Kissakosken luontopolku Hirvensalmella

Päivämäärä: 20.7.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 241
Reitin pituus: 6,5 km
Kohokohdat: Kissakoski, Soikanlahden ja -niemen maisemat.
Parkkipaikka: Kissakosken ravintolan pihassa. Osoite Vahvamäentie 42, Hirvensalmi. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset
Varusteet/jalkineet: Suuri osa reittiä kulkee hiekkateitä pitkin, lisäksi polut olivat leveitä ja hoidettuja. Ei erikoisvaatimuksia.

Olin jo pitkään suunnitellut käveleväni Kissakosken luontopolun Hirvensalmella. Nyt kesän hellejakso vihdoin hieman helpotti ja päätin lähteä sinne heinäkuisena aamupäivänä. Ajelin Kissakoskelle ja vanhan punatiilisen paperitehtaan rakennuksen (jossa nykyisin toimii mm. ravintola Kissakoski) pihaan. Auto parkkiin ja takaisin asfalttitietä kohti. Hirvensalmen nettisivun kartan mukaan luontopolun aloituspiste on suurinpiirtein Kissakosken ylittävällä sillalla, näillä tienoin.

Ihan alkajaisiksi päätin kurkata vastapäiselle Telakkaniementielle, sillä luontopolun karttaan oli merkitty "punaiset lumpeet" ihan tien alkumetrien kohdalle, kanavan rantaan. Taulun mukaan punaiset lumpeet on istutettu tänne 1960-luvulla. Ne on hankittu Ruotsista sen aikaisen tehtaanjohtajan toimesta. Lumpeet kukkivat yleensä heinäkuussa, nyt kukkia ei näkynyt - bongasin vain muutaman lumpeenlehden.

Sillan ylityksen jälkeen luontopolku (johon kylteissä usein viitattiin lyhenteellä LP) lähtee kanavan vartta itään. Kirkonkylällekin tästä voisi kävellä, matkaa vain vajaat kolme kilometriä. Luontopolkuun liittyviä tauluja reitillä on ehkä viitisentoista. Ne ovat selvästi iäkkäitä, mutta aivan hyvässä kunnossa. Tässä kerrottiin kanavasta ja sen varrella olevista huviloista.

Alkumatka kävellään kauniissa koivikossa, hiekkatietä pitkin. Tieltä käännytään pian kapeammalle polulle.

Polku siirtyy takaisin kanavan rantaan. Silta ylittää kanavan kapeamman haaran noin puolen kilometrin kohdalla.

Pieni pitkospuuosuuskin on tarjolla kanavan rannan tuntumassa.

Seuraava taulu kertoo Liekune-järvestä. Kissakoskella on ollut 1900-luvun alussa puunjalostustehdas, josta lähti ennen kaikkea paperia Venäjälle ja myöhemmin puumassaa Englantiin. Täältä kanavan suulta tuotanto siirrettiin proomuihin ja lähetettiin kohti Otavaa ja sieltä edelleen kohdemaihin.

Tällä hienolla paikalla sijaitsee myös laavu. Tänään laavulla oli jonkin verran retkeilijöitä, joten nappasin kuvan vain takaviistosta ja jatkoin kävelyä eteenpäin.

Kilometri kävelyä takana. Seuraavaksi polku siirtyy pois kanavan rannasta. Maisema muuttuu kuusikoksi ja polku nousee mäen päälle. Hetken päästä on vuorossa LP-risteys. Lyhyempi LP jatkaa suoraan, mutta pidempi kurvaa tästä vasemmalle. Jatkoin pidempää reittiä.

Hieman ennen kahta kilometriä polku siirtyy taas hiekkatielle ja saapuu kohta Soikanlahden maisemiin. Pidin tästä tieosuudesta kovasti. Järvimaisemat siintävät pitkän matkaa vasemmalla puolella. Hieman pidemmällä sijaitsi sitten Soikanniemestä ja täältä avautuvasta järvimaisemasta kertova infotaulu (blogin pääkuvassa).

Tieosuutta oli melko pitkä matka, noin kilometri. Sitten tiukka mutka oikeaan ja kova nousu Haukonmäelle. Reitin korkein paikka on mäen laella, noin 40 metriä järven yläpuolella. Polku kulkee rehevien niittyjen halki. Jättipalsamia oli reitin varrella melkoisesti, revin niitä ohi mennessäni maasta irti. Taloja ja niiden pihoja hipaistaan useammassakin kohdassa.

Polkuosuus päättyy taas hiekkatielle. Pieni pätkä Haukonmäentietä ja reitti kurvaa ihan hetkeksi asfalttipäällysteiselle Ripatintielle.


Ripatintiellä on tämän reitin vaikein kohta. Ilman karttaa olisin kääntynyt oikealle Soikanlahdentielle, joka olisi luonnollisesti vienyt minut takaisin Soikanlahteen (jossa olin puolitoista kilometriä aiemmin). Sinne suuntaan nimittäin oli jonkinlainen kyltti. Vastapäiseen suuntaan menevälle Kellokalliontielle ei ollut mitään kyltitystä, mutta tutkin karttaa pitkän tovin ja totesin luontopolun kääntyvän siihen suuntaan. Muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen näin jo LP-kyltinkin ja tiesin olevani oikealla reitillä. Kellokalliontiellä ei ollut paljoakaan nähtävää. Noin neljän ja puolen kilometrin kohdalla ohitetaan Kellokallion tanssilava. Täällä on aikoinaan nähty useita tähtiartisteja - voit arvailla kuvan perusteella, keitä.

Hieman tylsällä tieosuudella oli mukava katsella karhunputken kukintoja ja yrittää bongata hyönteisiä. Ritariperhosen toukka näkyi yhdellä kukinnolla.

Kaksi karttaperhosta taas toisella.

Viisi ja puoli kilometriä takana, käännytään Soppelantielle, näihin koivikkomaisemiin.

Lopuksi reitti kulkee taas vanhojen huviloiden takapihoja hipoen kohti Kissakoskea.

Vielä piipahdin kurkkaamaan monessa paikassa mainittua kalatietä. Kissakoskelle on rakennettu kalaporras, joka mahdollistaa voimalaitoksen ohittamisen. Uskomatonta: avoveden aikana kalatietä käyttää jopa 17 000 kalaa vuodessa!

Palailin autolle. Kävelyä kertyi yli 6,5 kilometriä - aikaa kulutin noin puolitoista tuntia. Eväät oli mukana, mutta reitille ei sattunut mukavaa taukopaikkaa, joten nautin eväitä vasta parkkipaikalla reitin jälkeen. Reitin ainoa rakennettu taukopaikka on laavu heti alkumatkalla. Muita kävelijöitä tapasin vain ensimmäisen kilometrin aikana.

Luontopolun mielenkiintoisimmat osiot olivat ehdottomasti alkupuolella, loppupuoli oli hieman puuduttavaa pitkine hiekkatieosuuksineen. Suosittelen kuitenkin kanavan vartta, Soikanniemen maisemia ja Haukonmäkeä - sen jälkeen voisi vaikkapa palata taas lyhyemmälle luontopolun reitille, jos haluaa hieman oikaista.