Vahtivuoren kierros Virolahdella

Päivämäärä: 23.7.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 501
Reitin pituus: 3 km
Kohokohdat: Taisteluhaudat, dramaattinen luontonäyttämö
Parkkipaikka: Jätin auton pieneen risteykseen osoitteessa Vahtivuorentie 349. Lisätietoa tekstissä. Paikka kartalla.
(Myöhemmin todettu, että hyvä lähtöpaikka ja pysäköinti on luontonäyttämöllä, Vahtivuorentie 401). Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Liikenne Vuorela kulkee Virojoelle, noin parin kilometrin päähän. Lisätietoa täältä.
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset
Varusteet/jalkineet: Kosteita kohtia oli melko paljon, vedenpitävät jalkineet hyödyksi
Keskivaativa reitti
Kaksi tai kolme tulipaikkaa (yksi hieman reitin ulkopuolella)

Heinäkuussa 2024 minulle tuli viisisataa luontopolkua täyteen. Ihan hetken aikaa minulla oli tyhjä olo. Mitä seuraavaksi? Sitten aloin suunnitella mökille menoa - ja samalla jo aloin miettiä, minkä reitin kävelisin matkan varrella. Näin päästiin siitä tyhjästä olosta, ei muuta kuin takaisin siihen, mistä taidan eniten tykätä. Seuraavan luontoretken suunnittelusta.

Virolahden Vahtivuori oli kiinnostellut jo jonkin aikaa. Nyt oli sen vuoro. Ajelin Virolahdelle ja käännyin 170-tieltä Vahtivuorentielle. Samalla mietin, olinko jo kerran aiemmin ajanut samaa tietä. Olin Jukolan viestissä 2011 toimitsijana, ja Jukolan lähtöpaikka oli Harjun oppimiskeskus. Vahtivuorentie vie juuri oppimiskeskuksen pihaan. Muistaakseni poistuva liikenne ohjattiin juuri tälle pitkälle hiekkatielle.

Netistä olin löytänyt reitin lähtöpaikalle osoitteen, Vahtivuorentie 349. Saavuin osoitteeseen ja olin ihmeissäni - eihän tässä ollutkaan mitään parkkipaikkaa tai opastaulua. Ajelin vielä parisataa metriä eteenpäin, mutta aloin olla jo lähellä Harjun oppimiskeskusta, joten tein U-käännöksen ja palasin annettuun osoitteeseen. Jätin auton pieneen tienristeykseen, jossa oli tilaa parille autolle. Tutkin outdooractive-sivulla olevaa karttaa ja osasin tulkita olevani parinsadan metrin päässä reitistä. Lähdin kävelemään metsätietä, joka vei Vahtivuorelle.

Nousin Vahtivuoren laelle, matkaa sinne oli kolmisensataa metriä. Arvasin käveleväni väärään suuntaan, sillä netistä löytämäni kartassa Vahtivuoren kierros ei käy täällä mäen päällä. No, voinpa nyt kuitenkin kertoa, että vuoren laella on mukava taukopaikka tulipaikkoineen.

Palasin rinnettä alas. Samalla luin netistä Vahtivuoren kierroksen tietoja ja totesin, että reitti oli merkitty keltaisilla maalimerkeillä. Muistin nähneeni keltaista nousun puolivälissä. Kyllä, puissa oli keltaisia merkintöjä. Nyt kurvasin polulle, joka lähti rinteen suuntaisesti kohti itää.

Heti alkumetreillä kävi ilmeiseksi, että polku täällä on melko vähän kävelty. Sitä tuskin huomasi mustikanvarpujen ja kanervien välissä. Toisaalta, keltaisia maalimerkkejä oli onneksi tiheässä.

Kohta ylitetään Vahtivuorentie. Risteyspaikat on merkitty keltaisilla nuolilla. Tässä kävellään tietä pitkin muutama kymmenen metriä, kunnes reitti kurvaa tien toiselle puolelle.

Hetken aikaa reitti kulkee juoksuhaudan laidalla.

Kunnes siirrytään kävelemään juoksuhaudan pohjalla. Se tuntui oikeastaan aika hauskalta idealta. Joku oli tosin laittanut pohjan täyteen käpyjä.

Reitti käy bunkkerin eli teräsbetonikorsun edessä.

Ja jatkuu vielä hetken pitkin taisteluhaudan pohjaa. Alkumatkalla juoksuhauta muistutti tavallista ojaa, tässä se oli enemmänkin kiviseinillä tuettu kulkureitti. Hetkittäin haudan pohjalla oli sen verran kasvillisuutta, että astellessa ei tietänyt, onko reitti kuiva vai kostea. Joissain kohdissa oli hieman mutaista.

Noin kilometri kävelty. Nyt reitti poistuu juoksuhaudoista, mutta saapuu hetimiten seuraavalle sotahistorian muistomerkille. Panssarikiviesteen läpi kävellään kahteen kertaan. Täällä risteili jonkin verran polkuja, keltaisia merkkejä piti seurata tarkasti!

Vielä astellaan jokunen metri juoksuhautojen vierellä - sen jälkeen kuljetaan hetken matkaa hiekkaista metsätietä pitkin. Keltainen nuoli ohjaa kuitenkin pois metsätieltä. Ollaan aika lailla reitin puolivälissä ja käännytään takaisin länteen. Mietin jo tässä vaiheessa, että reitti on oikeastaan harvinaisen mutkikas. Täällä on paljon risteyksiä ja käännöksiä, joten tarkkana kannattaa olla.

