Kalevankankaan luontopolku Mikkelissä

Päivämäärä: 18.11.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 202
Reitin pituus: 3,1 km
Kohokohdat: Hanhilammen rannat ja mukava harjumaisema
Parkkipaikka: Raviradantien laidassa, paljon tilaa. Lähtöpiste noin osoitteessa Raviradantie 19.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Periaatteessa harjumaisemaa ja kuivaa. Näin syksyllä reitti oli kohtalaisen kostea, joten vedenpitävät jalkineet oli tarpeen.

Ajelin Mikkelin ohi aika mukavana marraskuun päivänä ja päätin joutessani kävellä yhden Mikkelin luontopoluista. Valintani osui Kalevankankaan luontopolkuun, jonka ajattelin olevan mukava käveltävä näin marraskuussakin - harjumaisemissa kun on melko kaunista mihin vuodenaikaan tahansa. En löytänyt ihan tarkkaa tietoa siitä, mistä kohdalta Raviradantietä luontopolku alkaa. Tien laidassa riittää parkkipaikkoja, pysähdyin heti ensimmäiselle mahdolliselle parkkikselle ja huomasin heti luontopolkukyltin - sain autonkin ihan kyltin eteen. 

Tutkin opastaulua ja otin kuvan reitistä. Se on tarkoitettu käveltäväksi vastapäivään. Reitti olisi merkitty saukon kuvilla. Rasteja kutsutaan täällä luontotauluiksi ja niitä on kaksitoista.

Mittauslaitteet päälle ja menoksi. Reitti alkaa leveää ulkoiluväylää pitkin. Tässä kulkee talvisin hiihtolatu - on tullut itsekin useat kerrat Savonia-hiihdon yhteydessä tässä sivakoitua.

Saukkomerkintöjä löytyy heti alusta lähtien tihein välein. Saukon yhteydessä on aina myös musta nuoli, joka kertoo kävelysuunnan.

Toinen luontotaulu (lähtöpisteen kartta lienee ensimmäinen) kertoo vesistöistä. Luontopolku kiertää Hanhilammen ympäri ja tässä saamme tietoa esim. siitä, mistä vesi laskee Hanhilampeen (Otavan lähistöllä sijaitsevasta Kirveslammesta) ja lammen veden laadusta (johon vaikuttaa esim. ravinteita keräävät runsaat sadevedet). 

Hanhilampi ylitetään polun eteläisimmässä kohdassa leveää siltaa pitkin. Blogin pääkuvassa kuva sillalta etelään Pankajokea kohti. Edelleen ollaan myös Savonia-hiihdon reitillä, mutta sillan ylityksen jälkeen kurvataankin sitten kapealle rantapolulle vasemmalle. 

Saukko kuljettaa nyt polkua Hanhilammen itärantaa pitkin. Polku kapenee, mutta on kuitenkin hyvin selkeä.

Seuraavassa niemenkärjessä nappasin kuvan takaisin sillalle päin.

Samassa paikassa otin kuvan myös länteen päin lammen päälle kurottavan komean puunrungon vierestä. Jälkeen päin huomasin, että kuvassa näkyy myös vastarannan penkki, joka taisi olla reitin ainoa istuskelupaikka. Penkin kohdalla ollaan sitten jo kierroksen loppumetreillä.

Etelään ja länteen otettujen kuvien jälkeen vuorossa on kuva samalta niemeltä kohti pohjoista. Voin kuvitella, että tämä soinen maisema ja nämä matalat pienet saaret ovat täynnä vesilintuja keväisin ja ehkä kesäisinkin. 

Reitti poistuu rannalta hetkeksi noin 800 metrin kohdalla. Seurasin joissain kohdissa keltaisia merkkejä puissa, kun saukkoa ei joka paikassa näkynyt. Luontopolun rastipisteiden lisäksi reitillä oli toisenlaisiakin rasteja. 

Reitti kurvaa taas Hanhilammen rantaan ja sitä pitkin kuljetaan seuraavat noin 600 metriä. Kiinnitin huomiota siihen, että autoliikenteen ääni kuuluu koko ajan Hanhilammen rannalle, täällä ei tunne olevansa ihan luonnon rauhassa. Muuten sain kyllä kävellä rantaosuudet melko yksin.

Hanhilammen pohjoispäässä lammen vesi lähtee virtaamaan Hanhijokeen.

Hanhilammen pohjoispäässä tehdään pieni metsäkierros. Otin selfien tunnelmallisessa aarnimetsässä saukkomerkin luona.

Tällä pienellä aarnimetsäkierroksella voi myös katsella alempana virtaavaa Tampinjokea. Tampinjoki ja Hanhijoki yhdistyvät aivan luontopolun lähistöllä ja jatkavat kohti Saimaata Emolanjokena.

Metsäosuudella polkuja risteilee mäntyjen ja nuorten kuusien välissä. Merkinnät ovat täälläkin selkeitä.

Ja vielä merkinnöistä puheenollen: selkeitä ovat myös ulkoilu-, lenkkeily- ja hiihtoreittien merkinnät.

Hieman yli kahden kilometrin kävelyn jälkeen reitti palaa Hanhilammen lähistölle, sen länsirannalle. Luontotaulussa kerrotaan Hanhilammen suosta. Suotyyppi on lähinnä kitukasvuista koivua kasvavaa luhtanevaa.

Kolmen kilometrin kohdalla kierros alkaa olla loppumetreillä. Täältä löytyi tosiaan reitin ensimmäinen istuskelupenkki. 

Kierros päättyi. Matkaa siis hieman päälle kolme kilometriä ja aikaa meni tunti. En pitänyt evästaukoa. Reitin varrella näkyi paljon ulkoilijoita, Kalevankangas kun on todella suosittu ulkoilu- ja reippailupaikka. Mielellään harjumaisemissa käveleekin, tosin tällä reitillä ei juuri harjuille nousta, reitti pysyy suurimmaksi osaksi ihan lammen rannassa. Mukava kokemus!

Luontopolkumiehen muita reittejä Mikkelissä:
Säynätin vaelluspolku

Neitvuori ja Hiijje Silimukka
Irja Hannosen polku