Seilin saaren luontopolut Paraisilla

äivämäärä: 14.7.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 499
Reitin pituus: Kolme polkua yhteensä noin 6 km
Kohokohdat: Seilin mielenkiintoinen historia ja ainutlaatuinen luonto harvinaisine lajeineen
Parkkipaikka: Helpoin ilmeisesti Nauvon keskustan parkkipaikka. Paikka kartalla.
Liikenneyhteydet: Seilin yhteysliikenne. Lisätietoa täältä.
Opasteet/kyltit: Kyltitys hyvä. Hieman epätietoisuutta reittien aukiolon kanssa. Lisätietoa tekstissä.
Varusteet/jalkineet: Oli melko kosteaa. Lenkkarit saattavat kastua, mutta retkeilyjalkineet varmasti riittävät.
Keskivaativa reitti
Yksi grillipaikka Asemalaiturin kupeessa (hiili- ja kaasugrillit, omat hiilet tai kaasu tarvitaan).

Seili. Sanalla on jännittävä kaiku. Moni varmaan on kuullut paikan synkästä historiasta, jossa ensin leprapotilaat ja sitten myöhemmin mielenterveyspotilaat eristettiin saarelle, ehkä jopa hieman mielivaltaisin perustein. Sairaalassa ei ollut aluksi edes lääkäriä ja hoitajien vaatimuksina oli lähinnä kookas ruumiinrakenne. Toisaalta: Seili on myös merkittävä luontokohde erikoisine eliölajeineen sekä tutkimuslaitoksineen. Ja tänä päivänä myös hyvin merkittävä retkikohde, jossa taitaa käydä noin 20 000 vierailijaa vuoden aikana.

Luontopolkumiehen "ura" on mielenkiintoisessa vaiheessa. Olen kävellyt melkein 500 eri reittiä. Todellisuudessa varmaan hieman ylikin, sillä muutamasta on jäänyt blogiteksti puutteiden vuoksi kirjoittamatta. Ryhdyin miettimään juhlakävelyitä ja kutsuin kavereita mukaan kahdelle eri viikonlopulle. Ensimmäiseen, tähän Seili-viikonloppuun osui nyt sitten ihan oikeasti ja virallisesti kävely numero 499.

Lähdimme siis kuuden tyypin porukalla reissuun ja treffasimme Nauvon satamassa. Olin varannut laivavuorot niin, että meille jäisi viisi tuntia aikaa perillä. M/S Sommarskär saapui meitä hakemaan. Keli oli valitettavan harmaa, mutta ennustetut sateet jäivät onneksi aika vähäisiksi.

Puolen tunnin matka Seiliin sujui mukavasti rupatellen ja karttoja netistä katsellen. Kohta oltiin Seilin Postilaiturilla.

Laiturin tuntumassa on opastaulu-buffet. Seilin historiaan voi ottaa lyhyen katsauksen ja löytyypä tästä hyvä Seilin karttakin. Samanlaista karttaa voi luonnollisesti katsella vaikkapa visitseili-sivulta.

Tässä vielä luontopolut ja suunnittelemani reitti (nuolet olen lisännyt siis itse kuvaan). Postilaiturilta vasemmasta alakulmasta lähtisimme Tutkimuspolulle, joka veisi meidät päärakennukselle. Sieltä Länsilenkille myötäpäivään ja lopuksi Kirkkoniemen polulle myötäpäivään. Näin reitti päättyisi päärakennuksen luokse ja voisimme vielä tutustua Seilin sairaalaan.

Polku alkaa heti laiturin läheisyydestä. Heti päästään ylittämään sähköinen laidunaita portaita pitkin. Kaikki reitit on merkitty keltaisilla merkeillä, ensimmäinen näkyy puussa portaiden toisella puolella.

Kävelimme rantaa pitkin. Maisema postilaiturille päin.

Parisataa metriä kävellään rannan läheisyydessä, tervaleppien ja pähkinäpensaiden katveessa.

Sitten reitti nousee viisitoista metriä korkealle rantakalliolle, kartallekin merkitylle näköalapaikalle.

Tutkimuspolun varrella on hienoja luontotauluja. Meidän reittimme ensimmäinen taulu oli kallion päällä. Täällä kerrottiin saaristolintujen seurannasta. Niitä seurataan lähes 500 luodolla ja saarella eri puolella Saaristomerta. Näin voidaan havainnoida mm. meren rehevöitymisen vaikutusta lintukantoihin ja lintujen pesintään.