Seuraava osuus oli sekin erikoinen. Kävelin kapeampaa mutta selvästi erottuvaa metsätietä pitkin. Oheisessa kuvassa näkyy keltainen merkintä koivussa, mutta hetkeä myöhemmin huomasin keltaisia maalimerkkejä hieman kauempana (sanotaan noin viiden metrin päässä) tiestä. Polku oli selvästi kulkenut koko ajan ihan maalimerkkien lähellä, joten siirryin metsään ja löysin polun sieltä. Olin kävellyt ehkä muutaman kymmenen metriä "väärää reittiä". Hämmästyksekseni polku palasi hetken päästä tielle, jota olin juuri kävellyt. Opetus: jos haluat seurata virallista polun merkintää, niin seuraa koko ajan keltaisia maalimerkkejä. Toisaalta: tässä olisi hyvin voinut kävellä metsätietä pitkin melkein puoli kilometriä.

Lopulta poistutaan tieltä ja kuljetaan taas polulla, kivassa mustikkametsässä.

Polun vierestä löysin nämä kaverit. Laitoin repun kivelle, otin juomaa ja kävelin pienen lenkin polun ympäristössä, mutta en löytänyt niitä lisää.

Polku käy aika lähellä Vahtivuoren huippua, mutta kurvaa pohjoiseen ja laskeutuu alas laaksoon. Täällä oli mielestäni reitin vaikein kohta, enkä nähnyt oikein polkua enkä keltaisia merkkejä. Katsoin karttaa ja totesin, että polku kulkee hyvin lähellä Vahtivuoren länsirinnettä - kohta näinkin taas reittimerkinnät.

Outdooractive-sivuston reittiselostus lupasi loppumatkalle Ravijoen rannan ketomaisemaa. Sitä saikin ihailla noin kahden ja puolen kilometrin kävelyn jälkeen.

Ja tämän kierroksen kruunasi sitten luontonäyttämö. En tiennyt mitä odottaa, mutta tiedän kävelleeni suu auki ja hämmästyksestä mykkänä sen eteen. Paikka on erikoinen, suorastaan dramaattinen. Viisitoista metriä korkean kallioseinämän viereen on rakennettu esiintymisareena ja katsomo. Kuvasin sitä monesta suunnasta.

Paikalla on myös luontokeittiö ja muutama piknikpöytä. Hienoin pöytä on tietysti kivinen.

Mietin kahvitauon paikkaa. Päädyin lopulta istumaan katsomoon - tuntui, että halusin istua mieluummin komean kiviseinän lähellä kuin kauempana piknikpöytien ääressä.

Tauon jälkeen pääsin jatkamaan matkaa. Outdooractive-sivun mukaan tämän pitäisi olla Vahtivuoren kierroksen lähtöpaikka. Tarkistettu myös Virolahden kunnalta, näin on tarkoitus. Reittiselostuksessa mainitaan myös luola, jonka läpi voi kulkea ja samalla aloittaa reitin. En hoksannut, missä luola oli - keltaiset merkinnät veivät minut portaille näyttämön vieressä.

Portailta on vielä hieno näkymä kohti luontonäyttämöä.

Kallion päällä ja samalla aivan luontonäyttämön takana on vielä yksi laavu tulipaikkoineen. Täällä selvisi myös luontonäyttämön komean kallioseinämän synty - laavulla oleva opastaulu kertoo, että kalliota on louhittu panssarikiviesteiksi ja sepeliksi betonivaluihin.

Laavulta oli enää parisataa metriä siihen, mistä minä kierrokseni aloitin. Palasin Vahtivuoren huipulle menevän tien laitaan ja kävelin siitä autolle. Matkamittaus seis. Hieman yli kolme kilometriä matkaa takana. Aikaa käytin puolitoista tuntia. En nähnyt ainuttakaan muuta retkeilijää.

Reitti on keskivaativa. Täällä on muutamia jyrkähköjä nousuja ja laskuja. Taisteluhautojen laidoilla tulee olla varovainen. Korsuissa en käynyt sisällä, niihin olisi taskulamppu ollut tarpeen. Reitin kiertäminen vaatii myös tarkkaavaisuutta - täällä kulkee paljon polkuja ja Vahtivuoren kierros ei ole niistä se kävellyin. Muun muassa 43 kilometrin mittainen Salpapolku risteää Vahtivuoren kierroksen kanssa useammankin kerran. Sen sinisiä reittiopasteita on näkyvissä monessakin paikassa.

Vaikka polku oli hieman haasteellinen, nautin kävelystä kovasti. Maisemat ovat mukavia, taisteluhaudoissa oli erikoista kävellä ja kaiken kruunasi komea luontonäyttämö, jonka äärellä oli hieno pitää evästaukoa. Toivottavasti kävelijöitä riittää jatkossa!

Vielä yksi kommentti: yritin ajaa Harjun oppimiskeskuksen kautta pois, mutta puomi esti pääsyn pihalta Tallitietä pitkin maantielle. Myöhemmin saatu selville, että oppimiskeskuksen pääväylät ovat nykyisin sen eteläpuolella - Hovitietä tai Viipurintietä pitkin.

Sijainti: N=6711793.734, E=530246.257 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.5411363, GEO:lon=27.5513425

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Tuntemattoman polku
Totta vai tarua -luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle