Kalkinpolttajanpolku Vantaalla Sipoonkorven kansallispuistossa
Päivämäärä: 2.9.2017
Luontopolkumiehen reittinumero: 11
Reitin pituus: 5 km
Kohokohdat: Högberget, mukavat vaihtelevat maastot, leveä polku
Opasteet ja kyltit: Reittiopastus selvä. Ei muita kylttejä tai infotauluja.
Parkkipaikka: Kalkkiuunintiellä + Tasakallion parkkipaikka
Varusteet/jalkineet: Hyväpohjaiset kengät kallioilla tarpeen
Kalkkiruukin Luontopolulla olin käynyt edellisen kerran kävelemässä syksyllä 2014. Olipa kolmessa vuodessa tullut paljon muutoksia! Muistan jo edellisellä kerralla todenneeni reitin alkupään muuttuneen varsinaiseksi valtatieksi, nyt matkan varrella oli lisääkin parannuksia - tai no, miten sen nyt ottaa, toki luontopolkumies nauttii ihan tavallisesta metsäpolustakin. Mutta ainakin portaihin oli panostettu!
Mutta palataanpa takaisin alkuun. Reitin voi aloittaa Tasakallion parkkipaikalta tai toisesta päästä, Kalkkiuunintien päästä (josta minä reitille lähdin). Kyltissä näkyi lukevan "Kalkinpolttajanpolku", vaikka netissä nimenä vielä syksyllä 2017 oli tuo Kalkkiruukin luontopolku. (Nimenmuutos mainittu netissä, lisäys 2018). Olin siis paikalla syyskuun ensimmäisenä lauantaina, noin puoli kymmenen maissa - ja parkkipaikalla oli jo paljon autoja. Ulkoilijoita tuli vastaan muutamia, joillakin sienikorit mukana.
Reitin alku on kumpuilevaa ja vaihtelevaa, monenlaista metsätyyppiäkin on tarjolla. Heti ensimmäisen mäen päällä bongasin tyypillisen lehtokasvin, näsiän, jossa oli marjojakin näin syyskuussa. Myrkyllisiä ovat, se kannattaa muistaa.
Heti ensimmäisten satojen metrien jälkeen saavutaan laavulle. Tämä on reitin ainoa tauko- ja istuskelupaikka. Joku näytti olleen laavulla yötäkin.
Kun Sipoonkorven kansallispuistossa ollaan, niin maisema muuttuu todellakin korpimaisemaksi. Jylhiä kallioita, vanhoja kuusia.
Reitit näiden kallioiden yli olivat parantuneet kolmessa vuodessa melkoisesti. Kulkeminen oli huomattavasti helpompaa ja rappuset lienevät parhaat, mitä missään luontopolulla olen nähnyt.
Jo edelliseltä kerralta oli jäänyt mieleen hieno Högbergetin kallio, josta avautuu maisemat aina Vuosaareen asti. Se tulee vastaan reilun 2 kilometrin kävelyn jälkeen. Högbergetin laella on kiviröykkiö ja muutama hyvä istuskelukivi, joiden päällä kahvit ja sämpylät maistuivat erinomaisesti. Kaukana näkyy taloja, lieneekö tämä suunta kuitenkin Hakunilaan päin.
Högbergetin jälkeen käväistään Sotungin pelloilla, sen jälkeen ylitetään Kalkkiuunintie ja saavutaan kalkkilouhosten ja kalkkiuunin luo. Olisi mukavaa, jos kalkkilouhoksen laidalla olisi jotain infotaulua itse louhoksen toiminnasta, mutta ainoa infotaulu on tämä "Pidä musti kii!" -taulu.
Kalkkilouhoksen jälkeen loppumatka kuljetaan suurimmaksi osaksi Kalkkiuunintietä pitkin. Vielä piipahdus kaunissa korpimetsässä (reittiä oli kolmen vuoden aikana hieman vaihdettu ja baanaa parannettu), jossa bongasin muutaman suppilovahveronkin. Muitakin sienestäjiä näkyi olevan liikkeellä ja saalistakin näkyi tulleen.
