Kukkolanharjun luontoreitti Hollolassa
Päivämäärä: 6.7.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 238
Reitin pituus: 6,8 km (kierros ja käynti Pessa-laavulla)
Kohokohdat: harjut, supat, monipuolinen reitti
Parkkipaikka: Pari paikkaa Järvikukkolantien alussa. Isompi parkkipaikka löytyy Valkjärven uimarannalta n. 800 metrin päästä.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät
Varusteet/jalkineet: Reitti oli kesällä kuiva, ei jalkinevaatimuksia. Paikoin korkeaa heinikkoa, joten pitkät lahkeet tarpeen.
Saavuin Järvikukkolantien risteykseen ja huomasin ajokieltomerkin. Onneksi risteysalue on leveä ja tien laidassa oli hyvä tila parille autolle. Varmempi paikoitusmahdollisuus on siis Valkjärven uimarannalla, siitä lienee 800 metriä Järvikukkolantielle. Kävelin Järvikukkolantietä parisataa metriä ja saavuin Kukkolanharjun luontoreitin varrelle. Tässä pisteessä on pari opastekylttiä sekä reittikartta. Valkin lenkki viittaa Valkjärven ympäri kiertävään liikuntareittiin. Melkein kaikissa risteyksissä on samanlaiset selkeät reittikyltit, myös kartta useammassakin paikassa reitin varrella.
Otin kuvan reittikartasta, kuten minulla on aina tapana. Siitä oli hyötyä parissa kohdassa reitin varrella. Kiertosuunnasta ei ole merkintää, päätin kiertää reitin myötäpäivään.
Reitti alkaa kovalla nousulla soratietä pitkin.
Reitti on punaisella merkitty, luki Hollolan nettisivun kartassa. Ensimmäinen punainen apilanlehti-merkki (tuttu Hämeenkosken vaakunasta) löytyi noin 50 metrin kävelyn jälkeen. Sitä ennen oli jo ensimmäinen risteys, jossa osasin kartan perusteella kääntyä vasemmalle.
Alkumatkalla kuljetaan leveähköä mutta paikoitellen heinittynyttä ulkoiluväylää pitkin. Vaikuttaa latupohjalta. Nousua tuntuu alussa olevan jatkuvasti - eikä ihme, sitä kertyy nelisenkymmentä metriä jo ensimmäisen kahdeksansadan metrin aikana.
Noin kilometrin kävelyn jälkeen ulkoiluväylä vaihtuu metsätieksi kauniissa koivikkomaisemassa - seuraava osuus on noin puolen kilometrin suora tätä tietä pitkin.
Reitin itäisimmässä kohdassa tehdään melkeinpä U-käännös ja jatketaan vuorostaan männikössä.
Nyt suoraa metsätietä onkin tarjolla melkein kilometri. Lopulta tämä pitkien ja suorien metsäteiden osuus loppuu noin kahden ja puolen kilometrin kohdalla, suurin piirtein tämän hakkuuaukean kohdalla.
Nyt alkaa reitin mielenkiintoisin osuus, Kukkolanharjun laella. Ensimmäisen nousun laella on penkki, johon voi istahtaa tauolle (blogin pääkuvassa). Juuri ennen nousua tapahtui jotain erikoista - polulla asteli vastaan toinen luontokappale, nimittäin mäyrä. Olen kieltämättä suorastaan toivonut näkeväni mäyrän luonnossa ja nyt sain katsella häntä hyvän tovin, välimatkaa oli ehkä seitsemän metriä. Tuijotimme toisiamme silmiin noin parin sekunnin ajan - sitten mäyrä pinkaisi polkua toiseen suuntaan. Hieno kohtaaminen.
Harjuosuudella huomasin pari luontopolulle tyypillistä kohdetaulua, joiden numerot olivat neljä ja viisi - ilmeisesti täällä on jossain vaiheessa ollut myös merkitty luontopolku.
Supista kertovan kohdetaulun luona oli komeita suppamaisemia, mutta niistä on todella vaikeaa ottaa hyviä kuvia. Tässä vaiheessa polku kapeni huomattavasti ja kulki Kukkolanharjun laella.
Kukkolanharjun laella kävelyä oli melko pitkä pätkä, ehkä noin kilometri. Neljä kilometriä kävelyä alkaa olla takana, kun saavutaan reitin toiselle istuskelupenkille. Tässä pidin jo kunnon tauon, nautin kahvit ja leivät.
Lopulta harjulta laskeudutaan alas pellon laitaan. Tässä on kaunis näkymä - tosin tässä voi kuulla selvästi valtatie 12:n äänet, ne kuuluivat jo harjullekin. Polku kulkee pellon laitaa jonkin matkaa. Tien laidassa kasvoi punaherukkapensaitakin, sain pari kourallista hyviä tuoreita marjoja jälkiruoaksi.
Näillä seuduilla bongasin myös valkoiset horsmat. Melko harvinainen näky, ilmeisesti.
Ajattelin ottaa vähän erilaisen retkikuvan, puhaltaa voikukasta hahtuvat ja olla hahtuvapilven takana. Ei onnistunut, ensimmäisellä puhalluksella ei tapahtunut mitään (kuva), toisella puhalsin kovempaa, mutta myöhästyin kuvauksessa. No, yritys hyvä kymmenen.
Reitin kolmas penkki, noin viiden kilometrin kohdalla. Tässä kohdalla ollaan taas Järvikukkolantiellä.
Loppumetreillä voi tehdä vielä poikkeaman Pessa-laavulle. Matka tieltä rantaan oli todellista viidakkoa, kävelin suuren osan matkaa kädet ylhäällä ja silti nokkoset polttelivat käsivarsiani. 
Laavulla oli rauhallista. Valkjärven rannassa on laavu, tulipaikka, pukukoppi ja laituri. Uintimahdollisuuskin olisi ollut, halusin kuitenkin jatkaa matkaa enkä jäänyt tauolle.
Loppumetreillä kuvasin vielä nelivyökukkajäärät karhunputken kukinnolla.
Kierros päättyi. Matkaa kertyi siis mittauslaitteeni mukaan noin 6,8 km ja aikaa käytin noin kaksi tuntia. Reitti ei ollut kovin vaativa - korkeuseroa on peräti kuutisenkymmentä metriä, mutta laskut ja nousut ovat suurimmaksi osaksi loivia. Jyrkin nousu taisi olla heti reitin alussa. Reitin varrella en tavannut muita retkeilijöitä. Yksi lenkkeilijä tuli vastaan Järvikukkolantiellä ja yhden marjanpoimijan (ehkä - minun olisi kyllä pitänyt kysyä, mitä saalista metsässä jotain poiminut mies sai ämpäriinsä) tapasin alkumatkalla.
Mietin itsekseni, että Kukkolanharjun luontoreitti voisi ehkä olla hieman lyhyempi ja kulkea suureksi osaksi Kukkolanharjulla - alun "hiihtolatureitti" tuntui ehkä hieman turhalta. Ehkäpä reitti on kuitenkin hieman monipuolisempi näin. Ainakin se oli mielestäni mukavan mittainen ja helppo kävellä. Taukopaikkojakin oli sopivasti ja sopivin välein. Mukava ja mielenkiintoinen reitti, jonka mäyrähavainto vielä kruunasi!
Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Järvien kierros Hollolassa
Tiirismaan kierros Hollolassa
Kommentit
Lähetä kommentti