Päivämäärä: 25.8.2018
Luontopolkumiehen reittinumero: 36
Reitin pituus: 3,2 km
Kohokohdat: Tremanskärr pitkospuineen
Opasteet ja kyltit: Selkeät.
Parkkipaikka: Kalajärven kuntoradan parkkipaikka Vihdintien varressa. Noin 10 autolle. (
Karttalinkki)
Varusteet/jalkineet: Ainakin nyt oli kuivaa, joten millä tahansa jalkineilla pärjäsi. Keväällä reitillä voi olla märkää.
Taas yksi luontopolku, jossa olin käynyt aiemminkin - edellinen käynti oli näemmä vuodelta 2009. Ja jälleen kerran: paljon oli tapahtunut sen jälkeen, kylttejä oli uusittu ja polkuja levennetty. Muistelin myös, että Tremanskärrin nimeen liittyi jokin legenda kolmesta miehestä, sekin toki selviää reitin varrella. Mutta palataanpa taas kronologisesti asiaan. Parkkipaikan löysin helposti, se on aivan Vihdintien laidassa pari kilometriä Lahnuksesta Helsinkiin päin. Parkkipaikalle mahtuu kymmenisen autoa ja sen laidalla on kartta, josta selviää, että parkkipaikalta pääsee Kalajärven kuntoradalle ja varsinainen luontopolku alkaa sen varrelta.
Lähtöpaikalla on kuitenkin luontopolunkin kyltti, tosin hieman pusikon seassa.
Reitin alku siis kuntorataa pitkin, kumpuilevassa kangasmetsässä.
Puolen kilometrin jälkeen luontopolku erkanee kuntoradasta. Tässä kohdassa uusi infotaulu toivottaakin tervetulleeksi luontopolulle.
Luontopolku kapenee tosiaan mukavakulkuiseksi melko kapeaksi poluksi. Reitti on merkitty maastoon keltaisin merkein.
Muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen luontopolku saapuukin Tremanskärrin suolle. Pitkospuut eivät ole aivan viime vuosilta, mutta kuitenkin ehjät ja niillä oli hyvä kävellä. Tällä reitillä "luonnon" äänistä kuuluvin taitaa olla lentoliikenne. Lentokoneet tuntuivat tässä kaartavan päidemme yli jatkuvalla syötöllä.
Keskellä suota on infotaulu, jossa kerrotaan mm. Tremanskärrin nimestä. Se juontaa tarinasta,
jonka mukaan Isonvihan aikaan 1700-luvun
alkupuolella venäläisvallan aikana kolme
venäläistä miestä olisi kulkenut suon yli, mutta he eivät kuuleman
mukaan koskaan päässetkään toiselle
puolelle vaan upposivat suohon.
Tremanskärrin jälkeen jatketaan levennettyä ja hiekoitettua (vai pitääköhän sanoa sorastettua) polkua pitkin ja saavutaan reitin kääntöpisteeseen Kurkijärvelle. Reitin varrella oli muutama penkki, täälläkin rannan läheisyydessä oli yksi.
Kurkijärven rantaa kuljetaan hetken matkaa. Muutamassa kohdassa pääsee järven rantaan, ihan kunnollista uimarantaa ei näyttänyt olevan. Reitti kulki myös rantakaislikon tai -ruovikon läpi pitkospuita pitkin.
Kurkijärven rannan jälkeen siirrytään takaisin korpimaisemaan ja viimeinen kilometri kuljetaan aluksi metsäpolkua ja lopuksi kuntorataa pitkin. Lopussa kuntoradalla on parikin risteystä, joissa ei ole kylttejä parkkipaikalle, kannattaa kävellä kuntoradalta näyttävää reittiä ja kuunnella Vihdintien ääniä, jotta löytää nopeiten parkkipaikalle. Kävelyyn meni aikaa tunti (ei evästaukoa tällä kertaa). Parkkipaikalla oli pari autoa, mutta muita retkeilijöitä ei metsässä nähty.
Kuten sanottu, reitin infotaulut oli uusittu, tässä vielä lopuksi yksi esimerkki niistä. Joitakin uusia kasveja ja niiden latinankielisiä nimiä tuli opittua!
Kommentit
Lähetä kommentti