Haukkavuoren luontopolku Rautjärvellä
Päivämäärä: 28.10.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 198
Reitin pituus: 4,5 km
Kohokohdat: Haukkavuoren jylhät maisemat ja muutenkin suuret korkeuserot
Parkkipaikka: Haukkavuorentie 235. Tilaa noin kymmenelle autolle.
Opasteet/kyltit: Tosi hyvät
Varusteet/jalkineet: Hankala rasti. Näin syksyllä reitti oli paikoin todella kostea ja myös pudonneiden lehtien takia liukas - varsinkin jyrkissä rinteissä. Varovaisuutta ja vedenpitävät kengät!
Paikalla olevassa kartassa on kattava tarjonta seudun luontopolkuja ja retkeilyreittejä. Siitä syystä itse Haukkavuori jää aika pieneksi osaksi karttaa eikä tästä ollut juurikaan hyötyä reittiä kävellessä. Paremman kartan voi ottaa esille vaikkapa Outdoor Active -sivustolta. Hyödynsin sitä karttaa reittiä seuratessani.
Haukkavuoren huipulle on noin 800 metrin matka, samoin luontopolun ympyräreitin alkuun.
Reitti lähtee kipuamaan mäkeä ylös. Tässä kohtaa reitti on merkitty oransseilla maalimerkeillä. Oranssit merkit liittyvät pidempään retkeilyreitistöön (Ruokolahti-Rautjärvi-Parikkala), jota siis seurataan osan matkaa.
Ensimmäinen Haukkavuoren historiasta kertova taulu löytyy noin parinsadan metrin kävelyn jälkeen. Vaikuttaa siltä, että tässä on aiemmin ollut jonkinlainen parkkipaikka tai kääntöpaikka sekä tämä vanhahko infotaulu. Jo tässä saa hyvää tietoa Haukkavuoresta - ollaan siis sekä Pähkinäsaaren rauhan (1323), Täyssinän rauhan (1595) että Uudenkaupungin rauhan (1721) rajalinjalla. Mielenkiintoinen on myös oikean reunan kuvan ase, jota kutsutaan taulussa "sponttoonibardisaniksi". Enpä löytänyt lisätietoa sillä nimellä, bardisaani sentään löytyi - poikkiteräinen tankoase.
Alkumatkan koivikossa totesin, että syksyiset saniaiset olivat kauniin oransseja.
Kas kummaa, nehän ovat samaa väriä kuin reittimerkinnät.
Muutama pitkospuu- tai puusiltaosuuskin oli heti alkumatkalla. Leveitä olivat - ja huippukunnossa. Eivätkä yhtään liukkaita edes tällaisella syyssäällä. Myös kaikki reitin rappuset olivat hyväkuntoisia.
Maisema Haukkavuorelta Sarajärvelle päin. Korkeuseroa kallion laelta järven pintaan on melkein 80 metriä! Ihan jyrkänteiden reunoille ei tee mieli mennä kurkkimaan. Sää oli tässä vaiheessa melko harmaa, onneksi se loppua kohti hieman kirkastui.
Jatkoin varsinaiselle luontopolun ympyräreitille, joka on helpompi kiertää vastapäivään (koska luontopolku-kyltti näyttää sinne suuntaan). Ilmeisesti siirrytään myös Ruokolahden kunnan puolelle, reitti kulkee kahdessa kunnassa. Ympyräreitti on merkitty sinisillä merkeillä. Tässä sinisiä luontopolun merkkejä ja oransseja retkeilyreitistön merkkejä oli todella tiuhassa.
Ohitin hyvin sympaattisen pienen suon, jota reunusti melko kitukasvuiset ja vinot koivut.
Luontopolun alkumatkalla bongasin myös muutaman välimatkakyltin - tässä on ilmeisesti kävelty luontopolkua 0,4 km. Näitä kylttejä en myöhemmin nähnyt lisää.
Olen huomannut tykkääväni luovuudesta, kun reittimerkintöjä maalataan. Täällä hakkuuaukealla oli käytetty sinioranssia kiveä kannon nokassa.
Ympyräreitin puolivälissä käväistään melko tunnelmallisessa vihreässä kuusimetsässä. Polku on kosteahko, mutta hyvin kuljettavissa.