Reitti jatkuu pähkinäpensaiden katveessa. Nyt alkoi osuus, jossa vuorotellen varoittelimme toisiamme lehmien jätöksistä, niitä täällä riitti. Huomasimme myös, että puita taidetaan täällä kaulata kelopuun ja sitä kautta monimuotoisuuden lisäämiseksi. Kaulattuja puita oli mielestäni täällä saaren eteläosassa todella paljon.

Laidunmaisema oli välillä avoimempaa, täällä oli vain jonkin verran pajuvesakkoa muuten puuttomalla niityllä.

Tätäkin mietimme: oliko reitin laitaan jätetyt puukasat massiivisia hyönteishotelleja? Luultavasti siitä oli kyse.

Mielenkiintoiset kyltit, osa 2. Limasienissä aiheutti keskustelua jännittävän niminen keltainen paranvoi. Muistelimme iltapäivälehtien otsikkoa, jossa joku oli löytänyt pihaltaan tämän "myyttisen kasan". Kyseessä on ameebojen sukulainen, joka on saanut nimensä ulkonäöstään, se on kuin voivarkaissa käyneen paran jätökset.

Mielenkiintoiset kyltit, osa 3. Karvari. Nelisenttinen kuoriainen olisi ollut hauska bongata.

Laidunaidan ylitys. Nyt reitti jatkui tietä pitkin. Noin kilometri kävelyä takana.

Reitin itäisimmästä pisteestä käännytään melkeinpä u-käännöksellä kohti Seilin päärakennusta. Puolentoista kilometrin kohdalla ollaan jo Lembergsviken-lahden rannan tuntumassa.

Reitin varrella kasvoi harvinaisen komea lehmus.

Kävelimme taas yhden laidunalueen läpi. Poistuimme laitumelta ja saavuimme hiekkatielle. Lehmät laidunsivat täällä, aivan päärakennusten tuntumassa. Olimme muutamassa kohdassa huomanneet kylttejä, jotka kielsivät kävelyn laitumella ja kehotti jatkamaan teitä pitkin. Ainakin yhdessä paikassa kyltti oli laitettu sivuun - kuvittelimme sen olevan poissa käytöstä juuri nyt. Emme olleet ihan varmoja, olimmeko rikkoneet jotain kieltoa. Toivottavasti emme. Pahoittelut, jos näin kävi!

Oli tauon paikka. Olin katsonut kartasta, että päärakennusten ja Asemalaiturin (itäpuolen sataman) välissä lienee grillipaikka. Huomasimme kuitenkin pari piknikpöytää sairaalan pihalla ja valitsimme Leipomon vieressä olevan pöydän. Grillipaikka jäi tällä reissulla katsastamatta. Nyt oli aika avata kuohujuomapullo 499. reitin kunniaksi.

Eväitä nautittiin ja samalla juteltiin Seilin kohtaloista. Olimme lueskelleet saaren historiaa matkalla ja se kirvoitti kyllä keskustelua - ja herätti kysymyksiä vaikkapa siitä, miten saarella on pärjätty vuosikaudet ilman lääkäriä tai siitä, miten saarelle eristetyt naiset eivät jopa koettaneet paeta uimalla. Liekö uimataitokin ollut harvinaista herkkua. Mene ja tiedä. Oli aika jatkaa luontopolulle numero 1 (vaikka meille se olikin jo toinen). Sen aloituspiste näytti olevan sairaalarakennuksen länsipuolella. Lähtöpiste löytyi rakennuksen luoteiskulmalta.

Tämä reitti oli jostain syystä videovalvonnan alla, kertoo puuhun liimattu aanelonen.

Ollaan siis Länsilenkillä. Aika pian päästään rannan tuntumaan. Täälläkin kävellään mäntyjen ja tervaleppien varjostamalla rantapolulla. Taas tutkittiin monenlaisia kasveja, täältä löytyi mm. mustakonnanmarjaa.

Länsilenkin puolessa välissä voi piipahtaa mukavalla rantakalliolla. Porukan reippaimmat jäsenet päättivät pulahtaa uimaan. Samaan aikaan ohitsemme pyyhälsi myös Nauvon ja Rymättylän väliä liikennöivä M/S Östern. (Kuva: Pirre Siivonen)

Kallion lähellä istahdin puun rungolle odottelemaan uimareiden vaatteiden vaihtoa. Katsoin lähelle ja huomasin hennon kasvin. Mietin, olisiko se joku talvikki ja avasin puhelimesta sovelluksen. Yövilkka. Se on kämmekkäkasvi ja kasvaa yleensä vanhoissa metsissä. Luontoportista luin myös mielenkiintoisen faktan, kämmekkäkasvien siemenet ovat hyvin kevyitä. Yövilkan siemen painaa 0,000002 grammaa. Ymmärränkö oikein: 500 000 siementä painaisi yhden gramman. Ohhoh.

