Torpparintaival Seitsemisen kansallispuistossa Ylöjärvellä

syyskuuta 17, 2018

Päivämäärä: 16.9.2018
Luontopolkumiehen reittinumero: 42

Reitin pituus: Torpparintaival virallisesti 6,3 km - itse tein lisälenkin Kirkaslammenkankaalle ja Kirkaslammelle, n. 11 km
Kohokohdat: Koveron perinnetila, aarnimetsä, mosaiikkimaisesti vaihteleva suo- ja metsämaisema
Opasteet ja kyltit: Opasteet selkeät. Ei muita infotauluja.
Parkkipaikka: Koveron perinnetilalla, suuri parkkipaikka.
Jalkineet/varusteet: Melko pitkä, mutta hyväkuntoinen lenkki. Tukevat jalkineet varmasti plussaa.

Syyskuinen sunnuntaiaamu, kello oli noin kahdeksan aamulla. Ulkona oli noin 5-6 astetta lämmintä ja aurinko nousi taivaalle. Olin viettänyt yön Seitsemisen luontokeskuksen majoitustiloissa ja ajelin sieltä 7 kilometriä Koveron perinnetilalle. Parkkipaikka oli tyhjä. Kuvasin kartat ja kyltit parkkipaikan kieppeillä.

Koveron perinnetila on syyskuussakin avoinna joka päivä, mutta ei vielä tähän aikaan. Astelin pihan poikki - sen toiselta laidalta löytyy selkeät reittikyltit. Seitsemisessä on paljon reittejä, siksi kylteissä on melkoinen määrä kohteita ja välimatkoja niihin.

Alkumatka kulkee sekametsien ja mäntymetsien läpi. Polku on leveähkö ja sorastettu, puunjuuriin ei tarvitse kompastella.

Kyltitystä ja opastusta riittää. Ensimmäinen luontokohde reitin varrella on Multiharjun aarniometsä, jonne on noin kaksi kilometriä Koveron tilalta.

Mitä pitemmälle matka käy, sitä enemmän vastaan tulee suomaisemaa ja pitkospuita. Alkumatkalla pitkospuut olivat hieman liukkaita, lämpötila lienee käynyt yön aikana nollan kieppeillä.

Multiharjun metsä on suojeltu jo vuonna 1910 ja siellä vanhimmat männyt lähentelevät 400 vuoden ikää. Multiharjulla on myös erillinen noin kahden kilometrin luontopolku, jota pitkin kävelin noin puolitoista kilometriä.

Multiharjulla saa kulkea vain luontopolkua pitkin, reitiltä poikkeaminen on kiellettyä. Metsä näyttikin aivan koskemattomalta. Bongasin muutaman suppilovahveron metrin päässä polusta. En tietenkään kerännyt niitä - olisinhan joutunut astumaan metsän puolelle pari askelta!

Multiharjun jälkeen jatketaan taas luonnon mosaiikissa. Metsää, suota, metsää, suota. Noin viiden kilometrin kohdalla tulee vastaan tämän reitin ensimmäinen taukopaikka, Haukilampi. Haukilammella näin reitin ensimmäiset retkeilijät. Kaksi pariskuntaa on yöpynyt täällä teltoissa ja he nauttivat juuri aamiaista tulipaikalla. Pysähdyin nauttimaan aamukahvit ja kuvaamaan Haukilampea. Retkeilijät kertoivat, että tuntia aiemmin koko lampi on ollut sumun peitossa ja piilossa näkyviltä. Nyt sumusta oli vain pieni häivähdys jäljellä.

Haukilammen jälkeen voisi kääntyä takaisin Koveron tilaa kohti. Päätin tehdä lisälenkin Kirkaslammenkankaalle. Nyt maisemassa vuorottelevat suot, harjut, pienet kumpareet. Ylitetään majavan patoama ojakin. Lopulta noustaan Kirkaslammenkankaalle, joka on myös tämän retken korkein piste, noin 30 metriä korkeammalla kuin suot ennen Multiharjun aarnimetsää. Korkeuserot eivät ole siis kovin isoja, nousutkin ovat mielestäni kohtalaisia.

Kirkaslammenkankaalla ihailin suoria ja oksattomia mäntyjä. Matkaa on tässä vaiheessa takana noin kahdeksan kilometriä.

Täällä on myös jälkiä jonkinlaisesta luontopolusta, sillä reitin varrella on muutama haalistunut infotaulu.

Kirkaslammen rannassa on tulipaikka. Kaksi metsästysretkellä olevaa nuorta herraa keitteli kahvia ja nautiskeli aamiaista. Kertoivat olleensa jollain lähistön laavulla yötä. Puheenparren murre lienee viitannut Varsinais-Suomeen. Nautin itsekin lounasta - itse tehtyä kanttarellirisottoa, jonka sain näppärästi hellalla lämmitettyä.

Kirkaslammen jälkeen vielä viimeinen kangasmetsäosuus. Mietin jossain vaiheessa, olinko nähnyt yhtään lehtipuuta pitkään aikaan, niin havupuuvoittoinen tämä kangasmetsä oli. Lopulta saavutaan viimeiselle taukopaikalle, Koveronlammelle. Tästä on enää noin 200 metriä parkkipaikalle.

Palasin parkkipaikalle, joka oli nyt - tasan neljä tuntia lähtöhetkestä - lähes täynnä autoja. On suorastaan ihmeellistä, että matkan varrella en nähnyt enempää ihmisiä. No, selityksenä varmasti varhainen aamustartti ja se, että reitille ehdotetaan kiertosuuntaa vastapäivään, sinne näyttää nyt muitakin lähtevän. Kävin vielä Koveron tilalla kirjoittamassa nimeni vieraskirjaan ja lähdin ajelemaan luontokeskukselle päin. Seitseminen on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani, tänne tulen varmasti seuraavanakin vuonna kävelemään taas jonkin uuden reitin. Päätän raporttini tähän, loppuun pari aamun tunnelmakuvaa.