Kakolanmäen luontopolku Vantaalla

Päivämäärä: 20.9.2018
Luontopolkumiehen reittinumero: 44
Reitin pituus: Luontopolku n. 1 km, parkkipaikalta kierroksen pituudeksi tuli 2 km.
Kohokohdat: Lyhyt luontopolku lähellä Kehä kolmosta.
Opasteet ja kyltit: Hyvä infotaulu, kohtalaisen selkeä reittimerkintä.
Parkkipaikka: Ei ihan välittömässä läheisyydessä. 2 tunnin paikoitus Tiilipojanlenkillä.
Jalkineet/varusteet: Kapea, mutta kuiva polku. Ainakin nyt pärjäsi lenkkareilla.

Lueskelin Pääkaupunkiseudun Retkeilyopasta ja mietin, löytäisinkö lähistöltä jonkun lyhyehkön kävelyreitin. Löysin Kakolanmäen, josta en ollut kuullutkaan. Se sijaitsee Petikossa, Vihdintien ja Kehä kolmosen risteyksessä. Tutkin netin karttoja, en oikein löytänyt lähintä parkkipaikkaa, mutta joku bloggari oli sentään kertonut jättäneensä auton Pekkaniskan parkkipaikalle. Se tosiaan löytyi Tiilipojanlenkki-nimiseltä kadulta muutaman sadan metrin päästä. Parkkikiekolla saa auton jättää siihen kahdeksi tunniksi - ja se toki riittää, alue on sen verran pieni.

Vihdintie pitää ylittää suojatietä pitkin, sitten satakunta metriä Vihdintien laitaa kevyen liikenteen väylää pitkin. Kurvi vasemmalle ja ollaan perillä. Polkupyörällekin olisi pyöräteline - tänne saattaisi ollakin kätevämpi tulla pyörällä kuin autolla. Myös bussipysäkki on aika lailla polun aloituspisteen kohdalla. (Karttalinkki aloituspisteeseen)

Luontopolku (kartassa tosin lukee "suunniteltu luontopolku") alkaa tästä, Kakolanmäen koilliskulmalta.

 Kävelin pellon reunaa leveähköllä ulkoiluväylällä. Vihdintie näkyy pellon takana.

Uskoisin, että reitti on aiemmin merkitty keltaisin maalimerkein. Nyt puihin on lisätty valkoista ja vihreää nauhaa. Ulkoiluväylää seurataan noin 300 metriä.

Tämän jälkeen käännytään vasemmalle. Polku on kapeahko, mutta melko hyvin merkitty. Muutama kaatunut puu on hieman muokannut polun sijaintia. Silti reittiä oli helppo seurata.

Polku nousee mäkeä ylös melko tiheässä metsässä.

Kakolanmäen huipulle päästään noin puolen kilometrin jälkeen. Täällä voi ihailla Ancylusjärven aikaista muinaisrantaa sammalpäällysteisine kivineen.

Mäen päällä on ilmeisesti suojeltu viisi kallio- ja katajaketoa. Tämän luin infotaulusta. Merkit ovat melko kuluneet. Jos tänne on todella tulossa kunnollinen luontopolku, niin varmasti jatkossa kylteissä on tietoa suojelluista kohteistakin.

Reitti mutkittelee kallioiden ja ketojen laidoilla hetken aikaa.

Lopulta saavutaan portaille, jotka tuovat takaisin ulkoiluväylälle ja lähtöpisteeseen. Portaat ovat reitin ainoa rakennettu elementti, penkkejä tai pöytiä täällä ei ole. Saati pitkospuita.

Kierrokseen meni aikaa vain 45 minuuttia ja siinä ajassa kävelin jo takaisin autolle Tiilipojanlenkille. Muita ulkoilijoita en nähnyt - ainoa seuralainen oli maanmittaaja-herra, joka teki työtään pellon laidassa. Mietin, onko pellolle mahdollisesti tulossa jotain asuinaluetta tai muuta rakennusta. Liikenteen ääni kuului todella selvästi koko kävelyn ajan, sikäli täällä ei pääse kaupunkielämää pakoon. Hauska yllätys silti - toivottavasti reitille on todellakin tulossa kyltitetty luontopolkukin! 

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Soltorpin luontopolku Vantaalla

Tremanskärrin luontopolku Espoossa