Länsilenkki siirtyy rantamaisemista niittymaisemiin.

Ja hetken päästä ollaan taas lähellä sairaalarakennuksia. Kävelyä oli tässä vaiheessa takana noin neljä ja puoli kilometriä. Seuraavaksi kurvataan kohti Seilin kirkkoa ja sieltä alkavaa Kirkkoniemen polkua.

Seilin kirkko on vuodelta 1733. Kirkkoa hallinnoi Metsähallitus, se ei ole minkään seurakunnan hallinnassa. Kirkkoon on pieni sisäänpääsymaksu.

Kaikki pinnat saarnastuolia lukuunottamatta on käsittelemätöntä puuta. Tunnelma sisällä on pysäyttävä. Spitaalisille oli kirkossa oma karsina, johon tultiin omasta sisäänkäynnistä.

Kirkkoniemen polku on vain puolen kilometrin mittainen. Kirkon luota kävellään kesäkioskille. Pakollisen jäätelötauon jälkeen reitti jatkuu kioskin vierestä jälleen yhden laidunaidan yli.

Nyt noustaan Seilin hienoimmalle näköalapaikalle, ainakin mitä näiden polkujen varrelta löytyi. Yli 20 metriä korkealta kalliolta on avara näkymä kohti pohjoista ja koillista - oikeastaan kohti Airistoa. Täälläkin voisi olla penkki taukoa varten, tosin kalliollakin on hyviä istumapaikkoja, osaa testasimme itsekin.

Kallioiselta niemen kärjeltä palataan taas kirkon luo. Myös kirkon hautausmaalla kannattaa piipahtaa, sinne on haudattu sekä saaren asukkaita että mielisairaalan hoitajia ja potilaita.

Tämä kierros päättyy kirkon pihalle, jossa voi lukea tietoa Seilin lippulaivalajista eli peltomaitikasta. Halusin lopettaa luontopoluista kertomisen juuri tähän kasviin, joka kukki runsaana esimerkiksi satamaan vievän tien varressa. Seilin saari on melkeinpä ainoa paikka Suomessa, jossa tätä ennen melko yleistä viljapeltojen ja ketojen kasvia on jäljellä. Sen kannan muutoksia seurataan Seilissä muutamilla koealueilla.

Luontopolut oli nyt kierretty. Napsautin sairaalarakennuksen luona matkamittauksen pois päältä. Kävelyä tuli tähän mennessä vähän yli kuusi kilometriä. Aikaa kävelyyn kului noin neljä tuntia, mutta siihen sisältyi oikeastaan neljäkin taukoa - evästauko, uimatauko, kirkossakäyntitauko sekä jäätelötauko. Varaa kuitenkin reilusti aikaa, jos haluat kaikki polut täällä kiertää.

Seilin luontopolut ovat keskivaativia. Kaksi kertaa poluilla noustaan melko jyrkästi kallioille, muuten korkeuserot ovat pieniä.

Lopuksi käväisimme sairaalarakennuksessa. Pysäyttävä tunnelma oli täälläkin. Yksi huone on säilytetty jotakuinkin ennallaan - ja myös esineistöä ja vaatteita on esillä yläkerran vitriineissä. Mieleeni jäi myös teksti, jossa kerrottiin Seilin sairaanhoitajista. Heiltä edellytettiin taipumusta mielisairaiden hoitoon - eli käytännössä vahvoja käsiä ja suurta ruumiinrakennetta.

Palailimme satamaan ja hyppäsimme taas M/S Sommarskäriin, jota kutsuimmekin jo suomeksi Kesäkariksi. Paluu Nauvoon kesti taas puolisen tuntia. Yhteensä retki kesti siis kuusi tuntia laivamatkoineen. Aurinkokin näyttäytyi paluumatkalla. Hieno päivä, josta jäi mieleen pyörimään ehkä vähän ahdistaviakin asioita, mutta suurimmaksi osaksi Seilistä sai hienoja luontoelämyksiä ja kivoja muistoja.

Sijainti: N=6688419.507, E=220834.402 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.2364727, GEO:lon=21.955686

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Westerholmin polku
Lenholman luonnonsuojelualue

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle