Säynätin vaelluspolku Mikkelissä

Päivämäärä: 9.6.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 60

Reitin pituus: n. 7 km (parkkipaikalta Ylä-Säynätjärven rantaan ja kierros ympäri)

Kohokohdat: Ylä-Säynätjärven rannat.

Opasteet ja kyltit: Hyvät

Parkkipaikka: Parisataa metriä Ylä-Säynätjärven rannasta. Jokilahdentieltä selvät opasteet. (Karttalinkki)

Varusteet/jalkineet: Reitti on hyvässä kunnossa ja melko kuiva. Muutamassa kohdassa kosteaa, mutta jopa lenkkareilla pärjännee.

Ajan usein Säynätin ohi - olen varmaan kymmenen vuotta suunnitellut käyväni siellä kävelemässä, tänään sain sen vihdoin aikaiseksi. Reitin pituudeksi mainitaan Mikkelin nettisivuilla 5 kilometriä. Kantatieltä 62 löytyy opaste, samoin Metsä-Sairilantieltä (josta kuva).

Parkkipaikka on suuri, tilaa on varmaankin parillekymmenelle autolle. Testipäivänä, kesäkuisena sunnuntaina noin klo 14, parkkipaikalla ei ollut vielä yhtään autoa. Kuvan otin pois lähtiessäni, jolloin paikalla olikin jo melkeinpä ruuhkaa. Parkkipaikan erikoisuus: P-kyltissä lukee alla "Säynetti" eikä Säynätti. 

Parisataa metriä matkaa ja saavutaan Ylä-Säynätjärven rantaan. Tässä sijaitsee myös komea kota, joka vaikutti melko uudelta. Sen vieressä on myös penkkejä ja pöytiä. Kodasta kuului ääntä ja yllättäen huomasin viereisessä metsikössä hevosia! Ilmeisesti noin kymmenen henkilön porukka oli saapunut tänne ratsain. 

 Kodasta on vain parikymmentä metriä rantaan ja reitin aloituspisteelle.

Rannalla on opastaulu, josta löytyy vain vaelluspolun selkeä ja hyvä reittikartta. Otin luonnollisesti kuvan kartasta, kuten aina teen. Siitä on usein hyötyä - täällä tosin reittimerkinnät olivat mielestäni erinomaisen selkeät.

Ensimmäiset viisisataa metriä kuljetaan järven rantaa. Ja täällä reitti kulkee todellakin ihan veden läheisyydessä!

Reittimerkintöinä on käytetty oranssia maalimerkkiä tai muutamissa kohdissa puun ympärille  kierrettyä oranssia "pantaa".

Ylä-Säynätjärven etelärannassa pysähdyin katselemaan rannan kasvillisuutta.

Tästä alkaa vaelluspolun varsinainen ympyräreitti. Suuntaa ei ole määritetty, joten reitin voi varmaan kiertää niin myötä- kuin vastapäiväänkin. Valitsin reitin vastapäivään siitä syystä, että tällöin säästäisin loppupuolelle mukavimman osuuden järven rantaa pitkin.

Suurimmaksi osaksi reitti on melko kuivaa polkua, mutta muutamassa paikassa oli hieman kosteampaa. Pitkospuutakin oli parissa kohdassa.

Ja polku oli hyvässä kunnossa. Ehkä kerran pari jouduin ylittämään kaatuneen puun, mutta tämän isompia loikkia ei tarvinnut tehdä.

Yllättäen reitillä oli muutama infotaulukin, vaikka kyseessä ei ole varsinainen luontopolku.

Ojien ja muiden kosteiden paikkojen ylitykset sujuivat hyvin, rakenteet olivat pääosin erinomaisessa kunnossa.

Puolentoista kilometrin kohdalla näin oikealla puolellani kalliolla jotain rakennelmaa ja menin katsomaan. Laavu oli kohtalaisessa kunnossa - hieman ahtaassa paikassa kallion laidalla.

Säynätin polulla ei ole kovin suuria korkeuseroja. Laavun jälkeen noustaan noin 20 metriä korkeammalle mäelle, jolta laskeudutaan alas metsätielle. Kartasta olin todennut, että melko pitkä osa tätä reittiä kulkisi tietä pitkin. Tie osoittautui aika mukavaksi metsätieksi, jota pitkin oli mielestäni oikein mukava kävellä. Oranssit merkinnät löytyvät noin sadan metrin välein tien laidalta.

Tie kulki hakkuuaukean laitaa pitkin Hakkuuaukealle oli jätetty siemenpuita, luulisin. Komea näky sinistä taivasta ja valkoisia pilviä vasten.

Tieosuudelle osuu yksi vähän isompi risteys. Tässäkin kohdassa on selkeä opaste. Toki reittiä oli helppo seurata myös kartasta, jota vilkaisin aina välillä puhelimen näytöltä.

Tieosuutta kertyy noin kaksi kilometriä. Metsätie päättyy tähän maisemaan, sen jälkeen siirrytään taas mukavalle metsäpolulle.

Hetken aikaa kävellään kortteiden kauniisti sävyttämässä metsämaisemassa. Tässä kohdassa oli vaikea ottaa valokuvia hyttysten suuren määrän johdosta. Ei tehnyt mieli pysähtyä paikalleen keräämään itikoiden pistoja. Siispä eteenpäin!

Ja näin saavutaan takaisin Ylä-Säynätjärven itärannalle. Kalliolla on vanha penkki, joka oli kuitenkin jo vähän heikossa kunnossa.

Itärantaa riittää noin kilometrin verran. Eteläpäädyssä saavutaan sillalle, josta voi tehdä piston Säynätinsaarelle. Kävin saarelle menevällä sillalla, mutta totesin aikataulullisista syistä, että jätän Säynätinsaareen tutustumisen toiseen kertaan. Säynätinsaaressa olisi ollut vielä yksi tulipaikka kauniilla paikalla saaren pohjoiskärjessä. Ensi kerralla! Pysähdyin kuitenkin selfie-tauolle pitkospuilla, jotka johtavat saareen.

Ympyräreitti päättyy heti Säynätinsaaren jälkeen. Vielä viisisataa metriä järven länsilaitaa pitkin kodalle ja autolle. Yllättäen matkaksi kertyi peräti 7 kilometriä, näin ainakin minun mittauslaitteeni mukaan. Aikaa meni reilut puolitoista tuntia, tosin en pysähtynyt evästauolle. Reitillä on siis muutama hyvä eväspaikka, ennen kaikkea Säynätinsaari vaikutti paikalta, jossa haluan käydä evästelemässä. Muita kävelijöitä en tavannut reitillä, mutta juuri ennen autolle saapumista nelihenkinen perhe käveli minua vastaan, olivat juuri lähdössä kävelemään.

Lopuksi perinteisesti kukkaloistoa metsätien laidalta. Voikukka, ojakellukka, aho-orvokki, niittyleinikki.

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Kalevankankaan luontopolku Mikkelissä
Neitvuori ja Hiijje Silimukka Mikkelissä

Enkelinpesä ja Suopellonvuori Juvalla