Kuninkaanpolku Hartolassa

Päivämäärä: 20.7.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 240
Reitin pituus: 5 km (punainen ja sininen reitti yhteensä)
Kohokohdat: Vaihtelu! Kulttuuria, koskimaisemaa, suomaisemaa.
Parkkipaikka: Usea mahdollisuus. Esim. Linna-hotelli tai Vanhan kirkon muistomerkki, molemmat Kaikulantiellä. Itse pysäköin toimintakeskuksen eteen ja aloitin reitin Vanhan kirkon muistomerkiltä.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Keskikesällä ei erikoisvaatimuksia. Epäilen, että suo-osuus voi olla kostea keväällä, silloin vedenpitävät jalkineet tarpeen.

Seikkailupäivä Päijät-Hämeessä - päätin tutustua Hartolaan ja sen Kuninkaanpolkuun. Olin tutustunut sen verran reittiin kartalla, että tiesin sen koostuvan useammasta osasta. En ollut varma, kävelisinkö osan vai yrittäisinkö kiertää kaikki mahdolliset Kuninkaanpolun ympyräreitit. Valitsin aloituspaikan ihan hakukoneen perusteella, se ilmoitti Kuninkaanpolun osoitteeksi Kaikulantie 8, joten ajelin auton siihen. Siltä kohdalta löytyy infotaulu ja sen vieressä vaikutti olevan myös pari pysäköintipaikkaa. Tien toisella puolella on kuitenkin Hartolan toimintakeskus, jonka pihalla oli valtavasti tilaa, joten laitoin kuitenkin auton sinne.

Kävelin lähtöpisteelle. Paikalla on selkeä reittikartta ja selkeät opastekyltit. Kuninkaanpolulla ei ole suositeltua kiertosuuntaa, joten päätin lähteä kiertämään reittiä myötäpäivään. Päätin kiertää ainakin punaisella ja sinisellä merkityt reitit. Karttaa voit tarkastella vaikkapa tästä linkistä.

Heti lähtöopasteen takana on Hartolan vanhan kirkon muistopaasi. Vanha puinen ristikirkko on siirretty tästä Pertunmaalle 1920-luvulla. Muistomerkki on arkkitehti Ilmari Wirkkalan suunnittelema. Vihreäreunaisia opastauluja on Kuninkaanpolun varrella useita ja ne ovat erinomaisessa kunnossa.

Varsinainen polku alkaa oikeastaan muistopaaden takaa. Reitti "sukeltaa" kuusikkoon, joka on istutettu vuonna 2014 Hartolan 230-vuotisjuhlan kunniaksi. Punapäisiä reittitolppia on tasaisin välein, eksymisen vaaraa ei täälläkään ole.

Jo 300 metrin kävelyn jälkeen ollaan Tainionvirran rannassa. Reitti mutkittelee joen rannassa takapihoja hipoen. Harvoinpa olen luontopolun varrella kuvannut kuunliljoja.

Samoilla tienoilla kuvasin reittiopasteen. Olin siis kävelemässä kohti Linna-hotellia.

Reitin varrella on useampikin laituri, tosin ainakin yhdessä kohdassa huomasin "yksityisalue"-kyltin.

Noin 700 metrin kävelyn jälkeen palasin hetkeksi Kaikulantielle. Reitti kulkee tien - ja golfkentän - laitaa pitkin kohti Linna-hotellia. Komea rakennus tulee näkyviin noin kilometrin kävelyn jälkeen. Mietin jonkin aikaa, menisinkö kurkkaamaan sisälle, mutta enemmän teki mieli jatkaa kävelyä.

Linna-hotellin kulmilla olikin seuraava infopiste karttoineen. Opasteita täällä oli huomattavasti enemmän kuin aiemmin - tässä mainitaan mm. sinisellä merkitty Ekonpolku (jonka olin myös päättänyt kävellä) sekä valkoisella merkitty Kurenlahden polku, josta en ollut aiemmin kuullut. Tätä kirjoittaessani etsin asiasta tietoa ja totesin reitin olevan melko uusi ja yhdistävän Kuninkaanpolun seudun muihin ulkoilu- ja liikuntareitteihin.

Seuraavassa opasteessa parisataa metriä myöhemmin mainittiin Kuppikivi, joka olisi 20 metrin päässä. Pitihän se käydä katsomassa. Kuppikiviä Hartolan alueella on useampiakin - ne ovat siis uhrikiviä ja kivien koloihin on uhrattu esim. viljaa, kolikoita tai viinaa esimerkiksi hyvän sadon varmistamiseksi.

Kuninkaanpolku ja Ekonpolku eroavat hieman ennen Tainionvirran rantoja. Päätin kiertää sinisellä merkityn Ekonpolun. Kyseessä on hieman yli kilometrin mittainen lisälenkki aivan kosken rantoja pitkin. Se on myös esteetön reitti.

Pidin Ekonpolun maisemista kovasti. Heti alkumetreillä kävin esteettömällä katselulavalla tai -laiturilla (maisema lavalta on blogin pääkuvassa). Sen jälkeen reitti kulki muutaman sata metriä pitkin Tainionvirran pohjoisrantaa. Korentosilta on melkeinpä reitin itäisimmässä kohdassa.

 

Tainionvirta ylitetään kuitenkin isompaa siltaa eli Koskenniskan siltaa pitkin. Tässä reitti kääntyy takaisin länteen. Kuva otettu sillalta länteen päin.

Ekonpolun eteläisellä puolella pääsi käymään virran rannassa, jossa kasvaa melko paljon järvikaislaa. Se on muuten merkki puhtaasta vesistöstäkin. Oliko sitä todellakin laitettu kuivumaan jonkinlaiseen telineeseen?

Ja liittyikö järvikaislan kuivatus mahdollisesti tähän - näyttäisi siltä, että reitin varrella olevan taukopaikan katto olisi kaislasta tehty.

Kävin vielä toisellakin Tainionvirran ylittävällä sillalla, jota taidetaan kutsua kaarisillaksi. Silta näkyy myös blogin pääkuvassa. Sillan länsipuolella on toinen katselulava - ja lähistöllä oli myös uimalaituri portaineen. Ekonpolku kierretty ympäri, jatkoin Kuninkaanpolkua eteenpäin.

Kuninkaanpolulla seurasi nyt yllätysosuus. Isosuo, jossa oli todella miellyttävää kävellä. Reitille on laitettu puuhaketta - oli kuin olisi kävellyt pururadalla. Teki mieli ottaa juoksuaskelia.

Suo-osuuden puolivälissä oli tehty penkki hauskaan paikkaan, sillan päälle.

Suomaisemassa kasvaa alle 10-metrisiä riukumäntyjä todella tiuhasti.     

Suomaisemasta siirrytäänkin urheilukentälle. Kuninkaanpolku saapuu urheilukentän etukaarteeseen. Tässä eroaa myös keltaisella merkitty reitti Koskenniemeen. Päätin jättää sen osuuden tänään kävelemättä, sillä matkaa olisi ollut 2,4 kilometriä suuntaansa. Lisäksi Koskenniemessä on vihreällä merkitty parin kilometrin ympyräreitti. Nämä jäävät seuraavaan kertaan.

Urheilukentän takakaarteesta kurvataan joen rannalle ja sen ylitykseen. Riippusilta on rakennettu 1930-luvulla ja se on tehty lyhentämään matkaa kylältä urheilukentälle.

Viimeisen kilometrin maisemaan kuuluvat Itä-Hämeen museo sekä Taidesalonki Talvio.

Museon pihalta siirrytään Koskipääntielle. Tuulimyllyn ohitus ja viimeiset 400 metriä takaisin vanhan kirkon muistopaadelle.

Kävelyä kertyi aika tasan viisi kilometriä ja aikaa käytin noin puolitoista tuntia. Reitti on melko helppokulkuinen - korkeuserot ovat lähes olemattomia. En pitänyt tällä kertaa pidempää evästaukoa, vaikka muutama mukava istuskelupaikka oli polun varrella tarjolla. Reitillä tapasin muutamia ulkoilijoita, mutta varsinaista ruuhkaa ei kuitenkaan ollut.

Jälleen kerran koin positiivisen yllätyksen. Kun reitti kulkee suurimmaksi osaksi aivan taajamassa, en odottanut näin hienoja luontokokemuksia. Pidin koski- ja suomaisemista kovasti. Myös opasteet ja reitin rakenteet olivat hienossa kunnossa. Suositeltava kesäkävely!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kammiovuoren luontopolku Sysmässä
Päijätsalon luontopolku Sysmässä