Nyrölän polku Jyväskylässä

Päivämäärä: 3.9.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 262
Reitin pituus: 3,8 km
Kohokohdat: Vetolautta ja laavusaari
Parkkipaikka: Sikomäentie 700. Kaksi lähekkäistä parkkipaikkaa, hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Muutama kostea kohta, joten vedenpitävät jalkineet koko luontopolun kiertäjälle ehkä tarpeen.
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Kolmen päivän retki. Satakunnasta ensin Tampereen seudulle, sieltä Jyväskylän seudulle ja sitten viikonlopuksi mökkimaisemiin. Ajomatkan varrelta valitsin käveltäväksi pari luontopolkua Jyväskylän lähistöltä. Ensimmäinen kohteeni oli Nyrölän polku, josta olin lukenut mukavan blogikirjoituksen ja päätin itsekin tutustua paikkaan ja reittiin.

Nyrölä on melkoisen hiekkatiematkan takana. Tieltä 18 taisi olla vielä 14 kilometriä hiekkatietä Sikomäentielle, jossa luontopolun parkkipaikka tai oikeammin parkkipaikat sijaitsevat. Sain auton aivan polun lähtöpisteeseen. Paikalla on komea opastaulu. Reittimerkinnät ovat keltaisia - useassa paikassa oli keltapäisiä tolppia (kuten kuvan vasemmassa reunassa näkyykin). 


Opasteesta voi kuvata polun kartan. Reitti kuljetaan myötäpäivään. Ainoa hieman minua kummastuttanut asia on ylemmässä kuvassa näkyvät nuolet lossille (1,2 km) ja louelaavulle (1,6 km). Todellisuudessa reitti menee ensin laavulle ja sen jälkeen lossille, kuten kartastakin voi havaita.


Luontopolku alkaa lyhyellä hiekkatieosuudella. Huom! Sadan metrin päässä polku kääntyy salakavalasti vasemmalle metsään - luontopolun opaste on hieman puiden takana piilossa.


Ensimmäinen metsäosuus tunnelmallisessa kuusikossa. Luontopolulla on useamman tyylisiä infotauluja, tässä reitin ensimmäiset taulut - aiheena linnunpöntöt.


Kolmensadan metrin kohdalla ohitetaan pieni lampi, Saparo. Taulussa kerrotaan, että lampi on aikoinaan kaivettu 1930-luvulla ja se on ollut suosittu uima- ja pyykkilampi. Myöhemmin siinä on kasvatettu myös lohia. Nykyään se lasketaan metsälain arvokkaaksi elinympäristöksi, jolloin lampi ja sen reunavyöhyke on pidettävä luonnontilaisena.


Lammen jälkeen palataan avoimempaan maastoon ja kuljetaan pieni matka taimikon läpi. Taimikon reunassa on toisenlainen puinen infotaulu, jossa kerrotaan talousmetsästä. Taimikko on istutettu tähän vuonna 2012.


Talousmetsä-kyltin jälkeen siirrytään takaisin hiekkatielle. Pienen tieosuuden jälkeen siirrytään taas metsäpolulle ja ollaan taas komeassa satumetsämäisessä kuusikossa. Infotaulu kertoo helmipöllöstä.


Nousuosuus. Se päättyy Rinteelän mäen päälle. Täällä on aikoinaan sijainnut Rinteelän pientila, josta on kuitenkin muutettu pois jo vuonna 1954. Talosta ei käytännössä ole mitään nähtävissä, polkupyörä on sentään muistona talosta ja sen paikasta.


Rinteelän mäen päällä voi pitää halutessaan ensimmäistä taukoa.


Rinteelän mäeltä laskeudutaan alas hiekkatielle, joka oli melko kuraisessa kunnossa.


Tietä satakunta metriä, sen varrella on myös puusee ja puuvarasto. Reitti kurvaa niiden takaa alas suolle, jonka laidasta löytyy hauskan näköinen louelaavu. Tästä alkaa myös pitkospuuosuus suon halki.


Kävelin pitkospuita eteenpäin ja pysähdyin lukemaan hirvestä kertovaa infotaulua. Samalla kuuntelin koiran haukkuvan kovasti jossain lähistöllä, näin sen jopa vilahtavan jossain laavun tienoilla. Mietin sitä sattumaa, että luen hirvestä kertovaa taulua ja samaan aikaan vieressäni on käynnissä hirvenmetsästys. Sitten muistin kuitenkin, että hirvenmetsästys ei taida vielä olla edes käynnissä.


Risteys. Tässä voi kääntyä oikealle ja palata parkkipaikalle. Kannattaa kuitenkin suunnata vasemmalle ja tehdä pisto saaressa sijaitsevalle laavulle. Kyltin mukaan saareen ja laavulle noin 250 metriä.


Saavuin vetolossille. Se oli toisella rannalla, joten päättelin, että luultavasti joku olisi saaressa ja laavulla. Hilasin sen puoleen väliin ja nappasin pari kuvaa siitä ennen kuin läksin itse risteilylle.


Matkalla! Valkaman lossi liikkui kevyesti.


Kävelin laavulle. Kyllä, siellä oli tosiaan kaksi retkeilijää, joiden kanssa jutustelin pitkäänkin. Kertoivat käyvänsä täällä useinkin ja antoivat myös Luontopolkumiehelle hyviä vinkkejä seuraaville retkille. Terveisiä! Saarella on muuten hyvät palvelut uimalaitureineen ja vessoineen.


Vielä yksi kuva lossista ennen paluuta mantereelle.


Pitkospuuosuutta suolla jatkui vielä risteyksestä jonkin matkaa - sen jälkeen luontopolku kulkee oikeastaan koko loppumatkan hiekkatiellä. Tieosuuden alussa esitellään vielä palokärki.


Yksi asia unohtui kuvata: hiekkatien laidassa oli vielä yksi penkki/pöytä-yhdistelmä. Istahdin siihen kahville ja leivälle ennen viimeisen kilometrin taivallusta. Ihan viimeisillä metreillä tuli vielä vastaan erilaisia kylttejä: hauskoja liikunnallisia luontorasteja, joihin liittyi sekä kysymys että liikunnallisia tehtäviä. Vastaus kysymykseen löytyy taulun kääntöpuolelta.

Niin päättyi tämä luontopolun kierros. Matkaa noin 3,8 km, aikaa käytin puolitoista tuntia, johon sisältyi yksi pidempi evästauko. Tapasin matkalla tosiaan kaksi muuta retkeilijää. Retkipaikan aiemman blogikirjoituksen perusteella tiedän, että täällä saattaa joskus olla ruuhkaistakin - syyskuisena arkipäivänä oli ilmeisesti harvinaisen rauhallista. Tiedän myös, että moni kävelee suoran reitin laavulle (luontopolun loppuosuutta vastapäivään).

Pidin reitistä todella paljon. Hyvään luontopolkuun liittyy mielestäni vaihtelevia polkuosuuksia nousuine ja laskuineen, kivoja luontotauluja, hyvät taukopaikat ja vesielementti. Niitä kaikkia oli tarjolla. Erinomainen reitti, jonka vetolossi ja saarilaavu kruunasivat!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kanavuoren luontopolku Jyväskylässä
Ison Haapasaaren luontopolku Jyväskylässä