Torpparintaival Seitsemisen kansallispuistossa Ylöjärvellä

Päivämäärä: 16.9.2018
Reitin pituus: Torpparintaival virallisesti 6,3 km - itse tein lisälenkin Kirkaslammenkankaalle ja Kirkaslammelle, n. 11 km
Kohokohdat: Koveron perinnetila, aarnimetsä, mosaiikkimaisesti vaihteleva suo- ja metsämaisema
Opasteet ja kyltit: Opasteet selkeät. Ei muita infotauluja.
Parkkipaikka: Koveron perinnetilalla, suuri parkkipaikka.
Jalkineet/varusteet: Melko pitkä, mutta hyväkuntoinen lenkki. Tukevat jalkineet varmasti plussaa.

Syyskuinen sunnuntaiaamu, kello on noin kahdeksan aamulla. Ulkona on noin 5-6 astetta lämmintä ja aurinko nousee taivaalle. Olen viettänyt yön Seitsemisen luontokeskuksen majoitustiloissa ja ajelen sieltä 7 kilometriä Koveron perinnetilalle. Parkkipaikka on tyhjä. Kuvaan kartat ja kyltit parkkipaikan kieppeillä.


Koveron perinnetila on syyskuussakin avoinna joka päivä, mutta ei vielä tähän aikaan. Astelen pihan poikki - sen toiselta laidalta löytyy selkeät reittikyltit. Seitsemisessä on paljon reittejä, siksi kylteissä on melkoinen määrä kohteita ja välimatkoja niihin.


Alkumatka kulkee sekametsien ja mäntymetsien läpi. Polku on leveähkö ja sorastettu, puunjuuriin ei tarvitse kompastella.

Kyltitystä ja opastusta riittää. Ensimmäinen luontokohde reitin varrella on Multiharjun aarniometsä, jonne on noin kaksi kilometriä Koveron tilalta.

Mitä pitemmälle matka käy, sitä enemmän vastaan tulee suomaisemaa ja pitkospuita. Alkumatkalla pitkospuut ovat hieman liukkaita, lämpötila lienee käynyt yön aikana nollan kieppeillä.

Multiharjun metsä on suojeltu jo vuonna 1910 ja siellä vanhimmat männyt lähentelevät 400 vuoden ikää. Multiharjulla on myös erillinen noin kahden kilometrin luontopolku, jota pitkin kävelen noin puolitoista kilometriä. 

Multiharjulla saa kulkea vain luontopolkua pitkin, reitiltä poikkeaminen on kiellettyä. Metsä näyttääkin aivan koskemattomalta. Bongaan muutaman suppilovahveron metrin päässä polusta. En tietenkään kerää niitä - olisinhan joutunut astumaan metsän puolelle pari askelta!

Multiharjun jälkeen jatketaan taas luonnon mosaiikissa. Metsää, suota, metsää, suota. Noin viiden kilometrin kohdalla tulee vastaan tämän reitin ensimmäinen taukopaikka, Haukilampi. Haukilammella nään reitin ensimmäiset retkeilijät. Kaksi pariskuntaa on yöpynyt täällä teltoissa ja he nauttivat juuri aamiaista tulipaikalla. Pysähdyn nauttimaan aamukahvit ja kuvaan Haukilampea. Retkeilijät kertovat, että tuntia aiemmin koko lampi on ollut sumun peitossa ja piilossa näkyviltä. Nyt sumusta on vain pieni häivähdys jäljellä.


Haukilammen jälkeen voisi kääntyä takaisin Koveron tilaa kohti. Päätän tehdä lisälenkin Kirkaslammenkankaalle. Nyt maisemassa vuorottelevat suot, harjut, pienet kumpareet. Ylitetään majavan patoama ojakin. Lopulta noustaan Kirkaslammenkankaalle, joka on myös tämän retken korkein piste, noin 30 metriä korkeammalla kuin suot ennen Multiharjun aarnimetsää. Korkeuserot eivät ole siis kovin isoja, nousutkin ovat mielestäni kohtalaisia.


Kirkaslammenkankaalla ihailen suoria ja oksattomia mäntyjä. Matkaa on tässä vaiheessa takana noin kahdeksan kilometriä.


Täällä on myös jälkiä jonkinlaisesta luontopolusta, sillä reitin varrella on muutama haalistunut infotaulu.


Kirkaslammen rannassa on tulipaikka. Kaksi metsästysretkellä olevaa nuorta herraa keittelee kahvia ja nautiskelee aamiaista. Kertovat olleensa jollain lähistön laavulla yötä. Puheenparren murre viitannee Varsinais-Suomeen. Nautin itsekin lounasta - itse tehtyä kanttarellirisottoa, jonka saan näppärästi hellalla lämmitettyä.


Kirkaslammen jälkeen vielä viimeinen kangasmetsäosuus. Mietin jossain vaiheessa, olenko nähnyt yhtään lehtipuuta pitkään aikaan, niin havupuuvoittoinen tämä kangasmetsä on. Lopulta saavutaan viimeiselle taukopaikalle, Koveronlammelle. Tästä on enää noin 200 metriä parkkipaikalle.


Palaan parkkipaikalle, joka on nyt - tasan neljä tuntia lähtöhetkestä - lähes täynnä autoja. On suorastaan ihmeellistä, että matkan varrella en nähnyt enempää ihmisiä. No, selityksenä varmasti varhainen aamustartti ja se, että reitille ehdotetaan kiertosuuntaa vastapäivään, sinne näyttää nyt muitakin lähtevän. Käyn vielä Koveron tilalla kirjoittamassa nimeni vieraskirjaan ja lähden ajelemaan luontokeskukselle päin. Seitseminen on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani, tänne tulen varmasti seuraavanakin vuonna kävelemään taas jonkin uuden reitin. Päätän raporttini tähän, loppuun pari aamun tunnelmakuvaa.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilolammin luontopolku Hyvinkäällä

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Luutaharjun Samo Lopella