Puolen välin kieppeillä myös retkeilyreitti kurvaa eri suuntaan, joten loppuosa luontopolkua kuljetaan pelkkien sinisten merkkien opastamana.
Noin kolme kilometriä kävelyä takana ja tien laidassa oli noin metrin korkuinen katkenneen kuusen kanto. Siinä kasvoi kolme todella hienoa musta-oranssia kantokääpää. Isoin oli varmasti 25-30 senttiä leveä.
Tästä suunnasta noustessa Sarajärvi on monessa paikassa näkyvillä ja useasta paikasta voi napata vaikuttavia valokuvia järvelle päin. Todella hieno osuus!
Jyrkänteiden lähelle en uskaltanut mennä, vaikken kärsikään kovin pahasta korkean paikan kammosta.
Vielä selfie melkein korkeimmalla kohdalla ja sen jälkeen ympyräreitti päättyy.
Luontopolkumiehen reittinumero: 198
Reitin pituus: 4,5 km
Kohokohdat: Haukkavuoren jylhät maisemat ja muutenkin suuret korkeuserot
Parkkipaikka: Haukkavuorentie 235. Tilaa noin kymmenelle autolle.
Opasteet/kyltit: Tosi hyvät
Varusteet/jalkineet: Hankala rasti. Näin syksyllä reitti oli paikoin todella kostea ja myös pudonneiden lehtien takia liukas - varsinkin jyrkissä rinteissä. Varovaisuutta ja vedenpitävät kengät!
Taas yksi luontopolku, jonka kävelyä olin suunnitellut jo aika pitkään. Olen käynyt Haukkavuorella joskus 2000-luvun alussa, mutta en silloin kävellyt luontopolkua (jos sitä olikaan). Nyt sain vihdoin aikaiseksi uuden käynnin tällä komealla paikalla.
Ajelin Haukkavuorentielle navigaattorin ohjeiden mukaan - myös opastus oli loppumatkalla selkeää. Risteyksissä oli opasteet Sarajärventieltä asti, noin kolme kilometriä ennen Haukkavuorta. Parkkipaikalla on laavu, tulipaikka, puukatos, ruokailukatos ja vielä lisää pöytiä ja penkkejä. Myös puusee löytyy.
Ajelin Haukkavuorentielle navigaattorin ohjeiden mukaan - myös opastus oli loppumatkalla selkeää. Risteyksissä oli opasteet Sarajärventieltä asti, noin kolme kilometriä ennen Haukkavuorta. Parkkipaikalla on laavu, tulipaikka, puukatos, ruokailukatos ja vielä lisää pöytiä ja penkkejä. Myös puusee löytyy.
Paikalla olevassa kartassa on kattava tarjonta seudun luontopolkuja ja retkeilyreittejä. Siitä syystä itse Haukkavuori jää aika pieneksi osaksi karttaa eikä tästä ollut juurikaan hyötyä reittiä kävellessä. Paremman kartan voi ottaa esille vaikkapa Outdoor Active -sivustolta. Hyödynsin sitä karttaa reittiä seuratessani.
Haukkavuoren huipulle on noin 800 metrin matka, samoin luontopolun ympyräreitin alkuun.
Reitti lähtee kipuamaan mäkeä ylös. Tässä kohtaa reitti on merkitty oransseilla maalimerkeillä. Oranssit merkit liittyvät pidempään retkeilyreitistöön (Ruokolahti-Rautjärvi-Parikkala), jota siis seurataan osan matkaa.
Ensimmäinen Haukkavuoren historiasta kertova taulu löytyy noin parinsadan metrin kävelyn jälkeen. Vaikuttaa siltä, että tässä on aiemmin ollut jonkinlainen parkkipaikka tai kääntöpaikka sekä tämä vanhahko infotaulu. Jo tässä saa hyvää tietoa Haukkavuoresta - ollaan siis sekä Pähkinäsaaren rauhan (1323), Täyssinän rauhan (1595) että Uudenkaupungin rauhan (1721) rajalinjalla. Mielenkiintoinen on myös oikean reunan kuvan ase, jota kutsutaan taulussa "sponttoonibardisaniksi". Enpä löytänyt lisätietoa sillä nimellä, bardisaani sentään löytyi - poikkiteräinen tankoase.
Kas kummaa, nehän ovat samaa väriä kuin reittimerkinnät.
Muutama pitkospuu- tai puusiltaosuuskin oli heti alkumatkalla. Leveitä olivat - ja huippukunnossa. Eivätkä yhtään liukkaita edes tällaisella syyssäällä. Myös kaikki reitin rappuset olivat hyväkuntoisia.
Noin 800 metriä kävelyä takana ja saavutaan Haukkavuoren hienolle näköalapaikalle. Täällä on uudempi infotaulu, jossa kerrotaan paikan merkityksestä ja kallioon hakatuista rajamerkeistä (jotka valitettavasti unohdin etsiä). Next time!
Maisema Haukkavuorelta Sarajärvelle päin. Korkeuseroa kallion laelta järven pintaan on melkein 80 metriä! Ihan jyrkänteiden reunoille ei tee mieli mennä kurkkimaan. Sää oli tässä vaiheessa melko harmaa, onneksi se loppua kohti hieman kirkastui.
Jatkoin varsinaiselle luontopolun ympyräreitille, joka on helpompi kiertää vastapäivään (koska luontopolku-kyltti näyttää sinne suuntaan). Ilmeisesti siirrytään myös Ruokolahden kunnan puolelle, reitti kulkee kahdessa kunnassa. Ympyräreitti on merkitty sinisillä merkeillä. Tässä sinisiä luontopolun merkkejä ja oransseja retkeilyreitistön merkkejä oli todella tiuhassa.
Luontopolun alkumatkalla bongasin myös muutaman välimatkakyltin - tässä on ilmeisesti kävelty luontopolkua 0,4 km. Näitä kylttejä en myöhemmin nähnyt lisää.
Olen huomannut tykkääväni luovuudesta, kun reittimerkintöjä maalataan. Täällä hakkuuaukealla oli käytetty sinioranssia kiveä kannon nokassa.
Puolen välin kieppeillä myös retkeilyreitti kurvaa eri suuntaan, joten loppuosa luontopolkua kuljetaan pelkkien sinisten merkkien opastamana.
Noin kolme kilometriä kävelyä takana ja tien laidassa oli noin metrin korkuinen katkenneen kuusen kanto. Siinä kasvoi kolme todella hienoa musta-oranssia kantokääpää. Isoin oli varmasti 25-30 senttiä leveä.
Heti tämän jälkeen aloin taas kivuta kohti Haukkavuorta. Aurinkokin antoi säteitään tähän hienoon lehtipuuvoittoiseen metsään.
Tästä suunnasta noustessa Sarajärvi on monessa paikassa näkyvillä ja useasta paikasta voi napata vaikuttavia valokuvia järvelle päin. Todella hieno osuus!
Jyrkänteiden lähelle en uskaltanut mennä, vaikken kärsikään kovin pahasta korkean paikan kammosta.
Vielä selfie melkein korkeimmalla kohdalla ja sen jälkeen ympyräreitti päättyy.
Kävelin parkkipaikalle. Matkamittari näytti hieman yli 4,5 km kävelyä - aikaa meni tunti ja 50 minuuttia. En pitänyt evästaukoa - istahdin laavun reunaan pienelle tauolle vasta kierroksen päätyttyä. Korkeuserot olivat melkoisia - matalimman ja korkeimman paikan eroa oli ilmeisesti 70 metriä. Haukkavuori on myös Etelä-Karjalan korkein kohta, 172 metriä merenpinnasta.
Tapasin reitillä tänään vain kaksi muuta kävelijää. Ehkä tänne ei löydetä kovin helposti, hiekkatieosuus on melko pitkä ja valtatieltä matkaa kertyy noin 15 kilometriä. Tutustumisen arvoinen kohde tämä kuitenkin on - jos et kierrä koko luontopolkua, käy ainakin ihailemassa huikeat maisemat Haukkavuoren huipulta Sarajärvelle!
Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Tapasin reitillä tänään vain kaksi muuta kävelijää. Ehkä tänne ei löydetä kovin helposti, hiekkatieosuus on melko pitkä ja valtatieltä matkaa kertyy noin 15 kilometriä. Tutustumisen arvoinen kohde tämä kuitenkin on - jos et kierrä koko luontopolkua, käy ainakin ihailemassa huikeat maisemat Haukkavuoren huipulta Sarajärvelle!
Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Kommentit
Lähetä kommentti