Koko reitin kiertäminen kahvitaukoineen vei rauhallisella tahdilla vain reilun tunnin. Reitti on erinomaisessa kunnossa - vain korkeuserot tekevät siitä vähän vaativan. Muuten erinomainen kävely kaikille pääkaupunkiseudun luontoystäville. Ja muillekin!
Luontopolkumiehen muita reittejä Sipoonkorvessa:
Storträskin polku
Kuusijärven ja Bisajärven reitti
Byabäckenin luontopolku (Ponun perinnepostia - luontopolku)
Luontopolkumiehen reittinumero: 11
Reitin pituus: 5 km
Kohokohdat: Högberget, mukavat vaihtelevat maastot, leveä polku
Opasteet ja kyltit: Reittiopastus selvä. Ei muita kylttejä tai infotauluja.
Parkkipaikka: Kalkkiuunintiellä + Tasakallion parkkipaikka
Varusteet/jalkineet: Hyväpohjaiset kengät kallioilla tarpeen
Kalkkiruukin Luontopolulla olin käynyt edellisen kerran kävelemässä syksyllä 2014. Olipa kolmessa vuodessa tullut paljon muutoksia! Muistan jo edellisellä kerralla todenneeni reitin alkupään muuttuneen varsinaiseksi valtatieksi, nyt matkan varrella oli lisääkin parannuksia - tai no, miten sen nyt ottaa, toki luontopolkumies nauttii ihan tavallisesta metsäpolustakin. Mutta ainakin portaihin oli panostettu!
Mutta palataanpa takaisin alkuun. Reitin voi aloittaa Tasakallion parkkipaikalta tai toisesta päästä, Kalkkiuunintien päästä (josta minä reitille lähdin). Kyltissä näkyi lukevan "Kalkinpolttajanpolku", vaikka netissä nimenä vielä syksyllä 2017 oli tuo Kalkkiruukin luontopolku. (Nimenmuutos mainittu netissä, lisäys 2018). Olin siis paikalla syyskuun ensimmäisenä lauantaina, noin puoli kymmenen maissa - ja parkkipaikalla oli jo paljon autoja. Ulkoilijoita tuli vastaan muutamia, joillakin sienikorit mukana.
Kun Sipoonkorven kansallispuistossa ollaan, niin maisema muuttuu todellakin korpimaisemaksi. Jylhiä kallioita, vanhoja kuusia.
Högbergetin jälkeen käväistään Sotungin pelloilla, sen jälkeen ylitetään Kalkkiuunintie ja saavutaan kalkkilouhosten ja kalkkiuunin luo. Olisi mukavaa, jos kalkkilouhoksen laidalla olisi jotain infotaulua itse louhoksen toiminnasta, mutta ainoa infotaulu on tämä "Pidä musti kii!" -taulu.
Kalkkilouhoksen jälkeen loppumatka kuljetaan suurimmaksi osaksi Kalkkiuunintietä pitkin. Vielä piipahdus kaunissa korpimetsässä (reittiä oli kolmen vuoden aikana hieman vaihdettu ja baanaa parannettu), jossa bongasin muutaman suppilovahveronkin. Muitakin sienestäjiä näkyi olevan liikkeellä ja saalistakin näkyi tulleen.
Koko reitin kiertäminen kahvitaukoineen vei rauhallisella tahdilla vain reilun tunnin. Reitti on erinomaisessa kunnossa - vain korkeuserot tekevät siitä vähän vaativan. Muuten erinomainen kävely kaikille pääkaupunkiseudun luontoystäville. Ja muillekin!
Luontopolkumiehen muita reittejä Sipoonkorvessa:
Storträskin polku
Kuusijärven ja Bisajärven reitti
Byabäckenin luontopolku (Ponun perinnepostia - luontopolku)
Kommentit
Lähetä kommentti