuitenkin ihan kohtuullisen hyvä kävellä.

Rapsakka 15 metrin nousu takana. Nyt uskoin olevani oikealla reitillä. Käväistään asfalttitien laidassa, mutta reittimerkintä ohjaa oikeaan suuntaan.

Alkaa oikein mukava harjuosuus. Vanha kulunut infotaulu kertoo Suujärvenharjun olevan noin 20 metriä korkea. Tässä kävellään kahden järven välisellä kannaksella. Vasemmalla Suujärvi, oikealla Määrlammi.

Matalammassa kohdassa ylitetään vanha tukkien ylimenouoma. Tukkeja on vedetty Määrlammesta Suujärveen tätä noin parin metrin syvyistä uomaa pitkin.

Kahden järven välinen harjukannas on melko kapea ja molemmat järvet ovat vuorotellen näkyvissä. Tässä ollaan noin kilometrin kohdalla, Määrlammi näkyy oikealla. Aurinkokin alkoi näyttäytyä.

Puolentoista kilometrin kohdalla saavutaan ensin risteykseen, jossa Harjureitti ja Rantareitti eroavat. Päätin jatkaa rantareittiä suoraan eteenpäin. Hetken päästä harjulta laskeudutaan alas tasaisempaan maastoon ja saavutaan kauniiseen koivikkoon. Aluetta kutsutaan Raanpääksi.

Reitin itäisin kohta. Polku levenee metsätien tyyppiseksi väyläksi. 

Tasan kaksi kilometriä takana, saavutaan Kuivajärven rantaan ja saman tien laavulle. Myös puusee on muutaman metrin päässä. Uimaranta näyttää houkuttelevalta.

Sama paikka, kuva toiseen suuntaan. Rannassa on tulipaikka ja pöytä sekä penkit. Yllättävän rauhallista, istahdin kahville. Minun lisäkseni paikalla oli herra, joka teki laavulla alkuvalmisteluja ryhmän tuloa varten. Jutustelimme hetken, jolloin selvisi, että hän oli luontopalveluyrittäjä Jouni, Erärenki-nimisestä yrityksestä. Yrityksen nimi olikin minulle tuttu Liesjärven käynneiltä. Sain Jounilta hyviä vinkkejä ja kysyin mm. Kaukolanharjun näkötornin aukiolosta. Selvisi, että torni on avoinna vain kesä-elokuussa, joten päätin jättää käynnin tornilla tänään väliin. Maisemat ovat kuulemma hienot tornin juureltakin, minä päätin kuitenkin tehdä uuden retken seuraavana kesänä. Terveiset ja kiitokset! (Erärengiltä voi luonnollisesti kysellä myös opastettuja retkiä seudun kohteisiin!)

Kahvitauon jälkeen matka jatkui rantaa pitkin. Todella hieno rantalehto koivuine, raitoine ja tervaleppineen. Taas kerran: tänne pitää tulla uudestaan keväällä tai kesällä!

Risteyspaikoissa on selkeät kyltit. Matkaa ”maaliin” olisi ollut enää kuusisataa metriä, mutta minä päätin lähteä vielä lisälenkille Raanpään lenkin ja Harjulenkin pätkille. Polku lähtee tästä kuvasta oikealle, vaikkei sinne nuolta olekaan.

Harjulenkin korkein kohta, Raanpäänharju, on noin kolmisekymmentä metriä järven rantaa korkeammalla. Korkeimmalla kohdalla on myös taukopaikka.

Noin kilometrin lisälenkin jälkeen palasin taas rantaan ja Rantapolulle. Tai oikeastaan osuudelle, jota kaikki kolme nimettyä reittiä kulkevat. Reitti saapuu kauniille paikalle, jossa Suujärven ja Kuivajärven välinen kannas on kapeimmillaan, noin parikymmentä metriä. Suujärven puolella on uimapaikka hyppytorneineen. 

Suujärven rannassa on myös jonkinlainen esiintymispaikka katsomoineen. Käväisin katsomossa istumassa.

Uimapaikalta näkee Kuivajärven rannalla sijaitsevan tulipaikan. En ottanut siitä lähempää kuvia, koska tulipaikka oli käytössä.

Ja Kuivajärven puolella on myös erinomainen hiekkaranta, joka Erärenki-Jounin mukaan on kesäisin todella suosittu. Ranta on erityisesti lapsiperheille sopiva, sillä se on hyvin matala. Kerrassaan erinomainen paikka kesäretkelle.

Eikä tässä vielä kaikki: viimeisillä metreillä ohitetaan Tannisen museo (entisen opettaja Sulo Tannisen ideoima kylämuseo, jossa on lähinnä maa-, metsä-, karja- ja kotitalouteen liittyvää esineistöä) ja Lounais-Hämeen pirtti, joka toimii ravintolana. Jopa ravintolakin olisi tänään ollut auki, päätin kuitenkin jättää tutustumisen seuraavaan kertaan.

Kierros päättyi. Pisimmän ympyräreitin pituus olisi varmasti ollut se noin 3,4 kilometriä, jonka karttakin ilmoitti. Minä kävelin 4,7 kilometriä ja käytin siihen aikaa noin puolitoista tuntia. Vastaantulijoita oli kymmenkunta, eniten täällä tunnutaan kävelevän minun reittini loppuosuutta eli Kuivajärven rantaa – Suujärven eteläpuolinen osuus oli selvästi vähemmän käveltyä, sen huomasi polun kunnostakin.

Reitti ei ollut kovinkaan vaikea – ainoat haasteet olivat kivikkoinen Suujärven ranta sekä reipas nousu portaissa, kun reitti nousi Suujärven rannasta. Täällä on myös helppo yhdistää eri reittejä – tai tehdä lyhyt ja melko esteetön kävely parkkipaikalta Kuivajärven rantaan. Samoin keltaisella karttaan merkitty Raanpään reitti on lähes kokonaan leveää ja tasaista väylää. Vielä kerran mainitsen loppukaneettina sen, että Saaren kansanpuisto on varmasti erinomainen kesäpäivän kohde kaikkine maisemineen, reitteineen ja palveluineen.

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Hyypiön reitti Liesjärven kansallispuistossa
Pohjantikan kierros Liesjärven kansallispuistossa
Torronsuon reitti