Poronpolku Lopella

Päivämäärä: 30.9.2018
Reitin pituus: 16 km (tarjolla olisi ollut myös 3, 11, 22 ja 28 kilometrin reitit)
Kohokohdat: Poronpolku ry:n Lopella järjestämä mainio tapahtuma, hyvät polut, Punelian salmen ylitys.
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset
Parkkipaikka: Tapahtuman yhteydessä Räyskälän lentokentällä
Jalkineet/varusteet: Polut hyvässä kunnossa. Lenkkareillakin pärjää.


Poronpolku on saanut nimensä Sallasta 1960-luvulla tuodun porotokan mukaan. Nämä porot asustelivat ulkoilureitistön varrella ja vuonna 1967 aloitettu Poronpolku-ulkoilutapahtuma sai sitten nimensä porojen mukaan. Myöhemmin nimestä ja nimenvaihdosta on pidetty mielipidetiedustelu, mutta se on päätetty pitää ennallaan. Poronpolku-tapahtuma järjestetään aina syyskuun viimeisenä sunnuntaina ja nykyisin kävelijöitä on noin pari tuhatta. Tänä sunnuntaina olin kuulevinani lähtijöitä olleen n. 2400.

Poronpolkua voi kävellä ihan milloin vain. Itsekin kävelin sen eteläosaa eli Luutaharjun luontopolkua muutama viikko aiemmin. Tällöin paras lähtöpaikka on reitin eteläosassa, Luutaharjulla. Mutta Poronpolku-tapahtuman aikaan reitti aloitetaan pohjoispäästä ja tapahtuman erikoisuutena on Punelian salmen ylittäminen kapulalossilla tai soutuveneellä. Palataanpa siihen kohta!

Nyt sitten kronologia kehiin: Sunnuntaiaamuna ajelin siis Lopelle ja Räyskälään. Räyskälän lentokenttä lienee isoin parkkipaikka, josta retkeilyreitin kävelyn olen aloittanut, tilaa riitti ja parkkipaikka oli hyvässä kunnossa. Tapahtumamaksu (10 €) suoritetaan kassaan ja käteen saadaan ranneke, jolla reitin palvelut ovat käytettävissä. Bussikuljetus vie kymmenisen minuuttia Poronpolun lähtöpaikkaan ja bussilastillinen ihmisiä starttaa jonona reitille. Tässä voi vielä hetken katsella karttaa ja miettiä, minkä reitin mahdollisesti suorittaisi. Mielipiteeni häilyi 11 ja 16 kilometrin reittien välillä.


Ensimmäinen kilometri kuljetaan tosiaan jonossa. Maisema on lähinnä mäntytaimikkoa, polku on leveähkö ja hyväkuntoinen. Tässä kulkevan Ilvesreitin merkkejäkin näkyy - olinkohan kuulevinani, että Ilves-reitti on peräti 250 kilometrin mittainen.

Jo parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen porukka alkaa sentään vähän hajaantua. Saan jopa otettua kuvan reitin ensimmäisistä pitkospuista ilman ainuttakaan ihmistä niillä. No, kuva on tosin otettu taaksepäin, joten ihan kannassa ei muita kävelijöitä ollut. Liekö koko bussillinen edelläni?

Osa reitistä kuljetaan erilaisilla teillä - on metsätietä, hiekkatietä ja asfalttiakin. Tieosuuksia ei onneksi ole liikaa. Poronpolulle on lähdetty kävelemään sauvojen kanssa tai ilman. Juoksijoitakin riittää. Pyöräilijöitäkin varmasti olisi, mutta heidän tapahtumansa oli jo eilen.

Reilut kolme kilometriä polkuja ja hiekkateitä takana. Saavutaan Pilkutin-nimiselle järvelle. Täällä on tänään reitin ensimmäinen taukopaikka - ihan seuraavan mutkan takana.

Kahvit ja leivät maistuvat - sen jälkeen matka taas jatkuu.

Hetken päästä pitää tehdä valintoja, kun saavutaan kahden eri reitin risteykseen. Päädyn sittenkin 16 kilometrin reitille, kun matka sujuu niin mainiosti. Seuraavilla kilometreillä on taas monenlaista alustaa, hiekkaa, asfalttia, metsäpolkua. Laskuja ja nousuja.


Juuri ennen puolta matkaa eli kahdeksaa kilometriä  lienee tämän kävelyn kaunein osuus, muutama sata metriä Hirvenharjun laella kulkevaa polkua. Harjun jälkeen tehdään käännös ja aletaan palata kohti aloituspistettä.

Asfalttiosuuksia oli pari kappaletta. Jonkin verran oli autoliikennettä, mutta kaikki sujui jouhevasti.

Reitin toinen taukopaikka oli noin yhdeksän kilometrin kävelyn jälkeen Oksasentiellä. Paikallinen Pilpalan koulu oli pistänyt parastaan ja leivonnaisiakin oli myynnissä sen seitsemää sorttia.

Pientä tihkusadetta pukkasi, mutta se ei kävelijöitä haitannut. Matka jatkui kapeata mutta hyväkuntoista polkua (ja sähkölinjaa) pitkin.

Erilaisia metsätyyppejä riitti. Tämä kaunis koivumetsä oli hieman ennen Punelian salmea.

Punelian salmelle saavuttaessa pitää valita kaista joko kapulalossille tai venekuljetukselle. Tämä ohje oli ehkä pyöräilijöille enemmän tarpeen kuin meille kävelijöille. Menin kapulalossijonoon, mutta pitkän jonon takia päädyin kuitenkin venekuljetukseen. 

Veneitä riitti ja pääsin hetkessä salmen toiselle puolelle. Liikennettä oli kuin Venetsian kanavissa!

Ja kapulalossi jäi tosiaan kokematta. Tällä kertaa. Päätin kuitenkin poseerata k.o. kulkuvälineen edessä.

Salmen ylityksen jälkeen saavutaan Marskin majalle. Majan vieressä oli myös taukopaikka myyntikojuineen. Nälkäinen luontopolkumies otti makkaran ja jatkoi kävelyä. Kolme kilometriä matkaa "maaliin".

Noin kilometriä ennen kierroksen päättymistä saavutaan Pirunlinnalle.

Pirunlinnan uumenista nousi savua. Menninkäiset ja maahiset soittelivat pihalla instrumenttejaan. Eläimiäkin oli ihmeteltäväksi.


Pirunlinnan jälkeen matkaa oli vielä muutama sata metriä, sitten bussille ja bussikuljetus takaisin Räyskälään. Matkaa kertyi todella virallisen mittarini mukaan 15,95 km eli todella lähelle ilmoitettua 16 kilometriä. Aikaa meni neljä tuntia, se sisälsi pari kahvitaukoa ja melko pitkän kuvaustauon Punelian salmella. Matka meni yllättävän mukavasti, epäilen sen liittyneen helppoon kävelyalustaan - täällä ei tarvinnut kompastella kiviin ja juuriin, polut ovat hyvässä ja tasaisessa kunnossa. Sää oli harmaahko, mutta erinomainen kävelyyn. Mukava tapahtuma kaiken kaikkiaan, suosittelen!

Vielä eläimistä puheenollen: nämä veikeät alpakat odottelivat meitä Räyskälässä. Pari kuvaa niistä, sitten autoon ja kotimatkalle!










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa