Luontopolku Puuska Kylmäluoman retkeilyalueella Taivalkoskella

Päivämäärä: 10.7.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 497
Reitin pituus: 4,5 km
Kohokohdat: Harju- ja kangasmaastot, lammet ja järvet.
Parkkipaikka: Kylmäluoman leirintäalue, Pajuluomantie 20. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Kajaani-Kuusamo -pikavuoroyhteys parin kilometrin päähän. Aikataulut Matkahuollosta.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Parin päivän Kuusamon reissu päättyi - piti lähteä ajelemaan kohti etelää. Olisiko nyt aika käydä tutustumassa Kylmäluoman retkeilyalueeseen, jonka ohi oli ajettu niin useat kerrat? Päätimme retkikaverin kanssa käväistä lyhyellä parin tunnin kävelyllä ja valitsimme reitiksi Luontopolku Puuskan.

Kylmäluoma löytyi helposti. Auto parkkiin ja etsimään polkujen aloituspistettä. Siihen tarvittiin aluekarttaa, jonka löysin ravintolarakennuksen seinästä. Lähtöpaikat ovat leirintäalueen puomin sisäpuolella, rakennusten ja Pajuluoma-järven välissä. Uimaranta on vain parinkymmenen metrin päässä, vink vink.

Karttaan Puuska on merkitty valkoisella värillä, samoin luontoon.

Reitti alkaa nousulla. Tästä lähtee kaiken kaikkiaan viisi eri kävelyreittiä, kaikki selvästikin Paula-myrskyn (2021) jälkeen nimettyjä - on esimerkiksi punainen Hukanharjun Hurrikaani ja vihreä Paulan puhuri.

Sadan metrin jälkeen osa reiteistä kurvaa oikealle. Luontopolku Puuska jatkuu yhä suoraan ja nousee tässä harjun korkeimmalle laelle.

Ensimmäisen nousun laella. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy myös Kylmäluomalle tuova asfalttitie eli Pajuluomantie.

Harjulta laskeudutaan taas alas, nyt luontopolku kulkeekin pitkän aikaa melko tasaisissa maisemissa. Myös blogin pääkuva on otettu tässä alkumatkalla. Luontopolun varrella on muutama infotaulu. Ensimmäisen aiheena ovat "Suuret savotat". Seudulla on ollut suuret metsänhakkuut vuosina 1934-1935, töissä täällä on ollut jopa 150 miestä. Kalle Päätalon tuotantoon perehtynyt retkikaveri odotteli enemmänkin tietoa hakkuista ja savotoista. Liekö Kalle itsekin ollut täällä noin 15-16-vuotiaana hommissa.

Tasaista mukavaa kangasmaastoa. Taisin sanoa ääneen, että lempipolkuni kulkevat kankailla - niissä on yleensä mukava ja pehmeä kävellä. Muutama silta ja lyhyitä pitkososuuksiakin on tarjolla. Näillä tienoilla pääsimme myös seuraamaan pohjantikkaa, joka nakutti maahan kaatunutta mäntyä etsien lounastaan.

Seuraavat infotaulut kertoivat soista ja keloista. Suon laidalla kuuntelimme toista äänekästä lintua, valkovikloa. Sen taukoamaton kitinä jatkui minuuttikaupalla. Lopulta se lennähti myös kierroksen suon yllä.

Reitti kulkee kohti länttä ja saapuu Pajulammien lähelle. Ensimmäisen lammen rannan tuntumassa on risteys ja nyt luontopolku Puuska kääntyy kohti pohjoista. Hetken aikaa kuljetaan polulla, jossa on vain valkoiset merkinnät. Täällä on selvästikin jouduttu muuttamaan polun linjausta. Paula-myrsky on tehnyt tuhojaan, joista kerroin myös Iivaaran Iiringin blogitekstissä.

Myrksytuhojen metsästä tullaankin sitten kauniin suon laidalle. Reitin puolivälissä oleva taukopaikka on oikealla näkyvän Maantielammen rannalla.

Pitkososuutta lienee noin puolisen kilometriä.

Pitkosten jälkeen saavutaan siis Maantielammen taukopaikalle. Palveluihin kuuluu kota, tulipaikka ja kuivakäymälä. Kodalla oli porukkaa, joten jatkoimme matkaa

Pidimme oman kahvitaukomme noin kolmen kilometrin kohdalla, Pitkälammen rannassa. Paula-myrskyn kaatamista puista voi valita itselleen sopivan istumapaikan.

Pitkälammen rannalta reitti nousee melko jyrkästi Hukanharjulle.

Harjun laella kulkee peräti neljä eri väristä reittiä.

Harju taitaa olla jopa kolmisenkymmentä metriä korkeammalla kuin ympäröivät järvet. Pajuluoma-järven selällä näkyi useampikin veneitä, niitä voi vuokrata Kylmäluoman leirintäalueelta.

Hukanharjulla taulu kertoo esimerkiksi sen, että seudun ensimmäiset asukkaat saapuivat Savosta ja toivat "luoma"-sanan kuvaamaan hyvin kala-apajina pidettyjä järviä ja lampia. Tässä mainitaan myös 450-vuotias kelo, joka ylväästi tervehtii kulkijoita. Mutta olikohan tämä kelo katkennut infotaulun asennuksen jälkeen?

Harjulta laskeudutaan paikkaan, jonka nimi on Katkeima. Harjussa on tässä notkelma, jonka purossa on myös tukkeja jäänteinä 1930-luvun metsäsavotoista. Tämä on ollut paikka, jossa puukuormat on viety harjujen toiselle puolelle Iijokeen uittoa varten.

Vielä yksi nousu ennen kierroksen päättymistä. Viimeisellä harjulla saa väistellä frisbee-kiekkoja. Kala ohjannee golfaria kolmannelle väylälle.

Seuraavan mäen takana ollaankin jo lähtöpisteen tuntumassa. Kävelimme suoraan pysäköintipaikalle, nappasimme autosta uimavehkeet mukaan ja kävelimme lähtöpisteen luo laiturille ja veteen. Pajuluoman vesi oli virkistävää melko helteisen kävelyn jälkeen.

Kierroksen pituus oli mittauslaitteideni mukaan aika lailla ilmoitetut 4,5 kilometriä. Aikaa siihen käytimme noin tunnin ja kolme varttia. Reitillä oli muutama muukin retkeilijä - ja muutenkin Kylmäluomassa oli tänään melko mukavasti kesäpäivästä nauttivia lomalaisia.

Reitti oli keskivaativa. Reitin keskiosa on hyvinkin tasainen, mutta sekä alussa että lopussa käväistään melko korkeiden harjujen laella. Kylmäluomassa riittää reittejä - tänne voisin mielelläni tulla joskus vaikkapa yöksi ja kävellä samalla parikin eri reittiä.

Sijainti: N=7274981.895, E=587572.386 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=65.585050, GEO:lon=28.898896

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Värikallion kaarros
Ölökyn ylitys

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle