Nautelankosken luontopolku Liedossa

Päivämäärä: 25.5.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 309
Reitin pituus: 3 km
Kohokohdat: Valloittavat koskimaisemat ja hienot tiheät lehdot, joissa lintujen laulu soi taukoamatta.
Parkkipaikka: Nautelankosken museon piha, hyvin tilaa. Osoite Nautelankoskentie 40. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset. Reittejä ei ole merkitty, rannoilla voi kulkea muitakin polkuja.
Varusteet/jalkineet: Täällä varoitetaan nokkosista ja maa-ampiaisista. Pitkät lahkeet varmasti tarpeen. Kosteana aikana tarvitaan varmasti vedenpitäviä jalkineita.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Lounais-Suomen retken päätöspäivä. Totesin, että olisi mukava saada eri tyyppisiä luontopolkuja plakkariin ja valitsin lopuksi muista retken luontopoluista täysin poikkeavan Liedon Nautelankosken viimeiseksi käyntikohteeksemme. Muuten oli kävelty merenrannoilla, ruovikoissa ja pirunpelloilla, nyt olisi koskimaiseman vuoro. Ajelimme Lietoon ja löysimme Nautelankosken helposti, mutta navigaattori vei meidät jostain syystä väärälle puolelle koskea. Parkkipaikka on Nautelankoskentiellä, kosken länsipuolella. Toisella yrityksellä osuimme oikeaan paikkaan, Nautelankosken museon pihalle.

Museo ei ollut vielä toukokuussa auki (avaus muistaakseni 9.6.) ja se jäi tällä kertaa näkemättä. Paikalla on useampikin rakennus - vanha vesimylly, myllärintupa sekä Lauri Nautelan museo. Nyt tätä kirjoittaessani tutustuin Lauri Nautelaan ja totesin, että haluaisin kyllä joskus museoonkin tutustua. Se jäi nyt seuraavaan kertaan. Auto parkkiin, rannekello mittaamaan aikaa ja matkaa ja kohti ensimmäistä opastetta. Myllärintuvan vieressä on vanhahko Nautelankosken yleisopaste.

Hieman alempana, vesimyllyn ja kosken ylittävän sillan luona, on uudempia opasteita. Tammireittien kartta sekä ihan lähiseudun reittien kartta (muistin lukeneeni Ankka-Nautelan luontopolusta, jonka toinen pää on täällä Nautelankoskella). Kolmas opaste on vanhempi, siinä annetaan tietoa perhokalastuksesta täällä kosken aluella.

Molemmissa uusissa tauluissa on myös Nautelankosken reittikartta. Otin kuvan Tammireittien opasteesta, jossa luontopolku erottuu selvästi. Reitti kulkee kosken molemmin puolin. Päätimme kiertää ensin itäpuolen pienen ympyräreitin ja palata sitten länsipuolen pistoreitille. Kuvassa oikealle poistuva reitti on Ankka-Nautelan luontopolkua. Vielä yksi lisäys reitteihin - toiseen karttaan oli merkitty myös mahdollisuus ylittää joki eteläisimmässä pisteessä "matalan veden aikaan, omalla vastuulla".

Kyltit olivat aivan kosken kupeessa. Kuva onkin otettu ihan kylttien vierestä.

Silta ylittää kosken ihan paraatipaikoilla.

Heti sillan ylityksen jälkeen polku kurvaa oikealle, kohti etelää. Alajuoksuun kävely alkaa kuitenkin ylämäellä!

Alkumatka kuljetaan pellon laitaa.

Heti kahdensadan metrin kävelyn jälkeen pääsee piipahtamaan kosken rannassa. Tässä on hyvä näkymä kohti äsken ylittämäämme siltaa. Ensimmäinen perhouistelija myös havaittu samassa paikassa.

Paluu pellon laitaan. Muutama kymmenen metriä eteenpäin ja saavutaan polkujen risteykseen, jossa voi jatkaa suoraan tai kurvata tuomilehtoon. Kylttiä tai opastetta ei ole, mutta totesin kartasta, että tästä alkaisi länsipuolen ympyräreitti. Tuomilehdosta kertova kyltti on maassa. Kurvasimme tuomilehtoon ja hämmästelimme lintujen äänen määrää. Mustapääkerttua katselimme parin metrin päästä, muitakin eri kerttuja tuntui pensaikossa liikkuvan.

Reitti saapui lehdosta taas kosken rantaan. Tässä voi helposti loikkia kosken rannan kivillä ja tarkastella, millä tasolla vesi on ehkä korkeimmillaan ollut. Rannassa risteili jonkin verran polkuja. Koska reittimerkintöjä ei näkynyt, turvauduin lukemaan karttaa ja totesin, että virallinen polun linjaus vain käväisi tässä rannassa. Reitti jatkui v-mutkalla takaisin rantalehtoihin.

Lehdoista kurvataan taas hieman lähemmäksi jokea ja rantaniittyjä. Täällä oli pistetty heiniä vähän seipäille. Niityn loppupäässä oli kyltti, joka kertoi rannan kasveista. Siinä mainittiin kalmojuuri, joka on melko harvinainen vanha hyötykasvi. Se tuoksuu sitrukselta ja sitä on ennen käytetty mm. ilmanraikastajana ja lääkkeenä. Sen lehtien kerrottiin muistuttavan kurjenmiekkaa. Piipahdin rannalla ihmettelemässä. Tähän vuoden aikaan ei vielä ole kukintoja näkyvissä, joten en voinut tietää, kasvoiko rannassa vain kurjenmiekkaa vai myös kalmojuurta.

Alla oleva kuva kertoo paljon "tunneleista", joissa polku parhaimmillaan kulkee. Kuten sanottu, lintujen ääniä tosiaan riittää. Tämä tunneli oli hieman ennen polun eteläisintä mutkaa.

Tunnelin jälkeen tullaan pieneen polkujen risteykseen. Päättelin, että tässä olisi reitin eteläisin piste ja meidän tulisi kääntyä ylös nouseviin pitkiin portaisiin. Portaat eivät ole ihan huippukunnossa, mutta nousu onnistui kuitenkin vallan mainiosti. Kyltissä varoitettiin portaiden alla "väijyvistä" maa-ampiaisista, niitä ei onneksi ainakaan tänään näkynyt. Satakieli lauleli pensaikossa aivan portaiden vieressä. Uskoisin sen olleen noin parin metrin päässä - mutta se piileskeli oksiston suojassa, emme saaneet näköhavaintoa.

Portaiden yläpäässä on kohtuukuntoinen näkötorni. Joelle päin ei ole juurikaan näkymää korkeiden pensaiden ja puiden takaa. Toki tässä voi tarkkailla puissa liikkuvia lintuja. Pellon suuntaan on sen sijaan avarampi näkymä.

Nyt matka jatkui taas pellon laitaa pitkin kohti lähtöpistettä.

Museon luota starttasimme toiselle osuudelle eli joen länsipuolen kävelylle. Sama kyltti oli täällä useassa paikassa - se muistuttaa, että koirien ja kissojen tuominen tänne luonnonsuojelualueelle on kokonaan kielletty.

Länsipuolen reitti on selvästi hämyisämpi. Puusto on korkeampaa ja vanhempaa.

Länsipuolen reitti kuljetaan siis edestakaisin. Täällä on selkeä kyltti siitä, mihin luontopolku päättyy.

Paluu museolle. Oikeanpuoleinen rakennus on vesimylly, vasemmalla näkyy myllytupa.

Kävelyä kertyi tänään kolmisen kilometriä, aikaa käytimme tunnin ja vartin. Tapasimme yhden perhokalastajan ja kaksi reitin varrelle kaatuneita puita korjaamassa ollutta herrasmiestä moottorisahan kanssa. Ei muita ulkoilijoita, tosin tänään oli arkiaamu.

Kävelyreittinä Nautelankoski on - jos ei vaativa, niin ainakin vähän hankala. Reitillä oli pari jyrkkää nousua ja polkujen linjausten kanssa pitää olla tarkkana. Kartan seuraamisesta saattaa olla hyötyä. Itäpuolella olisi helposti voinut jatkaa reittiä liian pitkälle. Koski oli kuitenkin komea, lehdot aivan hurmaavia - ja museokin kiinnostaa, joten uusiksi on tultava.

Sijainti: N=6722351.384, E=250856.568 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.559270, GEO:lon=22.454209

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Uikkupolku, Raisio
Paimion luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle