Ulko-Tammion luontopolku Haminassa

Päivämäärä: 21.7.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 500
Reitin pituus: 3 km (plus noin kilometri ylimääräistä tunneli- ja tornikäynnin kanssa)
Kohokohdat: Kiva merimatka, kiehtova Ulko-Tammion luonto ja historia, mukavat kalliorannat
Parkkipaikka: Risteilylle pääsee Sapokan satamasta, Kotkasta. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Julkista liikennettä on noin kilometrin päähän Sapokan satamasta. Lisätietoa täältä.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Paljon kävelyä kallioilla ja kivillä. Hyväpohjaiset jalkineet tarpeen.
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

Juhlaretki! Monellakin tapaa. Heinäkuun alussa varasin retket Seiliin ja Ulko-Tammioon ja lopulta edellisestä tuli luontopolku 499 ja jälkimmäisestä sitten numero 500. Samalla Itäisen Suomenlahden kansallispuistosta tuli 40. kansallispuisto, jossa vierailin. Kutsuin muutaman kaverin mukaan retkille ja varasin vähän juhlallisempaa evästä matkaan. Seilin reissusta juttu tässä. Nyt on vuorossa kertomus Ulko-Tammion retkestä.

Ulko-Tammio (ja muut Itäisen Suomenlahden saaret) valittiin vuoden 2024 kotimaan matkailukohteeksi. Minä olin suunnitellut retkeä Ulko-Tammioon jo kaksi vuotta. Meriset-laivayhtiön risteilyt menevät hyvissä ajoin täyteen, joten tänä vuonna olin ajoissa ja varasin paikat pari viikkoa ennen lähtöä. Loppuunmyydyksi tuli tämäkin lähtö! Sapokan satama oli helppo löytää ja parkkipaikkojakin sataman lähistöllä näyttäisi olevan riittävästi. Kävelimme M/S Vikla III-laivaan, jonka yläkansi oli jo melko täynnä, me otimme paikat laivan sisältä.

Laivamatka oli yllättävänkin pitkä. Matkaa on kolmisenkymmentä kilometriä ja sitä taitetaan vähän yli kaksi tuntia. Laivalla on hyvä kahvio/baari ja nautimme myös sen antimista. Kapteenimme kertoili niin Sapokan sataman rakennuksista kuin Sunilan tehtaistakin, myöhemmin saimme kuulla matkan varrella olevien saarien erityispiirteitä ja tarinoita niiden historiasta. Välillä nautittiin merituulesta, joka oli tänään yllättävän lämmin, vaikka sää oli harmaahko. Sateen mahdollisuuskin oli ilmassa.

Kaksi tuntia myöhemmin oltiin Sapokan länsisatamassa. Noin kahdeksisenkymmentä ihmistä ponkaisi maihin ja tutkimaan opastauluja. Odottelimme hetken omaa vuoroamme. Saaren historiaan kuuluu sekä kalastus että maatalous (tarkemmin sanoen läheisen Tammion saaren asukkaat ovat niittäneet täältä heinää), sittemmin Ulko-Tammio on ollut luonnonsuojelualueena. Tämän rauhan katkaisivat sotavuodet, jolloin täällä on ollut parhaimmillaan kolmisensataa sotilasta. Tältä ajalta ovat muistona kaksi kunnostettua tykkiä sekä sotilaskotina toiminut parakkirakennus, joka on nykyisin retkeilijöitä palveleva autiotupa.

Kartasta voi todeta, että luontopolku kulkee saaren eteläosissa. Länsisatamasta olimme ajatelleet lähteä kiertämään kahta ympyräreittiä vastapäivään. Tällöin saisimme käytettyä ajan tehokkaasti. Luontopolun loppupuolella olisi mahdollista käydä tutkimassa saaren keskiosan tunnelia ja näkötornia niihin jäävän ajan puitteissa. Koko maissaoloaika risteilyillä on kaksi ja puoli tuntia, jota epäilin hieman vähäiseksi.

Opastaulujen vieressä on komea katos, jonka alla on useampikin piknikpöytä sekä tulipaikka. Taustalla näkyvät myös portaat tykkiasemalle.

Suunnittelemani kiertosuunta oli myös se, johon täällä kävijät ohjataan.

Tykkiaseman vieressä kerrotaan Ulko-Tammion linnakkeesta, joka oli käytössä Talvisodasta vuoteen 1952.

Luontopolun aloituspiste on kalliolla tykkiaseman vieressä. Luontopolun pituus on siis kolme kilometriä ja se kulkee suurilta osin kallioilla, joiden varoitetaan olevan märällä säällä liukkaita.

Luontopolku on merkitty maastoon valkopäisillä tolpilla. Jo ensi metreillä voi ihastella rehevää luontoa. Valtava määrä kieloja ja kalliokieloja. Paljon pensaita: taikinamarjaa, herukkapensaita, kuusamaa ja ruusuja. Tuomia. Keskustelimme siitä, ovatko esim. ruusut ja herukat tulleet tänne lintujen vai ihmisten mukana.

Vain satakunta metriä ja saavutaan Ulko-Tammion läntisimmän niemen komeille kallioille.

Luontopolku kulkee melkeinpä puolentoista kilometrin matkan täällä saaren etelä- tai lounaisrannalla. Välillä kurvataan ihan vähän metsän puolelle. Suursaaresta kertova taulu on noin neljänsadan metrin kohdalla. Suursaareen on täältä matkaa nelisenkymmentä kilometriä.

Luontopolku koostuu kahdesta ympyräreitistä, joiden välissä on lyhyt muutaman kymmenen metrin janareitti. Mikäli kierrät toisen ympyräreitinkin vastapäivään, päädyt ensimmäisenä pienelle telttailualueelle. Täällä on myös yksinkertainen tulipaikka sekä piknikpöytä. Meillä oli tarkoitus pitää pieni evästauko, mutta halusimme mieluummin siirtyä pitämään sitä seuraaville rantakallioille, niissäkin kun tuntui olevan paljon sopivia istumapaikkoja.

Reitti saapuukin heti rantakallioille. Kaakossa sijaitsevan Somerin saaren meritaistelusta kertovan kyltin takana vaikutti olevan hyvä taukopaikka.

Löysimme kalliolta hyvän penkkimuodostelman. Kaivoin repusta LPM500-kakun ja samppanjapullon. Oli aika skoolata 500 kävellyn polun kunniaksi.

Mukavan tauon jälkeen oli aika jatkaa luontopolkua. Seuraava puoli kilometriä kävellään aivan rannan ja rantakallioiden lähistöllä. Avoimilla rantakallioilla näki hyvin muut luontopolun kävelijät, samoin kuin seuraavat valkopäiset tolpat.

Noin kilometri kävelty. Nyt kuvasin maisemaa suuntaan, josta tulimme.

Reitin läntisimmässä kohdassa käännytään takaisin kohti itää. Täällä oli jonkinlaisia louhikoita reitin molemmin puolin. Kivikasat saattoivat olla luonnon - tai ehkäpä kuitenkin ihmisten aikaansaamia.

Polun varrella on uusia ja hienoja opastauluja, mutta myös jokunen vanhempi taulu, kuten tämä jäkälämetsästä kertova.

Hieman yli kaksi kilometriä kävelty. Olisiko tämä ollut paras mahdollinen uimaranta luontopolun varrella? Luultavasti. Hienohiekkaista hiekkarantaa ei ainakaan polun varrella ole. Tänään ryhmässämme ei ollut uintitoiveita - eikä aikataulumme oikeastaan sallinut kovin pitkää pysähdystäkään.

Toinen ympyräreitti päättyy. Ennen kuin palaisimme lähtöpaikkaan, meillä olisi vielä aikaa käydä kurkkaamassa karttoihin merkittyä tunnelia ja lintutornia, jotka eivät ole varsinaisen luontopolun varrella. Tunnelille oli selkeä opastus ja tunnelin suulla on vielä siitä kertova taulu. Tunneli on louhittu tänne kallioon vuonna 1944, mutta työt jäivät sodan loppuessa keskeneräisiksi. Lattiaa ei ole valettu, eikä valaistusta laitettu.

Tunneli on satakunta metriä pitkä. Sen voi helposti kävellä läpi. Taskulamppu on tarpeen. Ahtaan paikan kammoa ei tarvitse pelätä, kun leveyttä ja korkeutta on viitisen metriä.

Tunnelin takaa voi helposti kurvata lintutornille, joka taitaakin olla kalliolla tunnelin päällä.

Maisemaa voi ihailla joka suuntaan. Eniten merta taitaa olla näkyvissä lännessä, jossa näkyy myös satama. Taitaapa satamassa havaita myös vilahduksen Vikla-laivastamme.

Palailimme viimeiselle metsäiselle pätkälle kohti laivaa. Paluumatka alkaisi noin puolen tunnin päästä. Kerkeäisimme vielä pitää evästaukoa sataman hienossa katoksessa.

Katokseen olikin pakko rynnätä, sillä tähän kohtaan osui tämän päivän ensimmäinen sadekuuro, aika ravakka sellainen. Kahvit ja leivät maistuivat, samoin yhden retkikaverin leipomat skonssit. Kun sadekuuro loppui, siirryimme laivaan. Sää kirkastui nopeasti ja paluumatkallakin yläkansi näytti olevan aivan täynnä. Matkustajia oli yhdeksänkymmentä, kun paluumatkalla seuraamme liittyi saaressa yöpyneitä retkeilijöitä.

Ihastuttava retki päättyi Sapokkaan noin seitsemän tuntia startin jälkeen. Paluumatkalla katseltiin vielä kuvia ja tarkistettiin muutamia kasveja. Ulko-Tammiossa puhelinta oli vaikeahko käyttää huonon kentän takia - ja muistammehan myös sen, että Ulko-Tammio julistettiin vuonna 2023 puhelinvapaaksi alueeksi. Tätä emme valokuvaamisen takia pystyneet noudattamaan, pahoittelut siitä! Alla muutama luonnon ihme. Kukkakärpäsiä Ulko-Tammiossa tuntui olevan tuhatmäärin. Löysimme myös Suomen eteläisimmän lakka- tai hillasuon (näin ainakin kuvittelimme).

Luontopolku oli todellakin noin kolme kilometriä pitkä. Lisäksi kävelimme noin kilometrin lisälenkin tunnelin läpi ja näkötornille. Aikaa käytimme kaksi tuntia. Yleensä kirjoittelen tähän tietoa siitä, näkyikö reitillä muita kävelijöitä. No, tänään heitä oli ihan runsaasti - veikkaisin viittäkymmentä. Ihan ruuhkaiselta kävely ei kuitenkaan tuntunut, porukka jakaantui varmastikin eri osiin saarta.

Reitillä ei ole paljoakaan korkeuseroja, tosin näkötornin luona ollaan ilmeisesti viitisentoista metriä merenpinnasta. Kivillä ja kallioilla kulkeminen vaatii jonkin verran ketteryyttä.

Ulko-Tammio oli erinomainen kesäretken kohde. Plussaa M/S Vikla III:n hyvästä palvelutasosta. Jäi tunne, että myös retki muihin Itäisen Suomenlahden saariin olisi paikallaan. Suunnitteluun!

Luontopolkumiehellä on ollut paljon kavereita seurana näillä 500 kävelyllä. 45 ihmistä, 2 koiraa. Kiitos kaikille: Annuli, Antti, Asko, Eeva-Maija, Ekku, Esteri, Hannu L, Hannu S, Harri, Heikki K, Heikki N, Ipa, Jari K, Jari P, Jarmo K, Jarmo M, Johannes, Jouko, Jukka, Kia, Maarit, Maiju, Mari L, Mari P, Mari W, Markku K, Markku P, Markus, Martti, Mika K, Mikko, Minna, Mirja, Neppe, Paavo, Palde, Pertti, Pirre, Päivi, Risto, Smura, Taina, Tero, Timo K, Timo M, Timo V ja Tuija.

Kiitos myös kaikille, jotka ovat lukeneet blogitekstejäni ja erityisesti kaikille jotka ovat lähettäneet vinkkejä tai palautetta. Otan kaiken nöyränä vastaan ja jatkan hommia. Kohti tuhatta luontopolkua!

Sijainti: N=6690479.285, E=525036.140 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.3499605, GEO:lon=27.453938

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Santalahden luontopolku
Kirkkojärven luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle